Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja vauva-aika tuhosi terveyteni
28.09.2020 |
Raskaudesta ja vauva-ajasta jäi monta kremppaa, jotka eivät enää parane. Tuntuu, että terveyteni tuhoutui kun sain lapsen. Selkä meni rikki loppuraskaudessa, lisäksi tuli vatsalihasten erkauma joka vielä pahentaa selkäkipua. Nämä molemmat parantuisi osittain leikkauksilla, mutta kuulemma ei täysin. Ranteisiin jäi rannekanavaoireyhtymä raskauden jälkeen vaivaamaan, sekin voisi parantua leikkauksella kyllä. Pari hammasta meni loppuraskaudessa lopullisesti rikki. Vauva-ajan valvominen tuhosi muistin, eikä se palaudu. Synnytysvaurioita jäi. Minulla on jatkuvia kipuja ja joudun päivittäin syömään kipulääkkeitä, jotka auttaa vain osittain. Lääkärit ei oikein suosittele muuta kuin sitä ranneleikkausta, koska muista leikkauksista tulos niin epävarma. Jumppaohjeita olen noudattanut, mutta eipä niistä oikein apua. Lisäksi migreeni paheni raskausaikana eikä ole hellittänyt sen jälkeen, ennen raskautta pärjäsin ok migreenin kanssa mutta nyt se vie kaikki voimat.
Tiedän, että suurimmalle osalle ei käy näin ja minulle nyt osui se huono tuuri. Olin ennen raskautta hyväkuntoinen ja liikunnallinen, nyt pystyn kipujen takia vain jonkunlaisiin kävelylenkkeihin. En halua pelotella muita, mutta vertaistukea kaipaisin. Yritin palata hoitovapaalta töihin, mutta kivut esti tekemästä töitä. Lääkärin mielestä en kuitenkaan voi saada kuin parin päivän saikkuja. Joten päädyin palaamaan takaisin hoitovapaalle. Osaisiko joku neuvoa miten tästä oikein voisi kuntoutua takaisin työhön?
Kommentit (32)
Mulla puhkesi todella paha reuma. Tein silti toisenkin lapsen, enkä tekisi toisin vaikka voisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla puhkesi todella paha reuma. Tein silti toisenkin lapsen, enkä tekisi toisin vaikka voisin.
Tsemppiä reuman kanssa! Itse en pysty edes harkitsemaan toista lasta koska kivut väsyttää niin paljon että en usko että pystyisin niiden kanssa hoitamaan enää vauvaa. Mutta en silti kadu yhtään että sain tämän yhden lapsen, hän on parasta mitä elämässäni on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutuksen ohjausta
Mistä sellaista saa? Ap
Mulla masennus kroonistui vauva-aikana ja johti varhaiselle tk-eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tapauksen jossa nuori äiti halvaantui saatuaan vauvan mutta parani siitä.Joutui opettelemaan kävelyn ja puhumisen uudelleen ja silläaikaa vauvaa hoiti oma perhe joten nuo edellämainitut jutut ovat hoidettavissa ainakin minusta jos aivoverenvuodostakin voi selvitä!en silti ton jutun kuultuani menettänyt toivettani saada lapsia.Meillä on niitä kolme kappaletta enkä kadu.Elämässä on aina riskejä mutta pelolle ei saa antaa valtaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutuksen ohjausta
Mistä sellaista saa? Ap
Tämä on ongelma Suomessa, äidit jäävät vaivojensa kanssa ihan yksin kun lapsi on synytynyt. Ketään ei enää kiinnosta ja voivotellaan vaan, käsketään keskittyä vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli molemmissa raskauksissa paha anemia mutta mitään hoidon seurantaa siihen ei saa. Olen aivan poikki. Lisäksi liitoskivut jäivät eikä niille ilmeisesti voi tehdä mitään. En siisp ysty makaamaan selälläni ilman kipuja, eikä monenkaan sellaisen treeniliikkeen, joita ennen tein, edes aloitusasento onnistu. Esim. istumaannousu kun en voi maata selälläni, puhumattakaan että pääsisin siitä ylös. Valvominen laukaisi mulla unettomuuden, enää en nuku vaikka vauva antaisi. Ennen kävin lenkillä, myt kevyt käyskentely ulkona niin pari seuraavaa päivää menee tuskissa kun nivelet särkevät. Ketään ei tosiaan kiinnosta, en tajua kuinka tulen selviämään töistäni.
Käykää hoidoissa! Hierontaa esimerkiksi. Rentoutuu keho.
Käsiä kannattaa myös hierottaa, jos on rannekanavan kanssa ongelmia. Auttaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva nukkuu kun sitä syötetään, täten molemmat saa nukkua.
Kannattaa kysyä jumppaohjeita.
Menisin osteopaatille tai vastaavalle, se voi auttaa rannekipuun.
Siisus, vauvat tulisi leikata pois sektioilla järjestään. Ihmistä ei ole luotu synnyttämään(terveenä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, kertoisitko tuosta lisää, että valvominen tuhosi muistin pysyvästi? En ole tiennyt, että niin voi käydä. Miten tämä todettiin? Mistä tiedetään, ettei muisti voi palautua? Kauanko vauva-ajasta jo on? Kiinnostavaa.
Plus tietenkin sympatiat kärsimyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutuksen ohjausta
Mistä sellaista saa? Ap
Tämä on ongelma Suomessa, äidit jäävät vaivojensa kanssa ihan yksin kun lapsi on synytynyt. Ketään ei enää kiinnosta ja voivotellaan vaan, käsketään keskittyä vauvaan.
Joo olen kyllä saanut lääkäristä empatiaa ja leikkausarviot ja kipulääkereseptin, mutta koska leikkausarviot on sellaisia, että eivät kokonaisarvion tehtyään suosittele selkään eikä erkaumaan leikkausta (ainoastaan ranteeseen, jonossa olen, mutta varmaan kauan), niin sen jälkeen ei saa oikein mitään apua enää. Fysioterapiasta jumppaohjeita. Ja kun minulla ei ole mitään sellaista yhtä isoa sairautta, jota voitaisiin hoitaa, vaan useita pienempiä kremppoja, joiden aiheuttamat kivut yhteen summattuna vie työkyvyn, niin tuntuu että senkään takia en saa kunnollista apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, kertoisitko tuosta lisää, että valvominen tuhosi muistin pysyvästi? En ole tiennyt, että niin voi käydä. Miten tämä todettiin? Mistä tiedetään, ettei muisti voi palautua? Kauanko vauva-ajasta jo on? Kiinnostavaa.
Plus tietenkin sympatiat kärsimyksistä.
En tiedä tuhosiko pysyvästi, mutta kun ei muisti yhtään palaudu. Vauva valvotti ekan vuoden todella pahasti, omat yöunet jäivät pariin katkonaiseen tuntiin vuorokaudessa vuoden ajan (vauva nukkui vain lyhyitä päiväunia, joten en itse ikinä ehtinyt nukahtaa edes niiden aikana). Sitten alkoi nukkua öitään. On nyt 2,5-vuotias. Eli olen saanut nukkua noin 1,5 vuotta yöni kyllä, muisti vain ei palaudu. Lääkärit vain sanoo, että kyllä se joskus varmaan palautuu, mutta eipä tunnu palautuvan. Ap
Minulla ensimmäinen lapsi aiheutti vatsalihasten erkaumaa ja selkäkipuja. Ryhtini oli täysin hukassa. Synnytys oli pitkä, toista vuorokautta ja vauva oli noin 3 kg. Selkäkipua pahensi koliikki ja yritys rauhoittaa häntä kantamalla paljon sylissä sekä olemattomat yöunet.
Toinen vauva, kaksi vuotta myöhemmin, oli syntyessään noin 4 kg, mutta synnytys sujui hyvin ja nopeasti, ei sentään syöksyen. Synnytyksen aikana olin epävarma, että mahtuuko syntymään, mutta juuri ja juuri sitten mahtui, eikä vauva antanut minulle mahdollisuutta mitenkään vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Hän vain syntyi ja kaikki olikin hyvin.
