Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja vauva-aika tuhosi terveyteni
28.09.2020 |
Raskaudesta ja vauva-ajasta jäi monta kremppaa, jotka eivät enää parane. Tuntuu, että terveyteni tuhoutui kun sain lapsen. Selkä meni rikki loppuraskaudessa, lisäksi tuli vatsalihasten erkauma joka vielä pahentaa selkäkipua. Nämä molemmat parantuisi osittain leikkauksilla, mutta kuulemma ei täysin. Ranteisiin jäi rannekanavaoireyhtymä raskauden jälkeen vaivaamaan, sekin voisi parantua leikkauksella kyllä. Pari hammasta meni loppuraskaudessa lopullisesti rikki. Vauva-ajan valvominen tuhosi muistin, eikä se palaudu. Synnytysvaurioita jäi. Minulla on jatkuvia kipuja ja joudun päivittäin syömään kipulääkkeitä, jotka auttaa vain osittain. Lääkärit ei oikein suosittele muuta kuin sitä ranneleikkausta, koska muista leikkauksista tulos niin epävarma. Jumppaohjeita olen noudattanut, mutta eipä niistä oikein apua. Lisäksi migreeni paheni raskausaikana eikä ole hellittänyt sen jälkeen, ennen raskautta pärjäsin ok migreenin kanssa mutta nyt se vie kaikki voimat.
Tiedän, että suurimmalle osalle ei käy näin ja minulle nyt osui se huono tuuri. Olin ennen raskautta hyväkuntoinen ja liikunnallinen, nyt pystyn kipujen takia vain jonkunlaisiin kävelylenkkeihin. En halua pelotella muita, mutta vertaistukea kaipaisin. Yritin palata hoitovapaalta töihin, mutta kivut esti tekemästä töitä. Lääkärin mielestä en kuitenkaan voi saada kuin parin päivän saikkuja. Joten päädyin palaamaan takaisin hoitovapaalle. Osaisiko joku neuvoa miten tästä oikein voisi kuntoutua takaisin työhön?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teki surulliseksi tämä asia. Koita saada pikkuhiljaa asioita parempaan suuntaan ja korjata mitä korattavissa on. Minulla olisi pari valittua sanaa synnytysasioiden hoidosta Suomessa, mutta en sano. Toivon parasta sinulle ja hyvää jatkoa.
Kiitos sinulle kun tsemppasit! Ap
Kroppasi hoiti jo osuutensa kun uusi on ulkona.
Tsemppiä ap!
Täällä toinen muistinsa 8 vuotta sitten menettänyt. Menetin muistin valvottuani yöt ekan lapsen kanssa, joka on nyt 8v. Kun toinen lapseni oli vauva, en huomannut enää samanlaista haittaa muistille, koska muisti ei ollut koskaan kunnolla palautunutkaan ensimmäisen lapsen jälkeen.
Nuorempi lapsi on vajaat 2v ja olen jo täysillä työelämässä. Kaikki asiat pitää aina merkitä kalenteriin, ihan kaikki. Työasioissa sama juttu. Siten pärjäilen. Ei oo kyllä kivaa ei..
Täällä on jonkinlainen kohtalontoveri. Kärsin koko raskauden ajan pahoinvoinnista ja väsymyksestä, puolivälin jälkeen anemiasta. Keskittymiskyky ja muisti heikkenivät, eikä vauvanhoito ja valvominen sitten aikanaan auttaneet asiaa.
Synnytyksestä jäi vaurioita, joihin koskee edelleen tietyissä asennoissa (yli 1,5 v jälkeen). Rannekanava oireilee myös edelleen. Nivelten löystyminen jäi päälle, ja jaloissa on mahdollisesti nyt pysyvät muutokset sen takia, että olen joutunut rasittamaan niitä siitä huolimatta (vauvaa ei oikein voi hoitamattakaan jättää). En voi juosta tai hypätä yhtään.
Myös minä olin ennen raskautta liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Nyt könkkään kuin vanhus. Lääkärissä olen käynyt, ja kommentti oli sanasta sanaan ”Jos ne jalat eivät kestä liikuntaa, niin älä sitten rasita niitä. Mitä sinä oikein haluat että minä asialle teen?” Niin mitä? Onko se niin ihmeellinen ajatus, että kohtuullisen nuori työssäkäyvä kansalainen haluaisi olla terve, vaikka sattuukin olemaan äiti? Olen ihan satavarma, että jos olisin 20-vuotias jossain liigassa pelaava nuorukainen, minut olisi jo lähetetty huippuortopedille.
Työ on onneksi sellaista, että fyysisellä puolella ei ole isoa merkitystä. Olen kuitenkin järkyttynyt siitä, miten vähän äitien terveys tätä yhteiskuntaa kiinnostaa. Ennen synnytystä kohdellaan kuin silkkityynyllä ja kaiken pitää olla tip top ja tutkitaan ja hoidetaan. Synnytyksen jälkeen olet pelkkä ongelmallinen valittaja, mitäs läksit.
