Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin toivoa, että tulevalla kumppanilla ei olisi mielenterveysongelmia tai persoonallisuushäiriöitä?
22.09.2020 |
Olen viettänyt elämäni luonnevikaisten, itsetunto-ongelmaisten ja erilaisista sosiaalisista fobioista kärsivien kanssa. Onko väärin toivoa, että seuraava kumppani olisi ”normaali”?
Kommentit (15)
Ei ole. Jokainen hakee itselleen sopivinta kumppania. En ottaisi itsekään mielisairasta tai luonnevikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat toivoa ihan mitä sydämesi halajaa. Minäkin toivon lottovoittoa joka lauantai.
Kyllä mulla ainakin on kriteeri, että naisen pitää olla täyspäinen. Muuten menee kiertoon.
No eihän sun ole mikään pakko alkaa parisuhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa. Kyllä tulevasta kumppanista saa haaveilla ja toivoa kaikenlaista. Löytyykö sellaista ihmisten, joka lisäksi haluaa olla kanssasi, onkin jo toinen asia.
SUomalaiisllla on ainakin geeeneissä sellainen jossa liika alkoholin käyttö aiheuttaa "persoonalllisuus häiriöitä" tai ehkä ennemminkin jos tuolla määritelmällä on jo omat arvonsa persoonalllisuuden muutosta aiheutttvana tekijänä toimii alkomaholi joka vaikuttttaa hermoston käyttäytymiseeen. Nämä ilmiööt ovat varsinkin nähtävisssä laskuhumalan aikaaan varsinkin ottaen huomioon sen seikan verensokerit ovat laskusuhdanteeessa johtuen vähäiisestä ravinnosta alkoholin nauttimisen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä ole aika monelle ihan niitä tärkeimpiä kriteerejä. Kaikki ei vaan sano sitä ääneen.
Minulla on ollut useita työkavereita, jotka ovat saaneet hoitoa psyykkisiin ongelmiinsa. Valtaosa heistä on mukavia ihmisiä ja vain muutaman hankalammat oireet näkyvät.
Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut useita työkavereita, jotka ovat saaneet hoitoa psyykkisiin ongelmiinsa. Valtaosa heistä on mukavia ihmisiä ja vain muutaman hankalammat oireet näkyvät.
Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin.
Työkaverina on eri juttu kuin parisuhteessa. Narsistitkin ovat lähes aina mukavia työkavereita.
Saahan sitä toivoa. Jostain syystä vaan ajautuu yhteen aina samantyyppisen kanssa ja ongelmia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut useita työkavereita, jotka ovat saaneet hoitoa psyykkisiin ongelmiinsa. Valtaosa heistä on mukavia ihmisiä ja vain muutaman hankalammat oireet näkyvät.
Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin.
Työkaverina on eri juttu kuin parisuhteessa. Narsistitkin ovat lähes aina mukavia työkavereita.
Tämä narsismikin on yhtä lailla persoonallisuushäiriö. Ilmeisesti tähän keskusteluun vastanneet olisivat ihan ok sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan voi toivoa. Persoonallisuushäiriö aikuisella on ollut jo ehkä jopa lapsuudesta asti ja se on aika helppo havaita. Sen sijaan mielenterveysongelmia voi tulla jossain vaiheessa elämää kenelle tahansa, sinullekin. Sitä on aika mahdoton ennakoida. Kun ohitat persoonallisuushäiriöiset, niin saatat löytää ihan kelpo kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se kertoo sinusta että kaikki kumppanisi ovat olleet sairaita ja kaikin puolin kamalia? Just saying.
Normaaleja ei ole, mutta on mahdollista löytää joku, jonka häiriöt sopivat omien kanssa yhteen.