Miten suhtautuisit, jos tapailukumppanisi paljastuu rikkaaksi/varakkaaksi tai varakkaan suvun jälkeläiseksi?
Varsinkin, kun varakkasuus ei näy mitenkään. Itse olen saanut perintönä metsää ja peltoa noin 300hehtaaria, josta tulee mukavasti tuloja. Mutta asun vuokraläävässä huonomaineisella alueella ja autona on 13 vuotta vanha raato. Palkkatulot kunnan insinöörinä keskitasoa ja vielä metsätulot yms päälle. Muutamia arvokkaampia kiinteistöjä on eri puolilla Suomea. Joskus naurattanut, kun Iltalehden sivuilla oli testi; selvitä asuinalueesi mediaanitulo. Laskuri rääkäisi tuloksena, että tienat enemmän kuin 99% asuinalueesi keskiarvosta. :D
Kommentit (26)
Mitä mieltä sitten pitäisi olla, tyhmä kysymys. Jos ihminen on ihan järkevä eikä mikään rikas narsisti, voisin kyllä tällaisen ihmisen kanssa olla.
Mulle kävi niin, että mies oli tavatessamme köyhä kuin apina, eli läävässä vuokralla ja työt oli satunnaisia.
Kun hän sitten sai yllättäen ison perinnön, en pystynyt häntä jättämäänkään kun oli jo vuosia oltu yhdessä ja rakastettiin. Täytyy vaan koittaa hyväksyä että hän on nyt se varakkaampi.
Mitä tekisin? No hyppäisin jalat edellä oksasilppuriin tietty. Kuinkas muutenkaan?
Tuossa tapauksessa ajattelisin että liian pihi ja siirtyisin seuraavaan.
Mun mies ei ole mitenkään rikas (enkä minä), mutta meillä on sellainen peruskiva ja suht uusi talo lapsiystävällisellä alueella sekä 5 vuotta vanha karvalakki mallin auto. Voidaan käydä ravintolassa syömässä silloin kun siltä tuntuu. Mielestäni ei ole mitään järkeä kituuttaa tarpeettomasti, koska rahaa ei saa hautaan.
En tapailisi sellaista, joka elää läävässä.
Ajattelisin, että hän on elämänhallintaongelmainen, kun asuu läävässä. En tapaile sellaisia.
En mitään. Itsellä on myös perintömetsää ja erittäin hyväpalkkainen työ. Minulla ei ole edes sitä autoa.
Eksä on erittäin varakas, mutta eipä se suhteeseen mitenkään vaikuttanut.
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.
Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Olen itse ikäisekseni varmaan aika varakas... Minulla on kaksi omistusasuntoa, joitain osakkeita ja perustuloinen duuni. Mieheni on myös melko varakas. Ei silti mitään rikkaita olla. Mies on varakkaasta suvusta. Hän on opettanut minulle sijoittamista, säästämistä ja taloudellista ajattelua lisää. Kyllä näen, että sijoittaminen on järkevää ja rahaa on kiva olla sen verran, että ei tarvitse stressata niin paljon, jos vaikka työt menis alta. Ihan tavallista elämää eletään isoks osaks, ettei se nyt elämää ole sillai muuttanut. Stressiä vain vähentänyt ja tullut kiva yhteinen harrastus, sijoittaminen.
Olen saanut kasvatuksen, jossa korostetaan sitä, että kaikkien meidän on oma leipämme hankittava tavalla tai toisella. En ajattele rikkauksista mitään muuta kuin, että kiva juttu sille rikkaalle. En ole mielin kielin heille, vaan ihan sama tyyppi kuin kaikille muille. En odota saavani heidän siivellä mitään.
Riippuu tyypistä pitäisinkö vai enkö.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Joskus aikanaan torpparit ovat saaneet lunastaa maata. Sitten, kun koulutus on vapautunut ja köyhistäkin perheistä on ollut mahdollista nousta, niin sieltä on tullut ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Isäni osti paljon maata 70 ja 80-luvulla, kun se oli halpaa. Nyt ne maat tuottavat voittoa mukavasti metsätuloilla. Jos metsää alkaa olla vaikkapa 200 hehtaaria ja se on hyväkuntoista talousmetsää, tulee puukauppatuloja joka vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Tämä on totta. Minä ihmettelin joskus alakouluaikana, miten osa porukasta ei tiennyt, missä isovanhempiensa vanhemmat oli aikanaan asuneet eikä heillä ollut mitään samantapaisia sukutarinoita kuin omassa suvussa kerrottiin (ja joista oli myös dokumentit olemassa, ei siis mitään satuja). Tuntui, että osa oli ihan juurettomia, kuin edellispäivänä maapallolle tupsahtaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Joskus aikanaan torpparit ovat saaneet lunastaa maata. Sitten, kun koulutus on vapautunut ja köyhistäkin perheistä on ollut mahdollista nousta, niin sieltä on tullut ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Isäni osti paljon maata 70 ja 80-luvulla, kun se oli halpaa. Nyt ne maat tuottavat voittoa mukavasti metsätuloilla. Jos metsää alkaa olla vaikkapa 200 hehtaaria ja se on hyväkuntoista talousmetsää, tulee puukauppatuloja joka vuosi.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että koulutus vapautui? Osa torpista oli sama asia kuin syytinkiperintö oli omistus oli kantatilalla, mutta maata viljeltiin kuin omaa, sukupolvesta toiseen. Ei yliopistossa 1800-luvulla kysytty, oletko tilallinen vai ei, mutta sukupuolen piti olla oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Joskus aikanaan torpparit ovat saaneet lunastaa maata. Sitten, kun koulutus on vapautunut ja köyhistäkin perheistä on ollut mahdollista nousta, niin sieltä on tullut ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Isäni osti paljon maata 70 ja 80-luvulla, kun se oli halpaa. Nyt ne maat tuottavat voittoa mukavasti metsätuloilla. Jos metsää alkaa olla vaikkapa 200 hehtaaria ja se on hyväkuntoista talousmetsää, tulee puukauppatuloja joka vuosi.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että koulutus vapautui? Osa torpista oli sama asia kuin syytinkiperintö oli omistus oli kantatilalla, mutta maata viljeltiin kuin omaa, sukupolvesta toiseen. Ei yliopistossa 1800-luvulla kysytty, oletko tilallinen vai ei, mutta sukupuolen piti olla oikea.
