Tiedättekö sen kun todella vanhat ihmiset puhuvat kuinka haluavat jo pois täältä -Minulla on 35-vuotiaana samat ajatukset

Olet todennäköisesti masentunut tai täydellisessä burnoutissa. hankithan ammattilaisen apua.

Kauanko sinusta on tuntunut tältä?

Olen sentään jo viisikymppinen, mutta näitä ajatuksia on ollut kauan, vuosia. Masennus on diagnosoitu ja liittynee osin siihen, mutta tuntuu tosiaan, ettei mun elämällä ole täällä mitään tarkoitusta (no ei tietenkään kenenkään elämällä ole oikeasti mitään tarkoitusta) eikä mitään annettavaa enää. Mikään ei kiinnosta, mistään ei jaksa innostua. 

Oujee, todellakin tiedän. Aika tekee tehtävänsä kyllä, luota siihen synkimpinä hetkinä. Joka ilta voit painaa pään tyynyyn onnellisena siitä, että olet taas yhden päivän lähempänä sitä kun et siitä enää nouse.

Jonkin verran tulee haaveiltua että nukahtaisi lopullisesti.

M.49

Kyllä. Olisi voinut olla mahdollisuudet saada elämästään jotenkin onnellinen ja olisin voinut saada edes jonkinlaista uraa. Persoonani oli kuitenkin vääränlainen ja nyt ovat nuoremmat menneet ohi näissä hommissa. Tie on vain alaspäin, uutta uraa jos haluaa niin huonompiin töihin ainoastaan tuntuu olevan mahdollisuus. Mokasin itse paljon silloin kun olisi pitänyt toimia ja se tietysti masentaa.

Lupasin itselleni vielä viisi vuotta aikaa ja jos elämä tuntuu silloinkin vain ikävältä pakkopullalta ja kärsimykseltä niin annan itelleni luvan toisenlaisiin ratkaisuihin.

Mulla ollut sama kans jo jonkun aikaa. Vierestä seurannut kun muiden elämät menee eteenpäin. Itsellä kaikki jo takana.

M38

Kyllä! Asiat ovat aika hyvin mutta silti mielestäni elämä on typerää. Täytyy nyt kuitenkin vaan jaksaa. Vähän kuin pitkästyttävä junamatka tai jotain. Kaikki josta muut ihmiset intoutuu on mielestäni omituista.

Itselläni taas toisin päin. Olin masentunut nuori ja nyt 35-vuotiaana elämä muuttuu vuosi vuodelta vaan ihanammaksi.

En pidä huolta terveydestäni kun oikeasti haluan vain kuolla.

N34

up

Sama juttu 31 v. Yläasteelta asti tienny et tästä elämästä ei mitään tuu ja ei oo tullu... Oon eläny jo "yliaikaa" ja ihan turhaan, kohtaloaan ei päääse pakoon..

Valtion tulisi jakaa kaikille täysi-ikäisille kansalaisille kapseli, jolla jokainen voi päättää päivänsä arvokkaasti ja kivuottamsti silloin kun siltä tuntuu. Ei tämä nykyisiä kuolleisuuslukuja paljoa nostaisi.

Aika monella ei ole enää nykyelämässä merkityksellistä tekemistä joten aika yleistä. Itsekin jo viimeiset 15v samat ajatukset. Eihän elämä ole muuta kuin töitä kenellä niitä nyt on ja yhtä selviytymistä ongelmista toiseen.

Tuota noin. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä ja lisääntyä ja hoitaa jälkikasvunsa kunnialla.

Elämän tarkoitus ei ole olla menestyksekäs instabeibe, uraohjus tai muu jonnin joutava mainoskasvo.

Älkää uskoko kaikkea mitä media syöttää ja manipuloi. Iloitkaa omista pikkujutuistanne vaikka kukaan muu maailmalla ei tietäisi siitä.

Siunausta!

Olisin voinut kirjoittaa saman viestin. Olen myös 35v nainen. Ulkoiset puitteet kunnossa, on työ ja avioliitto ja lapset. Mutta tuntuu että olen nähnyt jo kaiken enkä jaksaisi enää. Tämä korona on ollut jotenkin viimeinen naula arkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin. Elämän tarkoitus on pysyä hengissä ja lisääntyä ja hoitaa jälkikasvunsa kunnialla.

Elämän tarkoitus ei ole olla menestyksekäs instabeibe, uraohjus tai muu jonnin joutava mainoskasvo.

Älkää uskoko kaikkea mitä media syöttää ja manipuloi. Iloitkaa omista pikkujutuistanne vaikka kukaan muu maailmalla ei tietäisi siitä.

Siunausta!

Ei ole edes sitä jälkikasvua niin pitääkö vetää johtopäätökset?

M38

Vierailija kirjoitti:

Itselläni taas toisin päin. Olin masentunut nuori ja nyt 35-vuotiaana elämä muuttuu vuosi vuodelta vaan ihanammaksi.

Mulla sama! Olen 30-vuotias ja olen 26-vuotiaasta lähtien alkanut vasta löytämään omia juttujani, jotka todella kiinnostaa. Uskon ja luotan siihen, että minulla on vielä monia mahdollisuuksia.

Jos jokin ei toimi, lähden toteuttamaan jotakin, mikä toimii ja mikä toimii hyvältä. Esim. Olen nyt pian 5 vuotta ollut alalla, joka on ollut minulle tärkeää vain asiakkaiden osalta, työporukat ihan hirveitä ja olen välillä lähtenyt itkien kotiin. Nyt päätin sen, että lähden seuraavalle levelille harrastamiseni kautta ja koska olen aktiivinen päivätreidaaja, niin voin jäädä pois töistä, koska treidaustulot kuukaudessa 2000-6000 e.

Minua ei kiinnosta luoda uraa ihmisten kanssa, joiden ainoa tehtävä on pönkittää omaa itsetuntoaan muiden epäonnistumisilla ja työpaikkakiusata muita ja aina ne samat jorinat ja ongelmat - mitä hittoa minä siitä saan, kuin statuksen ”olen virassa paikassa X”?? Mieluummin teen sivutoimisesti harrastustani, josta saan tuloja n. 50-200 e / kk ja sitten treidaan. Näin pystyn nauttimaan elämästäni ja samalla kuitenkin kehittymään ja näkemään ihmisiä harrastukseni kautta.

Totta kai kaikki tulevat ihmettelemään miksi hylkään urani, vaikka olen ”jo” AMK:in käynyt, muttei muiden mielipiteillä ole enää välilä. Ehkä jossakin vaiheessa, jos pääomatulot kasvavat opiskelen verkossa tradenomiksi ja pohdin enemmän yritystoiminnan luomista, mutten vielä ainakaan. Nyt aion nauttia omasta harrastuksesta ja tienata ihan täysin itse omat rahani ja jättää kaiken paskan taakse.