Voiko alkoholistin kanssa olla hyvä parisuhde sellaisella, joka ei tykkää juoda?

Alkoholistin kanssa kenelläkään ei voi olla hyvä parisuhde.

Mitä sä teet iltaisin, nysväät yksinäsi kun mies dokaa? Mikä osuus yhdessäolostanne on parisuhdetta?

Käy joskus Al anon ryhmässä. Tulet hämmästymään, miten moni puoliso on tietoisesti ja omasta halustaan  jäänyt alkoholistin rinnalle - ja miten moni on tajunnut ryhmässä, että haluaa eron ja on eronnut.

Jos pystyy antamaan puolison olla juuri sellainen kuin hän on, ei ole ongelma. Toki itsensä pitää pystyä suojaamaan väkivallalta, taloudelliselta hyväksikäytöltä ja vastaavilta.

Ei voi. Et koskaan tule ensimmäisenä vaan viina on nro 1 ja suurin rakkaus jonka vuoksi tehdään mitä vaan!

Kokemusta on..

Vastaus otsikon kysymykseen:  Ei.

Alkoholistin mukana saat myös sen mielialahäiriöisen ja masennuksesta kärsivän kaverin.  Ole hyvä, jos kuvittelet kestäväsi.

Luulisi tuon ikäisen naisen olevan jo sen verran viisastunut, ettei haksahtaisi juoppoon mieheen.  Kyllä minunkin exäni pitkään työnsä hyvin hoiti, mutta mitään muuta ei sitten hoitanutkaan.  Sitten koitti aika, että työkään ei enää hyvin hoitunut.  

Mutta tervemenoa vaan.  Et voi ainakaan nuoruudentyhmyyttäsi syyttää.  

MIksi se mies pitää ehdottomasti saada?  Jos ei sopivaa kunnollista löydy, niin eikö ole parempi olla yksinään?  Minusta ainakin on.

Alkoholistin kanssa ei voi olla hyvä parisuhde kellään. Viina on aina tärkein, menee muun edelle.

Mä erosin miehestä 10 vuoden dokaamisen /tissuttelun jälkeen. Alkuun tarjosin apua ja olin huolissani juomisesta, mutta lopulta se yltyi tuohon joka päivä kännissä oloon. Mies käytti aikansa mieluummin naapurin kanssa ryyppämiseen, kuin perheensä kanssa olemiseen. Mies alkoi jo haisemaan vanhalle viinalle ja läheisyys loppui siihen kuvottavaan hajuun. Kaikki tekeminen ja oleminen piti sovittaa miehen kännäämisen ja selvinpäin olojen mukaan. Viimeinen niitti tuli siinä kun mies syytti minua juomisestaan. Erosta on aikaa kohta 10 vuotta ja vieläkin mietin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja luovutinko liian aikaisin. Olisin halunnut olla loppuelämäni saman miehen kassa ja pitää lapsille perheen koossa. Sitten taas muistan millaista h3lvettiä elämä oli pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin miehestä 10 vuoden dokaamisen /tissuttelun jälkeen. Alkuun tarjosin apua ja olin huolissani juomisesta, mutta lopulta se yltyi tuohon joka päivä kännissä oloon. Mies käytti aikansa mieluummin naapurin kanssa ryyppämiseen, kuin perheensä kanssa olemiseen. Mies alkoi jo haisemaan vanhalle viinalle ja läheisyys loppui siihen kuvottavaan hajuun. Kaikki tekeminen ja oleminen piti sovittaa miehen kännäämisen ja selvinpäin olojen mukaan. Viimeinen niitti tuli siinä kun mies syytti minua juomisestaan. Erosta on aikaa kohta 10 vuotta ja vieläkin mietin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja luovutinko liian aikaisin. Olisin halunnut olla loppuelämäni saman miehen kassa ja pitää lapsille perheen koossa. Sitten taas muistan millaista h3lvettiä elämä oli pahimmillaan.

Lisään vielä, että en ottanut itselleni juoppoa miestä, vaan homma lähti hänellä käsistä viron viinarallin myötä.