Ei ole vauvan vika tosiaankaan. Eikä sitä kai kukaan vaadi, että lasten pitäisi syntyä synteettisesti, mutta kun meillä on tässä yhteiskunnassa hyvä lääketieteellinen taso olemassa, niin miksi sitä ei käytetä täysin panoksin tällaisessa kohdassa, jossa olisi ilmiselvästi terveitä työvuosia ja tulevia veronmaksajia saavutettavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 jatkaa. Ensimmäisessä raskaudessa sain myös 10 reikää hampaisiin joten sekin puoli tuli valitettavasti nähtyä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kertoisitko tuosta lisää, että valvominen tuhosi muistin pysyvästi? En ole tiennyt, että niin voi käydä. Miten tämä todettiin? Mistä tiedetään, ettei muisti voi palautua? Kauanko vauva-ajasta jo on? Kiinnostavaa.
Plus tietenkin sympatiat kärsimyksistä.
En tiedä tuhosiko pysyvästi, mutta kun ei muisti yhtään palaudu. Vauva valvotti ekan vuoden todella pahasti, omat yöunet jäivät pariin katkonaiseen tuntiin vuorokaudessa vuoden ajan (vauva nukkui vain lyhyitä päiväunia, joten en itse ikinä ehtinyt nukahtaa edes niiden aikana). Sitten alkoi nukkua öitään. On nyt 2,5-vuotias. Eli olen saanut nukkua noin 1,5 vuotta yöni kyllä, muisti vain ei palaudu. Lääkärit vain sanoo, että kyllä se joskus varmaan palautuu, mutta eipä tunnu palautuvan. Ap
Hirveää, että teille ei tarjottu neuvolassa mahdollisuutta sairaalaunikouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25 jatkaa. Ensimmäisessä raskaudessa sain myös 10 reikää hampaisiin joten sekin puoli tuli valitettavasti nähtyä. :D
No ei ne reiät kyllä mistään raskaudesta johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
25 jatkaa. Ensimmäisessä raskaudessa sain myös 10 reikää hampaisiin joten sekin puoli tuli valitettavasti nähtyä. :D
No ei ne reiät kyllä mistään raskaudesta johdu.
Kyllä voi johtua. Perehdypä asiaan vähän tarkemmin ennen kuin huutelet tuollaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskauden pahentamaan migreeni voi liittyä hormoneihin. Kannattaa kokeilla esim. akupunktiota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kertoisitko tuosta lisää, että valvominen tuhosi muistin pysyvästi? En ole tiennyt, että niin voi käydä. Miten tämä todettiin? Mistä tiedetään, ettei muisti voi palautua? Kauanko vauva-ajasta jo on? Kiinnostavaa.
Plus tietenkin sympatiat kärsimyksistä.
En tiedä tuhosiko pysyvästi, mutta kun ei muisti yhtään palaudu. Vauva valvotti ekan vuoden todella pahasti, omat yöunet jäivät pariin katkonaiseen tuntiin vuorokaudessa vuoden ajan (vauva nukkui vain lyhyitä päiväunia, joten en itse ikinä ehtinyt nukahtaa edes niiden aikana). Sitten alkoi nukkua öitään. On nyt 2,5-vuotias. Eli olen saanut nukkua noin 1,5 vuotta yöni kyllä, muisti vain ei palaudu. Lääkärit vain sanoo, että kyllä se joskus varmaan palautuu, mutta eipä tunnu palautuvan. Ap
Hirveää, että teille ei tarjottu neuvolassa mahdollisuutta sairaalaunikouluun.
Meille sanottiin, että sairaalaunikouluun pääsee vasta kun kotona on kokeiltu kaikki muut unikoulut. Mutta olimme niin väsyneitä, että emme pystyneet kotona viemään läpi kunnolla yhtään unikoulua loppuun asti. Tassuttelut ja tuolimenetelmät ja kaikki kyllä yritettiin, mutta oma väsymys esti yrittämästä riittävän monta yötä putkeen eli ne jäi aina kesken, koska oli pakko itse saada nukkua edes se vähä mitä pystyi (ja unikoulun läpivieminen ainakin meillä tarkoitti entistä pahempaa valvomista meille aikuisille). Väsyneenä ei myöskään jaksa olla kovin johdonmukainen unikoulussa. Meillä ei ole tukiverkkoa auttamassa, eli kaksin yritettiin näistä selvitä, ja mies oli tietenkin päivät töissä ihan normaalisti. Ap
Kyllä teki surulliseksi tämä asia. Koita saada pikkuhiljaa asioita parempaan suuntaan ja korjata mitä korattavissa on. Minulla olisi pari valittua sanaa synnytysasioiden hoidosta Suomessa, mutta en sano. Toivon parasta sinulle ja hyvää jatkoa.