Yllätys oli suuri, kun heti hänen syntymänsä jälkeen kehoni aikoi palautumaan ja oikein tunsin olevani voimissani. Mietinkin, että olisinko palautunut kokonaan ensimmäisestäkään synnytyksestä, jos en olisi saanut toista lasta? Tämän täytyi olla hormonaalista tai jotain. Jälkisupistukset palauttivat kehoni, imetys oli helppoa, vauva söi ja nukkui hyvin alusta asti. Sain itsekin levättyä.
Mielestäni on siis tuuristakin kiinni, että miten palautuu synnytyksestä. Ehkä voisi olla jotain hormonihoitoa, jolla tilannetta saataisiin korjattua, jos keho ei lähde itsestää kuroutumaan kuntoon vauvan synnyttyä? Tätä tarvitsi tutkia ja äideille olisi saatava kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Siisus, vauvat tulisi leikata pois sektioilla järjestään. Ihmistä ei ole luotu synnyttämään(terveenä).
Minulle kylläkin se raskausaika aiheutti paljon pahemmat tuhot kuin synnytys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Siisus, vauvat tulisi leikata pois sektioilla järjestään. Ihmistä ei ole luotu synnyttämään(terveenä).
Minäkö tyhmä? en ymmärrä viimeistä lausettasi. Ei ap:n vaivoista liity synnytystapahtumaan juuri mikään vaan ne on tulleet raskauden edetessä.
Päättäväisesti neuvolan kautta kuntoutukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kertoisitko tuosta lisää, että valvominen tuhosi muistin pysyvästi? En ole tiennyt, että niin voi käydä. Miten tämä todettiin? Mistä tiedetään, ettei muisti voi palautua? Kauanko vauva-ajasta jo on? Kiinnostavaa.
Plus tietenkin sympatiat kärsimyksistä.
En tiedä tuhosiko pysyvästi, mutta kun ei muisti yhtään palaudu. Vauva valvotti ekan vuoden todella pahasti, omat yöunet jäivät pariin katkonaiseen tuntiin vuorokaudessa vuoden ajan (vauva nukkui vain lyhyitä päiväunia, joten en itse ikinä ehtinyt nukahtaa edes niiden aikana). Sitten alkoi nukkua öitään. On nyt 2,5-vuotias. Eli olen saanut nukkua noin 1,5 vuotta yöni kyllä, muisti vain ei palaudu. Lääkärit vain sanoo, että kyllä se joskus varmaan palautuu, mutta eipä tunnu palautuvan. Ap
Kurjaa. :( Mulla vaati parin viikon 12-tuntisten öiden nukkumisen, että palauduin vauvavaiheesta. (Lapsi on nyt jo neljä.)
Tein siis tuon palautumisen niin, että aloin tietoisesti mennä lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan (kyllä, vaikka iltaseiskalta) ja nukuin ihan kirjaimellisesti saman ajan kuin lapsi. Olin varsin typertynyt siitä, että aikuinen edes VOI nukkua niin paljon, enkä myös tiennyt, oonko mennyt pysyvästi rikki ja tulenko aina tarvitsemaan 12 tuntia unta. :D Mutta päätin kokeilla, että mitä seuraa, jos vaan jatkan tätä niin kauan kuin tunnun tarvitsevan 12 tuntia unta.
Ja kävi niin, että yhtenä yönä noin kahden viikon jälkeen heräsin yllättäen aamuyöllä kahdeksan tunnin unilta ja tunsin oloni pirteäksi ja... normaaliksi! Olin saanut pahalaatuisen univajeeni paikattua.
(Tein tämän projektin, kun lapsi oli alkanut nukkua yönsä nollalla tai yhdellä heräämisellä. Voin suositella!!!)
Ap nostaa, jos joku haluaisi kommentoida.