Eli koulutus alkoi olla ilmaista ja rahvaallakin oli siihen mahdollisuus. Joskus vuosisadan alkupuolella ja itsenäistymisen jälkeen isot kartanot alkoivat hajota, kun torpparit sai mahdollisuuden lunastaa maat. Toki siitä varmaan jotain piti maksaa, mutta saivat kuitenkin maat omaan omistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Joskus aikanaan torpparit ovat saaneet lunastaa maata. Sitten, kun koulutus on vapautunut ja köyhistäkin perheistä on ollut mahdollista nousta, niin sieltä on tullut ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Isäni osti paljon maata 70 ja 80-luvulla, kun se oli halpaa. Nyt ne maat tuottavat voittoa mukavasti metsätuloilla. Jos metsää alkaa olla vaikkapa 200 hehtaaria ja se on hyväkuntoista talousmetsää, tulee puukauppatuloja joka vuosi.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että koulutus vapautui? Osa torpista oli sama asia kuin syytinkiperintö oli omistus oli kantatilalla, mutta maata viljeltiin kuin omaa, sukupolvesta toiseen. Ei yliopistossa 1800-luvulla kysytty, oletko tilallinen vai ei, mutta sukupuolen piti olla oikea.
Eli koulutus alkoi olla ilmaista ja rahvaallakin oli siihen mahdollisuus. Joskus vuosisadan alkupuolella ja itsenäistymisen jälkeen isot kartanot alkoivat hajota, kun torpparit sai mahdollisuuden lunastaa maat. Toki siitä varmaan jotain piti maksaa, mutta saivat kuitenkin maat omaan omistukseen.
Oletan, että olet torpparin jälkeläinen, koska historiatietosi ovat kohtalaisen puutteelliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa mua kiinnostaa se historia, siellähän voi olla tapahtunut vaikka mitä ja on jäänyt jälkipolville enemmän kirjoitettua tietoa.
Myös perinteet on kiinnostavia.Torppareista, rengeistä ja vaivaisista harvemmin jäi kerrottuja juttuja. Elämän täytti työ, nälkä ja ennenaikainen kuolema.
Esim versaillesissa oli hauska nähdä bernadotten suvun esi-isästä maalaus, samoin de la chapellet on ranskasta ja miten ovat päätyneet lopulta Suomeen.
Joskus aikanaan torpparit ovat saaneet lunastaa maata. Sitten, kun koulutus on vapautunut ja köyhistäkin perheistä on ollut mahdollista nousta, niin sieltä on tullut ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Isäni osti paljon maata 70 ja 80-luvulla, kun se oli halpaa. Nyt ne maat tuottavat voittoa mukavasti metsätuloilla. Jos metsää alkaa olla vaikkapa 200 hehtaaria ja se on hyväkuntoista talousmetsää, tulee puukauppatuloja joka vuosi.
Mitä ihmettä tarkoitat sillä, että koulutus vapautui? Osa torpista oli sama asia kuin syytinkiperintö oli omistus oli kantatilalla, mutta maata viljeltiin kuin omaa, sukupolvesta toiseen. Ei yliopistossa 1800-luvulla kysytty, oletko tilallinen vai ei, mutta sukupuolen piti olla oikea.
Eli koulutus alkoi olla ilmaista ja rahvaallakin oli siihen mahdollisuus. Joskus vuosisadan alkupuolella ja itsenäistymisen jälkeen isot kartanot alkoivat hajota, kun torpparit sai mahdollisuuden lunastaa maat. Toki siitä varmaan jotain piti maksaa, mutta saivat kuitenkin maat omaan omistukseen.
Koulutuksesta tuli maksutonta 1970-luvulla. Torpparilaki tuli jo 1918.
Sekä itse että mieheni suvut ovat köyhtyneet pellon ja metsän omistamisella. Joslus 80/90 luvulla niillä vielä eli mukavasti. Sanoisin, että vain tyoerys sijoittaa maahan-mikäli se ei ole Helsingin keskustassa. Metsänmyynnillä taas ansaitsee vain jos itse tekee hankintatyön, kuljetuksen, raivauksen, taimien istutuksen jne. Lisäksi vielä olisi hyvä olla hehtaariverotuksessa eikä myyntiverotuksessa.
Jos on varakkuutensa omalla työllä hankkinut, niin se on OK. Rikkaat kellukoot omissa liemissään. Niihin en koske pitkällä kepilläkään.
Me oltiin jo menossa naimisiin, kun paljastui, että mies oli erittäin varakaasta suvusta. Vanhempansa olivat miljonäärejä. Mies perikin sitten vanhempansa. Oli yllätys minulle tuo varakkuus, kun työtön mies oli kun tavattiin.
Miettisin, että eikö se osaa sijoittaa. Siis jos se eläisi kuten sinä.
Metsästä miettisin, että Lapissa tuo on tavallista.