Miten suhtautuisit, jos tapailukumppanisi paljastuu rikkaaksi/varakkaaksi tai varakkaan suvun jälkeläiseksi?
Varsinkin, kun varakkasuus ei näy mitenkään. Itse olen saanut perintönä metsää ja peltoa noin 300hehtaaria, josta tulee mukavasti tuloja. Mutta asun vuokraläävässä huonomaineisella alueella ja autona on 13 vuotta vanha raato. Palkkatulot kunnan insinöörinä keskitasoa ja vielä metsätulot yms päälle. Muutamia arvokkaampia kiinteistöjä on eri puolilla Suomea. Joskus naurattanut, kun Iltalehden sivuilla oli testi; selvitä asuinalueesi mediaanitulo. Laskuri rääkäisi tuloksena, että tienat enemmän kuin 99% asuinalueesi keskiarvosta. :D
Kommentit (26)
Olin yllättynyt. Mun ystävät ja sukulaiset eivät tiedä vieläkään vaikka olen miehen kanssa ollut lähemmäs 20 vuotta kohta. Mies on ulkomaalainen ja koska tyyliltään hyvin vaatimaton niin minulle sanottiin että kyseessä on luuseri ja mitä kaikkea. Muutimme melkein heti ulkomaille. Täältä käsin ei ole paljon omaisuutta esitelty. Itse opin myös mieheltä ettei sitä ole tarvetta esitellä vaan kasvattaa sitä. Ja se kasvaa paremmin kun sitä ei esittele. Painetaan kummatkin hommia sen eteen mutta tyypit kotipuolessa luulee että vaan kotirouvailen tavallisissa oloissa:) Poor me:)
Vierailija kirjoitti:
Jos on varakkuutensa omalla työllä hankkinut, niin se on OK. Rikkaat kellukoot omissa liemissään. Niihin en koske pitkällä kepilläkään.
Eli jos sinä saisit suuremman summan perintöä vaikka kadoksissa eläneeltä Amerikan tädiltä niin kieltäytyisit siitä? Ihan vain siksi että asunto pitää itse omalla rahalla maksaa ja osakesalkuilla ei tee mitään.
En päästäisi menemään, ellei ole joku ihan väkivaltainen hullu tai idiootti.
Paljastui ja olin että jaa jaa. Naimisiin mentiin, perhe perustettiin ja tässä ollaan oltu ja eletty 25 vuotta.
XDDDDDDDDD Kuolen aina näille ketjuille, joissa aloittaja yrittää kerskailla omaisuudella XDDDDDDDDD
Aavistuksen verran tulee ylimielinen kuva sinusta. Harva kai voi valita isovanhempansa. Osa ei ole koskaan heitä tavannutkaan. Sodan kokeneet miehet eivät välttämättä jutustelleet kovin paljon tai elämänvaiheet olivat niin ankeita, ettei niitä haluttu muistella.