Ero? Ei vaan jaksa.

Miksi mies petti? Miksi en riittänyt? Miksi mut suljetaan pois? Suututtaa ja tulee sellainen olo vaan, että pitäköön... Aivan sama. Lapsia on, talo on, mutta jotenkin silti tuntuu siltä, että pitääkö mun kaikkeen taipua ja olla vaan. Miten saisin miehen edes ymmärtämään???

ap

Ymmärrän, että luottamusta on enää vaikea rakentaa tuon jälkeen. Omassakin liitossani on vuosien varrella ollut säröjä, ja mies on perseillyt. Et voi kuitenkaan täysin syyttää miestä siitä jos et luota häneen. Luottamusasia olisi koitettava puhua kunnolla läpi. Luuletko, että se epäily ja epäluottamus liittyy vain mieheesi ja korjaantuisiko asia toisen kanssa? Vai siirtyisikö se epäily eteenpäin sitten joskus uuteenkin suhteeseen, kun sen aika olisi.

Kuulostaa siltä kuin mies olisi purkanut sydäntään kaverilleen, joka sattuu olemaan naispuolinen. Mutta jos kerran luottamus on mennyt, niin miksi yrität jatkaa? Päästä miesparka vapaaksi.

Miksi se puhelin ei olisi koodilukittu? Mitä asiaa sinulla on kenenkään puhelimia kyttäämään?

Tässä ehkä ratkaisun avain:

"keskustellut avioliittomme ongelmista toisen naisen kanssa"

"Tulee yöksi kotiin eikä juo." Mitäpä sitä muuta vaatimaan? Ei kai se pettäminenkään haittaa? Kaikissa paskasuhteissa naiset kehtaavatkin aikaansa tuhlata.

Ei se ole miehen vika jos et luota.

Itsekin olen puhunut parisuhdekriisistäni niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta en silti ole pettänyt. Eikä meidän kummankaan luottamus siihen ole mihinkään kadonnut etteikö oltaisi uskollisia oltu, vaikka tosi kriisissä ja avioeron partaalla ollaan.

Luottamuspula on oman pääsi sisällä, ja jos ei toisen sana riitä niin ei sinulle silloin mitenkään voi sitä vakuuttaa. Silloin on parempi erota, ja se on ihan omaa ansiotasi. Menneet on menneitä ja niistä on vaan mentävä eteenpäin. Ja jos ei pääse niin on parempi itselle vapauttaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ehkä ratkaisun avain:

"keskustellut avioliittomme ongelmista toisen naisen kanssa"

Joo keskustellut siitä ja keskustellut kaikesta muustakin. Puhelinseksiä yms.. Todisteet näin aikanaan.

ap

Vaikutat vähän kontrollifriikiltä.

Zinc

Jos et luota mieheen, eikä sinua edes kiinnosta korjata tilannetta, niin se vaikuttaa siltä ettei mitään hyviä tunteita enää ole. Silloin ero lienee paras ratkaisu. Talo on sivuseikka ja lapset voivat paremmin kodissa jossa vanhempien välillä ei ole tulehtunutta tilannetta.

Onko tunnepuolella yhtään syytä jatkaa liittoa? Kunnioitatko, arvostatko ja rakastatko miestä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole miehen vika jos et luota.

Itsekin olen puhunut parisuhdekriisistäni niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta en silti ole pettänyt. Eikä meidän kummankaan luottamus siihen ole mihinkään kadonnut etteikö oltaisi uskollisia oltu, vaikka tosi kriisissä ja avioeron partaalla ollaan.

Luottamuspula on oman pääsi sisällä, ja jos ei toisen sana riitä niin ei sinulle silloin mitenkään voi sitä vakuuttaa. Silloin on parempi erota, ja se on ihan omaa ansiotasi. Menneet on menneitä ja niistä on vaan mentävä eteenpäin. Ja jos ei pääse niin on parempi itselle vapauttaa itsensä.

Olen samaa mieltä. Vaikka tilanne olisi menneisyydessä ollut mikä, niin ei toista voi kytätä ja epäillä koko ajan. Asia on käsiteltävä ja mentävä eteenpäin yhdessä tai jatkaa eri teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole miehen vika jos et luota.

Itsekin olen puhunut parisuhdekriisistäni niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta en silti ole pettänyt. Eikä meidän kummankaan luottamus siihen ole mihinkään kadonnut etteikö oltaisi uskollisia oltu, vaikka tosi kriisissä ja avioeron partaalla ollaan.

Luottamuspula on oman pääsi sisällä, ja jos ei toisen sana riitä niin ei sinulle silloin mitenkään voi sitä vakuuttaa. Silloin on parempi erota, ja se on ihan omaa ansiotasi. Menneet on menneitä ja niistä on vaan mentävä eteenpäin. Ja jos ei pääse niin on parempi itselle vapauttaa itsensä.

Olen samaa mieltä. Vaikka tilanne olisi menneisyydessä ollut mikä, niin ei toista voi kytätä ja epäillä koko ajan. Asia on käsiteltävä ja mentävä eteenpäin yhdessä tai jatkaa eri teitä.

Mies on siis ihan pettänyt. Suhde on ollut. Tunteita mukana. Vihjailuja, seksijuttuja ja lounaita minulta salaa. 

