Mitä sinulla tulee mieleen diagnooseistani?

Sen ettei sinulla ole ainakaan ollut helppoa.

Normi Pirkko tai Pertti. Kaikki on tuollaisia nykyään.

HUI

Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐

Vierailija kirjoitti:

Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐

Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.

Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.

Millaisia psykoosioireita sulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia sinulle Ap. Olet paljon kärsinyt 😐

Olen joskus joo kärsinyt, mutta tämä päivänä voin todella hyvin; en käytä lääkkeitä, minulla on vakituinen työ, perhe, ihan hyvät tulot ja omistusasunto.

Tuntuu oudolta, kun muistan että minulle on joskus kirjoitettu nuo diagnoosit. Ylipäänsä mielenterveysongelmiin liittyvä puhe kuulostaa siltä, kuin se ei liittyisi minuun.

Hienoa kuulla, että nykyään sinulla menee hyvin :)

Vierailija kirjoitti:

Millaisia psykoosioireita sulla oli?

Ihan toisessa maailmassa olin. Kuulin ja näin harhoja muutaman viikon. Se on kuin olisi unessa, josta ei vaan herää. Elämäni pelottavin kokemus. Puoli vuotta kesti toipua. Todella kamala sairaus, jossa ihminen on heikoimmillaan ja täysin toisten avun varassa.

Nuo vanhemmat diagnoosit ei tuo mieleen mitään erityistä, tunnen ihan normaaleja ja mukavia ihmisiä jotka kärsineet noista.

Psykoosi vähän epäilyttävämpi, ekana tulee mieleen päihdeongelmat.

Mä enn luota sun kaltaiiisiin vttupäihin ollenkaan.

Normi huttua. Melkein kaikilla on nuo.

Vierailija kirjoitti:

Nuo vanhemmat diagnoosit ei tuo mieleen mitään erityistä, tunnen ihan normaaleja ja mukavia ihmisiä jotka kärsineet noista.

Psykoosi vähän epäilyttävämpi, ekana tulee mieleen päihdeongelmat.

Ymmärrän tän.

En itse käytä alkoholia enempää kuin keskiverto keskiluokkainen ihminen. Sauna olut kerran viikossa, ei edes joka viikko. Joskus pikkujouluissa muutama enemmän. Todella harvoin humalaan juon. En käytä huumeita, enkä polta tupakkaa.

Psykoosi puhkesi uupumuksen yhteydessä, pitkän unettomuuden jälkeen. Olin silloinkin työelämässä. Lapsuustraumoja on monenlaisia. Mutta kelläpä ei.

Olen ollut hesperian mielisaaraalassa, sisäpihan punaisessa tiilirakennuksessa, jossa oli pahimmat tapaukset.

Olin siellä aivan sekaisin lääkkeistä joita siellä annettiin.

Ei taatusti ollut helppoa aikaa se.

Mutta näin jälkikäteen olen kiitollinen siitä kokemuksesta jota silloin koin siellä.

Nyt tietää käytännön kokemuksesta mitä kärsimys on ja ennen kaikkea sen miltä kärsivältä lähimmäiseltä tuntuu kun kärsii.

Sen koomin en ole erehtynyt vähättelemään kenenkään kärsimystä.

Olen saanut kokea maan päällisen helvetin.

Mutta myöhemmin suurimman autuuden minkä kuolevainen ihminen voi maanpäällä saada.

En tiedä

Ap. Mieti mikä onni sinulla on sairaudestasi huolimatta! Perhe joka rakastaa sinua :)

Itselläkin on psykoosidiagnoosi. Puhkesi raskausaikana. Oma psykoosi ilmenee aina sellaisena samana harhana että mulla ois aivoissa tukos. Toinen puoli kehosta aina yhtäkkiä puutuu, vastakkainen puoli päästä tuntuu omituiselta ja näen mustia läikkiä. Kuitenkin palaan aina päivissä normaaliksi eli oikeasti mitään tukosta ei ole. Ennen diagnoosia aivot jopa kuvattiin eikä mistään menneistä tukoksista näkynyt merkkejä.

Muuten olen täysin normaali, myös perheen ja kavereiden ja työkavereiden mielestä. Tuo yksi ja sama harha vain aina ajoittain toistuu. Johtuu kuulemma siitä että raskausaikana olen alkanut huolehtimaan liikaa ja kiinnittämään liikaa huomiota erilaisiin kehon normaaleihin tuntemuksiin.

Ei kannata varmaan hirveästi mainostella tuota psykoosia taviksille. Tavisten olettamukset on sitä luokkaa että jos jollain on ollut psykoosi, niin se on siis parantumattomasti vaarallinen psykopaatti joka voi tappaa kenet tahansa yllättäen kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hesperian mielisaaraalassa, sisäpihan punaisessa tiilirakennuksessa, jossa oli pahimmat tapaukset.

Olin siellä aivan sekaisin lääkkeistä joita siellä annettiin.

Ei taatusti ollut helppoa aikaa se.

Mutta näin jälkikäteen olen kiitollinen siitä kokemuksesta jota silloin koin siellä.

Nyt tietää käytännön kokemuksesta mitä kärsimys on ja ennen kaikkea sen miltä kärsivältä lähimmäiseltä tuntuu kun kärsii.

Sen koomin en ole erehtynyt vähättelemään kenenkään kärsimystä.

Olen saanut kokea maan päällisen helvetin.

Mutta myöhemmin suurimman autuuden minkä kuolevainen ihminen voi maanpäällä saada.

Sama kokemus psykoosista. Maanpäällinen helvetti. Jotain, jota ei kerta kaikkiaan voi kuvitella jos ei itse koe.

En tiedä olenko kokenut autuutta. Sekasin ollessa koin myös positiivisia tunteita. Mutta suurempana lahjana pidän nöyryyttä, joka paranemisen kanssa yhtä matkaa nosti päätään. Häpesin kun tajusin, että olen ollut aivan ylimielinen paska niin monia kohtaan.

Ymmärtäkää ihmiset se, ettei kukaan valitse sairauttaan. Että sieltä nouseminen vaatii valtavasti. Se vaatii ihmiseltä itseltään ja se vaatii läheisiltä. Toisilla on enemmän tukiverkkoja ja voimia. Syitä nousta. Itsellä oli lapset, joiden vuoksi taistelin ja ihana puoliso, joka uskoi paranemiseen.

Ymmärtämisen lisäksi täytyy uskoa, että myös vakavista psyykkisistä sairauksista voi parantua. Ettei mielenterveys ja persoonallisuus ole sama asia. Ihminen voi olla hyväntahtoinen ja kiltti ihminen, ja yhtä aikaa mieleltään sairas. Myös toisin päin.

Koin siis ennen sairauttani kuvitelleeni itseni paremmaksi kuin oikeasti psyykkisesti sairaat. Nykyään en kuvittele. Mutta en pidä tavasta, jolla mt-ongelmista puhutaan.

Ap

Herättää myötätuntoa. Itselläni myös traumaperäinen stressihäiriö ja tiedän, että se voi tehdä elämästä todella hankalaa. Parantuminen voi olla rankka prosessi, jos ylipäätään kunnollisen avun piiriin jaksaa hakeutua ja pääsee.

Psykoosi kuulostaa pelottavalta, varmaan koska tiedän siitä niin vähän, en ole koskaan tuntenut ketään, jolla olisi se ollut. Toivottavasti voit nykyään paremmin ❤️