Voiko meidän 1 v 6 kk:lla olla joku adhd tms?
Mietin hieman. Bussissa ei suostu istumaan rattaissa. Kiljuu, huutaa ja rimpuilee pois minkä ehtii. Joskus on päässyt jopa valjaista kiemurteltua läpi ja sitten kampeaa pois.
Jos otan hänet penkille istumaan, niin siinäkin vaan itkee ja huutaa ja haluaisi lähteä kävelemään ja pyörimään ympäri bussia. Joudun pitämään paikallaan ja karjuu vaan.
Ei auta mikään lukeminen, sylissäpito, syöminen, lelut, lukeminen jne.
Muutenkin tosi helposti ärsyyntyy ja heräilee öisin pari kertaa, edelleenkin.
Toisaalta taas on tosi iloinen ja aurinkoinen. Sanoja tulee vaikka kuinka paljon ja ymmärtään puhetta ja asioita.. jos vaikka läikyttää vettä lattialle niin ihan itse osaa hakea keittiöpyyhkeen ja kuivata sen. Ymmärtää tosi paljon siis esineiden ja asioiden käyttötarkoitusta, vaikka olisi vain kerran joskus nähnyt mitä jollakin asialla tehdään. Tosin tuskin tuossa on mitään ihmeellistä, varmaan sama juttu muillakin tuon ikäisillä lapsilla. Tarkoitin vain että kehityksessä ei ainakaan ole jäljessä.
Mutta tuo hermostuminen ja tyytymättömyys paikalla olemiseen mietityttää.
Kommentit (10)
Ihan normaalia käytöstä puolitoistavuotiaalta. Vielä monet 3-4 vuotiaatkin käyttäytyvät tuolla tavalla, uhmaikäisiä kun ovat. Eikä ole välttämättä mitään adhd:tä.
Ei ole. On vaan saanut jalat alleen ja haluaa käyttää niitä. Varsinkin uudessa, mielenkiintoisessa paikassa jossa on uusia ihmisiä, kuten nyt tuo bussi. Ja tuo yöheräily on sitä ihan samaa lajia. Kyllä se siitä tasoittuu, teini-ikään mennessä viimeistään.
Eihän se mahdotonta ole, mutta kertomasi perusteella en olisi mitenkään huolissani. Yksi omistani oli samanlainen. Rauhoittui kunnolla n. 3 vuotiaana samassa syssyssä kuin uhma hävisi.
Tuo on rasittavin ikä lapsella, juuri aloituksesta mainitusta syystä. Jatkuvaa taistelemista, huutoa, uhmaa, menemistä. Kestää pari vuotta, ja koettelee kyllä vanhempia.
Ihan normaalia siis on, vaikkakin uskomattoman rasittavaa. Alkaa 1,5-vuotiaana ja loppuu noin 3-vuotiaana. Sitten on hetken aikaa harmonista kunnes 4v:nä alkaa uudenlainen uhma, johon liittyy näsäviisastelua ja tahallista tottelemattomuutta ihan vaan vanhemman kiusaksi.
Kahdesta olen selvinnyt mutta tiukoille otti :D
Yksi kolmesta lapsestani ei lainkaan viihtynyt paikallaan. Ostoskärryjen istuinosasta yritti aina kiivetä pois, en voinut hetkeksi laskea hänestä siinäkään irti. Vaunuissa ei ollut paikallaan, vaan rimpuili itsensä niistä usein pois. Liikkumaan lähtemisen jälkeen ei enää viihtynyt sylissä, koska olisi pitäny olla paikallaan.
Nyt on vilkas isompi alakoululainen. On huono istumaan ruokailussa paikallaan, kertoessaan jotain asiaa kävelee ympyrää, läksyt tekee mahdollisimman nopeasti, vessaan menee vasta viime hetkellä, koska hänestä on tylsää istua paikallaan ja kaikki jännitys purkautuu fyysisenä levottomuutta ja sekopäisyytenä. Onneksi on älykäs lapsi, joten koulu ei (vielä) ole tuottanut ongelmaa.
Okei kiitos vastauksista.
Esikoinen meillä on jo 8 v ja hänen kanssaan oli niiiin helppoa. Istui aina nätisti rattaissa ja bussissa, pystyi menemään oikeastaan minne vaan eikä huutanut paljon yhtään.
Oli siis niin kiltti että aina ulkopuoliset kommentoivat miten sievästi käyttäytyy ja jaksaa olla.
Ja ihan esimerkkinä muistan että kerran itki apteekissa kovaa, oltiin just tultu lääkäristä ja lapsella oli korvatulehdus. Siihen mentiin hakemaan lääkettä. Kipua itki ja muut asiakkaat mulkoilivat pahasti. Se tuntui tosi kurjalta, koska hän ei muuten itkenyt ikinä julkisilla paikoilla..:D Ja sen ainoan kerran kun huusi, niin sain pahoja katseita. Ja silloinkin syy oli kipu.
Ja tämä kuopus on aivan vastakohta. Siksi mietin. -Ap
Terveellisen ruokavalion osuutta ei voi väheksyä.
Gluteeni, läheskään kaikille ei sovi.
Sokeri, huonot rasvat, margariinit, kehnot, kuumennusta kestämättömät ja teollisesti prosessoidut rasvat sekä lisäaineet.
Paljon kasviksia, vihreät tärkeitä.
Tsemppiä arkeenne ja elämäänne :)
Näin pintaraapaisulla ja kokemuksella vaikuttaa siltä että ei mitään syytä huoleen.
Näyttäisi olevan nokkela, fiksu ja maailmasta kiinnostunut jälkikasvu sinulla.
EIhän se mikään mahdottomuus ole. ADHD ei kehity ajan saatossa, vaan se on aivojen pysyvä ominaisuus. Itselläni todettiin ADHD vasta aikuisiällä, mutta esimerkiksi puhetulva lapsilla voi olla merkki ADHD:stä. Eikä se tee lapsista mitenkään tyhmiä, joten ihan hyvin lapsi voi ymmärtää sanoja ja tehdä vaikka mitä. Jos asia huolettaa sinua, niin ota se puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä.