Lue keskustelun säännöt.
Te jotka kasvoitte eroperheessä: Millaista asumis- ja tapaamisjärjestelyä olisitte toivoneet?
14.09.2020 |
Olisitteko halunneet asua pääasiassa toisessa kodissa ja käydä viikonloppuvierailulla sekä tavata toista vanhempaa päivisin? Vai olisitteko olleet tyytyväisempiä siihen että asutte saman verran molempien luona?
Kommentit (9)
Lapselle parasta on asua sen läheisemmän vanhemman kanssa ja tavata toista vanhempaa viikoittain lähinnä kivan tekemisen merkeissä ja välillä yökyläilemällä. Jos lapsella on ikävä, etävanhemman pitäisi järkätä yhteistä aikaa lyhyelläkin varoitusajalla. Kaikki muut ratkaisut ovat oikeasti vain vanhempien itsekkyyttä, halutaan enemmän omaa vapaata/olla enemmän lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle parasta on asua sen läheisemmän vanhemman kanssa ja tavata toista vanhempaa viikoittain lähinnä kivan tekemisen merkeissä ja välillä yökyläilemällä. Jos lapsella on ikävä, etävanhemman pitäisi järkätä yhteistä aikaa lyhyelläkin varoitusajalla. Kaikki muut ratkaisut ovat oikeasti vain vanhempien itsekkyyttä, halutaan enemmän omaa vapaata/olla enemmän lapsen kanssa.
Jep, samoilla linjoilla. Nykyään trendikkäät "kahden kodin" järjestelyt näyttävät näin ulkopuolisen silmin todella stressaavilta lapsille. Yksi koti, kaksi vanhempaa!
Kysytään kokemuksia niiltä jotka ovat asuneet eroperheissä -> ne vastaa joilla on kokemusta vain ulkopuolisen silmin.
Tyypillistä.
Olin 13v kun erosivat. Jäin asumaan lapsuudenkotiin isän kanssa, mutta vierailin äidin luona useita kertoja viikossa ja olin välillä muutaman yön siellä. Tämä oli mielestäni paras ratkaisu teininä, kun välimatkaa oli vain 6 kilometriä.
Mun vanhemmat järjestivät tuon ihan päin peetä. Erosivat kun olin 5v ja vaihdoin vuosikausia kotia pahimmillaan parin yön välein. Olo oli turvaton ja uupunut ja kapinoin paljon, vaikka sinällään molemmat rakastavia ja hyviä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ylä-asteella kun vanhempani erosivat. Eivät muuttaneet erilleen vaan elivät kämppiksinä kunnes lapset muuttivat pois kotoa. Molemmilla alkoi pian myös uusi parisuhde ja vierailivat säännöllisesti yökylässä uusien kumppaneidensa luona. Järjestely toimi hyvin kun ei ollut riitoja vanhempien välillä.
Olisin toivonut että ei olisi joka kerta pitänyt yksin huolehtia että minulla on kaikki tarvittavat koulukirjat yms. liikuntavaatteet mukana ja sitten rahdata sitä painavaa reppua ratikassa toiselle puolelle kaupunkia. Kaikki piti yksin muistaa ja jos jotakin unohtui, niin sitten piti nolostella koulussa kun ei ollut koulutarvikkeita mukana tai päällä jotkut nolot vaatteet kun muitakaan ei ollut.
En ollut kummassakaan paikassa kotonani ja äidin mielestä oli ihanaa kun lähdin isäni luo ja isäni luona äitipuoleni ivasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut asua pääosin isäni luona ja käydä äidin luona vain viikonloppuisin tms.
Mutta tärkeinpänä: olisin halunnut että vanhempani olisivat edelleen asuneet samalla alueella. Oli jotenkin jakomielitautista reissata joka toinen viikko toiselle puolelle Suomea, ja kadota omista kaveriympyröistä täysin.
Epäilen että täysin sama ilmiö käy jo ihan vaan jos toinen vanhempi muuttaa täysin eri lähiöön.
Isä litki olutta viikonloppuisin eikä hänellä ollut/ole minkäänlaista kykyä asettua lapsen asemaan. Paikkasi puutteitaan hampurilaisilla ja karkilla ja videovuokraamoilla. Herkuttelu on hetken kivaa, mutta kyllä ne viikonloput olivat henkiseltä ilmapiiriltään ankeita. Olisin halunnut, ettei siellä ole pakko käydä ilman äitiä.