Mutta.. Joo, en mieheen enää luota. Tavallaan rakastan kyllä, mutta olen vain tosi väsynyt kun tuntuu, että en ole milloinkaan ollut riittävästi. En olekaan se ykkönen, vaan miehen listan häntäpäässä. Mun ei kai tarvi siihen suostua? Arvostan itseäni enemmän. Jos mies ei koe tarpeelliseksi arvostaa minuakaan tämän enempää, niin miksi ihmeessä roikkuisin itse väkisin?

ap

Meillä ihan sama tilanne kuin ap:lla, mutta mies on pettänyt ihan fyysisesti. Mies itse aneli jäämään avioliittoon ja jostain syystä (lapset?) jäin. Mutta ei tämä tästä parane. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa kun sanotaan että luottamuksen voi menettää vain yhden kerran. Eihän sitä voi menettää kuin yhden kerran kun sitä 100% luottamusta ei voi enää koskaan saada takaisin.

Meillä mies ei tee riittävästi sen eteen että edes voisin yrittää luottaa mieheen. Kännykässään on sormenjälkitunnistus ja lisäksi sormenjälkitunnistus whapissa. Kännykkä on koko ajan miehen kädessä tai taskussa, jopa vessassa, suihkussa ja saunassa. Vessassa istuu AINA kännykän kanssa 15-20 minuuttia vaikka olisi vain pissalla. Puhelin on myös aina äänettömällä. Kun kysyn miksi tekee näin, niin vastaus on että hän saa kuljettaa kännykkää missä haluaa ja hän ei tykkää että puhelin häiritsee soitto/viestiäänillä. joopa-joo.

Whappiin mies laittoi asetuksen, että ei näe milloin on tai on ollut aktiivisena siellä. Naamakirjassa en ole sen kaveri ja on piilottanut kaikki tiedot julkisesta profiilista eli en edes näe ketkä on hänen kavereitaan.

Olen sanonut, että mies voi tutkia puhelimeni milloin vain, mies ei vastaa siihen mitään eikä varsinkaan sano että hänenkin puhelimensa voisi tutkia. Miehen tietokoneelle en pääse, salasanaa ei kerro, mutta minä olen kertonut oman läppärini salasanan miehelle.

Olen aivan loppu henkisesti. Mies ei suostu pariterapiaan. Oma järkeni sanoo, että mies salaa jotain minulta. Mikä on teidän mielipide? Ja miten ihmeessä saan tietää totuuden kun mies ei puhu enkä pääse hänen kännykkäänsä ja läppäriään tutkimaan.

Lapset tässä säälittää eniten.

Olen pahoillani ap, täällä aikalailla samoja mietteitä. Lapset, uusi talo ja epäluotettava mies. Muutama vuosi sitten jäi kiinni salasuhteesta, ei siinäkään sänkyyn asti menty, mutta aivan yhtä paha silti. Avautui paskasta avovaimostaan tälle toiselle iiiiiiihanalle naiselle, tapasivat muutaman kerran ja minä olin kotona kuin ilmaa. Tästäkin jo pari vuotta aikaa, mutta kyllähän siitä aikamoinen särö jäi tähän meidän suhteeseen. Mies muuttui minun silmissä, en tiedä mitä tämä on mitä tunnen nykyisin häntä kohtaan. Meillä yhteisiä vuosia vajaa 20, jotenkin niin vaikeaa uskoa että tuo mies on muuttunut niin paljon ettei sitä enää tunne. Välillä on parempia vaiheita ja sitten alkaa se puhumattomuus ja välttely (hänen puoleltaan) ja sitten minua alkaa v****taa ja annan moisen möllin olla, lopulta otan asian puheeksi että missä tässä mennään, ja aina minusta lähtöisin tuo tilanteen "purkaminen". Hetken on aina kivaa ja sama paska alkaa alusta, oikea helvetillinen noidankehä. Itsestä tuntuu välillä että oon jäänyt vain lasten takia. Ja sitten mietin että miten paljon oon valmis ottamaan paskaa vastaan vain sen takia että lapsilla olisi ehjä perhe. Ehkä jotenkin odotan ihmettä tapahtuvaksi että yksi aamu heräänkin ja tuo mies on taas se oma vanha itsensä ja elämä on taas kivaa. Oon kysynyt suoraan että pitääkö tässä lähteä eri osoitteisiin asumaan kun tämä elämä on mennyt yhdeksi vääntämiseksi kaikesta. No ei halua, kun sitten kaikki on vielä hankalampaa 🙄 Riitaa tulee ihan naurettavista asioista, tuntuu ettei tuolle miehelle voi sanoa mitään kun ottaa kaiken itseensä, tuntuu että huumorintajunsakin on kadottanut. En tiiä... helvetin paska tilanne, toisina päivinä oon niin valmis pakkaamaan laukut ja häipymään ja toisina taas,sitten en todellakaan tiedä.

Eroa.

Jos mies ei tee mitään auttaaksesi sinua ja kun kyse on vielä hänen virheestä, niin eroa.

Niitä luottamuksen arvoisia miehiä on olemassa!

Ei ole olemassa mitään ihmeparantumista pettämisen jälkeen. Ei se pettäjä ole yhtäkkiä huomenna se vanha oma puoliso, johon on luottanut 100% joka asiassa ja jonka kanssa on suunnitellut yhteisiä eläkepäiviä siitä asti kun parikymppisenä meni naimisiin. 

Eroa.

Ero on yleensä parhain ja ainoa vaihtoehto jos toinen tahtoo muutosta ja toinen ei.

Yksi vaihtoehto voisi olla aikalisä? Sovitte, että muutatte oikeasti erilleen ja harkitset asiaa rauhassa? Avaisiko tämä miehen silmät tilanteen vakavuudelle?

On se nyt, kun mies ei saa edes syödä lounasta, jollei ole vaimonsa valvovan silmän alla. Syönyt lounaita salaa?

Voitko suhtautua mieheen enemmän ystävänä? Ottaa itsellesikin vapauksia hakea säpinää muualta? Ehkä yrität olla sellaisessa suhteessa, johon toinen ei ole sitoutunut. Jos otat etäisyyttä, voiko suhde muuttua paremmaksi?