Kuinka diilaat korona-ahdistuksen kanssa?
Itselläni elämä on jatkunut töitten vuoksi normaalisi ja jatkuu edelleen oli korona tai ei. Silti ahdistaa, vaikka yritän elää mahdollisimman positiivisesti ja ajattelematta asiaa. Stressi koronasta alkaa käydä sietämättömäksi.
Ahdistaa muiden maiden katastrofaalinen koronatilanne ja lukuisat kuolemat ja vammautumiset. Ahdistaa Suomen tapahtuma/matkailu/ravintola- alan pysyvät vahingot ja kaikki yrittäjät jotka joutuvat nyt konkurssiin ja kaikkien työntekijöiden tilanne jotka menettävät työpaikkansa. Ahdistaa koska "kaikki kiva kielletty" eli ei matkustelua, rock-konsertteja, isoja yleisötapahtumia yms mistä tottunut saamaan virran elämään.
Tuntuu kuin eläisi vankilassa. Pahinta on ehkä epävarmuus, kun ei tiedä mitä tuleman pitää ja kuinka kauan tätä kestää... muita?
Kommentit (10)
Ei ahdista. Ainoa asia mitä "pelkään", on se, että suunnitellut menot ja tapahtumat peruuntuvat. Se harmittaa.
Mulla ei ole enää pitkään aikaan ollut korona-ahdistusta. Keväällä vielä oli, koska tilanne oli uusi, mulla ei ollut mitään suojavarusteita eikä niitä saanut mistään. Nyt mulla on hyvät varastot, jos pitäisi esim käydä labrassa. Elän päivän kerrallaan enkä pohdi koronaa ja sen vaikutuksia liikaa. On toki surullista, että monet joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin pandemian vuoksi, mutta selvittiin sitä 1990-luvun lamastakin. Kevättalvella täytyy ryhtyä pommittamaan kuntavaaliehdokkaita kysymyksillä eli mitä ovat ne säästö- ja muut toimet, joita juuri omassa kotikunnassani aiotaan tehdä koronasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi.
Talvella hankkimani liput Amorphiksen keikalle ovat edelleen voimassa, vaikka keikka toukokuulta peruuntuikin. Nyt lokakuussa keikka on, mutta taidan jättää menemättä. Kesällä tuli nautittua auringosta ja kaikesta kivasta, joten jaksan sen voimin ihan hyvin syksyn ja talven. En muutenkaan tykkää laittaa nokkaani ulos silloin, kun on kylmää, pimeää ja märkää.
Diilaan vain netissä enkä päivystä enää kadunkulmassa. Otan maksuksi vain Paypalin tai bitcoineja ja käytän kasvomaskia diilatessa. Jälkikäteen käytän käsidesiä.
Yritän ajatella, että ennenkin kaikki pandemiat on menneet ohi, nyt on vielä paremmat mahdollisuudet tähän. Että kyllä tätä jaksaa, nyt vaan elämä on tällaista, rauhallisempaa, etätöissä jne. jonkin aikaa. Että oikeastaan kaikki on ihan hyvin.
Mutta joo. Kaipaan ihan hirveästi teatteriin, keikoille, matkoille. Sushibuffettiin. Aika pinnallista, tiedän.
Surettaa myös nuorten puolesta. Omilla nuorilla aikuisilla lapsillani on asiat melko hyvin, mutta heidän ystäviään on nyt ihan tosi paljon työttömänä. Tyttäreni työskentelee kulttuuri- ja tapahtuma-alalla, ja näkymät nyt ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Yritän ajatella, että ennenkin kaikki pandemiat on menneet ohi, nyt on vielä paremmat mahdollisuudet tähän. Että kyllä tätä jaksaa, nyt vaan elämä on tällaista, rauhallisempaa, etätöissä jne. jonkin aikaa. Että oikeastaan kaikki on ihan hyvin.
Mutta joo. Kaipaan ihan hirveästi teatteriin, keikoille, matkoille. Sushibuffettiin. Aika pinnallista, tiedän.
Surettaa myös nuorten puolesta. Omilla nuorilla aikuisilla lapsillani on asiat melko hyvin, mutta heidän ystäviään on nyt ihan tosi paljon työttömänä. Tyttäreni työskentelee kulttuuri- ja tapahtuma-alalla, ja näkymät nyt ovat mitä ovat.
No sitähän minäkin, että tämäkin pandemia aika todennäköisesti menee muutamassa vuodessa ohi ja kaikki palaa kyllä jossain vaiheessa ennalleen. Sitä ennen kuitenkin kauheasti valtion velkaa ja työttömyyttä. Huoli Suomen tulevaisuudesta sen vuoksi suuri. Tämän korjaamiseen menee kauan.
Itsellänihän ei ole huolen häivää koska töitä riittää, mutta tämä kokonaistilanne stressaa.
-ap
En enää niin ajattele asiaa.
Kevät ja kesä oli raskasta, olin ihan hajota mutta nyt yritän jatkaa touhujani muita ihmisiä vältellen.
Outoa yrittää elää niin, ettei käy tapahtumissa eikä tapaa kuin omaa perhettä. Etätyöt myös stressaa.
Tänään meni kuppi nurin tähän himmailuun ja miehen kanssa varasimme matkan marraskuulle. Koronaa ei olla pelätty tähänkään saakka vaikka suosituksia noudatetaan.
En ole ahdistunut, mutta ei tilanne miellyttäväkään ole. En kanna huolta asioista, joille en mitään voi. Eniten kaipaan jokaviikkoisia ulkoiluja palvelutalon vanhusten kanssa. Sekin pieni virkistys on nyt poissa.