Olen joskus miettinyt, että minulle saattaisi toimia... Itselle harrastus on rakkaus numero 1, joten kestäisin kumppanin jolle joku asia on tärkeämpi kuin parisuhde.

Kuule, 50+ ikään mennessä olisi kannattanut jo oppia, että yksin on ihan hyvä olla. Jos ei löydä järkevää puolisoa, niin todellakaan ei kannata mitään juoppoa alkaa hyysäämään.

Minä tein sen nuorena ja naiivina, mutta nyt 42-v olen todellakin mieluummin yksin ja voin hyvin, kuin kaksin ja voin huonosti.

Ei voi. On kamala pettyä ihmiseen ja omiin toiveisiin, mutta tosiasiat on kuitenkin myönnettävä.

Ei voi. Vaikka oletkin jo 50+, niin ehkä parempi yksin kun jatkuvassa epävarmuudessa. Olisit aina se ikuinen kakkonen. Vähän itsekunnioitusta kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että minulle saattaisi toimia... Itselle harrastus on rakkaus numero 1, joten kestäisin kumppanin jolle joku asia on tärkeämpi kuin parisuhde.

Aika sissi täytyy olla, jos ryyppäämisen hyväksyy sellaisena asiana. Siihen kun liittyy känniääliö-käytös, haiseminen, mitään ei voi sopia tai ainakaan sopimukset ei pidä jne.

Been there, niinkuin moni muukin. Usko pois me tiedetään.

Et kai ole niin tyhmä, että kuvittelet sen juomisen jotenkin vähentyvän ajan mittaan? Itse jätin juopon mieheni pitkän avioliiton jälkeen. Harmittaa etten tehnyt sitä jo aiemmin. Yksin on monin verroin parempaa elää kuin juopon miehen kanssa. Miksi ihmeessä pitää vielä spekuloida uuden miehen ominaisuuksilla? Kasva aikuiseksi ja ota vastuu omasta elämästäsi!

Olen alkkis mies. Juon iltaisin 6-10 annosta. En nyt oikeastaan tule tuosta humalaan. Suhteemme voi hyvin. Myös vaimo on samaa mieltä. Myös lapsemme voivat hyvin. Reilut 20 vuotta yhdessä. En ollut alussa alkoholisti, se vain jotenkin vuosien varrella on mennyt tähän tissutteluun. Hoidan työni. En ole väkivaltainen, vaikka vetäisin hirveät kännit. En kyllä vedä nykyään, edes jokavuosi. Viina ei ole numero 1, vaan perhe. Jos vaimo pakottaisi lopettamaan, nin lopettaisin. Ei se helppoa olisi, mutta tekisin. Terveyden takia olen kyllä ajatellut lopettaa joskus muutenkin. Mutta pidän rennosta olotilastani muutaman oluen jälkeen. Saapa nähdä.

Eli älkää tulko faktoinenne kertomaan millaisia me olemme. Meitä on yhtä paljon erilaisia, kuin juomattomiakin. Emme tunne AP:n miestä, joten ei voida väittää häntä vaimonhakkaajaksi, joka alkkismasennuksissaan ajaa vaimon lumihankeen. Hän voi olla todella fiksu, ja mukava, mutta omaa yhden huonon tavan. Ja hei ,myös älykäs voi olla alkoholisti. Ainoa mikä on varmaa, että jos on vuosia juonut, tuon ikäisenä alkaa terveys olemaan vaarassa.

Alkoholisti ja heroinisti on riippuvuutensa suhteen ihan samassa tilanteessa. Toisen käyttämä tappava ja kova huume vain on laitonta, ja maksaa moninkertaisesti mitä laillinen ja sitä myy vain rikolliset.

Käytettyä ainetta pitää kuitenkin saada ihan joka päivä, mutta koska alkoholi on laillista sen hankkimiseen ei yleensä tarvitse tehdä rikoksia, vaan suuren osat juomisesta rahoittaa veronmaksajat erilaisten tukien muodossa.

Mutta jos rahaa alkoholiin ei ole riittävästi, myös alkoholistit tekevät rikoksia. Hankkivat lapsille alkoholia ja tupakkaa ja vastaavaa toimintaa. Rikollisille velkaantunutta alkoholistia voidaan myös hyväksikäyttää monella eri tavalla, ja siksi alkoholisteille myydään alkoholia velaksi.

Alkoholistin kanssa parisuhteeseen käy parhaiten juuri sellainen kumppani, joka ei käytä ollenkaan alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistin kanssa kenelläkään ei voi olla hyvä parisuhde.

Oli tismalleen mun ajatus luettuani aloituksen. Ei tarvinnut itse kirjoittaa. ☺️

Ja ap on 50+ ikäinen! Voi hyvä ihminen, etkö ole mitään oppinut elämäsi aikana!

Alkoholistilla on aina persoonallisuushäiriö, usein myös masennus. Ja kun toinen ei juo (tai juo sivistyneesti), sitä kamalampi kohtalo. Kaikki, KAIKKI tulee olemaan sinun syytäsi.

Riippuu ihan siitä juomisen määrästä, siitä mitä se miieeheen vaikuttaa ja siitä millainen asenne itselläni on juomiseen.

Meillä mies tissuttelee iltaisin päivittäin ja perjantaisin juo kännitkin. Minua ei haittaa ollenkaan, vaikka itsellä ei pää eikä vatsa kestä montaa annosta alkoholia. Mies ei ole koskaan mitenkään epämiellyttävä tai väkivaltainen juodessakaan. Silloinkin kun perjantaina juo enemmän, lähinnä roikkuu tietokoneella pelaamassa tai kuuntelemassa netistä musiikkia, juo siinä samalla, ja sitten alkaa jossain vaheessa nukuttaa. Arkitissuttelusta mies tulee vaan tavallista hilpeämmäksi, ei mitenkään ärsyttäväksi. 

EIkä ole mitenkään rappiolla, miehellä on hyvä työpaikka ja hoitaa sen hyvin. Hoitaa myös kaikki muut asiat jotka hoitaa pitää, osallistuu kotitöihinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen alkkis mies. Juon iltaisin 6-10 annosta. En nyt oikeastaan tule tuosta humalaan. Suhteemme voi hyvin. Myös vaimo on samaa mieltä. Myös lapsemme voivat hyvin. Reilut 20 vuotta yhdessä. En ollut alussa alkoholisti, se vain jotenkin vuosien varrella on mennyt tähän tissutteluun. Hoidan työni. En ole väkivaltainen, vaikka vetäisin hirveät kännit. En kyllä vedä nykyään, edes jokavuosi. Viina ei ole numero 1, vaan perhe. Jos vaimo pakottaisi lopettamaan, nin lopettaisin. Ei se helppoa olisi, mutta tekisin. Terveyden takia olen kyllä ajatellut lopettaa joskus muutenkin. Mutta pidän rennosta olotilastani muutaman oluen jälkeen. Saapa nähdä.

Eli älkää tulko faktoinenne kertomaan millaisia me olemme. Meitä on yhtä paljon erilaisia, kuin juomattomiakin. Emme tunne AP:n miestä, joten ei voida väittää häntä vaimonhakkaajaksi, joka alkkismasennuksissaan ajaa vaimon lumihankeen. Hän voi olla todella fiksu, ja mukava, mutta omaa yhden huonon tavan. Ja hei ,myös älykäs voi olla alkoholisti. Ainoa mikä on varmaa, että jos on vuosia juonut, tuon ikäisenä alkaa terveys olemaan vaarassa.

Sinä/te vaimon kanssa kuvittelette, että lapset voivat hyvin. Itse saatte aikuisina ihmisinä olla omalta osaltanne mitä mieltä tahansa, mutta tuo "lasten hyvinvointi" on pelkkää paskaa ja vastuusta pakenemista.

Terv. "hassunhauskan" alkoholia päivittäin vetäneen miehen tytär. Iskäkin "hoiti työnsä" , "ei ollut väkivaltainen" ja oli "rento ja hauska". V*tut... Se oli kummallinen tyyppi, ei voinut luottaa, oli omituinen ja arvaamaton ja aiheutti myötähäpeää jota lapsena ei osannut oikein nimetä.