Olen vihainen narsistivanhemmilleni!!!!

Kommentoit, että olisivat voineet antaa sinulle turvallisen lapsuuden. Kun ei ne olisi voineet. Ne on itse lapsen tasolle jääneet ja toimii niinkuin kolmevuotiaat, ei ne olisi pystyneet antamaan sitä mitä tarvitsit.

Tämän kun ymmärtää, vaikkei sitä hyväksyä tarvitsekaan, on jo pitkällä. Ei ne pysty muuhun, ne on itse niin tarumatisoituneita.

Kuulostaa hyvältä tuo vihasi. Kertoo, että menet eteenpäin ja käsittelet asiaa. Pistäähän tuo vihaksi, ettei normaalia lapsuutta saanut ja se todellakin vaikuttaa kaikkeen.

Nyt pallo on sulla. Hyväksytkö, että näin kävi ja miten tästä eteenpäin. Vihan pitää tulla ulos, ja se voi kestää. Jossain kohtaa siitä on päästettävä irti ja mentävä eteenpäin, rakennettava se hyvä elämä itselle. Einole,liian myöhäistä, koskaan ei ole. Vuosia meni hukkaan, sitä ei voi kieltää se on surtava ja vihattava se tuska pois. Olet samalla oppinut paljon.

Paras ”kosto” on hyvä elämä. Pääset tuosta eteenpäin ja opit tunnistamaan ne hyvät ja terveet puoliso ehdokkaat. Ehkä täytyy kasvilla itseä hetki ensin.

Itse käsittelisin nuo menneet pois ja rakentaisin hyvän oman loppuelämän, huolimatta siitä mitä on ollut.

Moni havahtuu narsististen vanhempien vaikutukseen 50v ja rakentaa siitä vielä hyvän loppuelämän.

Anna vihan tulla, älä jää siihen loppuelämäksi kiinni. Terapia voinee auttaa?

Allekirjoitan tuon edellä sanotun: Paras ”kosto” on hyvä elämä.

Olin tilanteessasi vihaisena 20-vuotiaana, ehkä vähän vielä 30- vuotiaanakin. Mutta nyt nelikymppisenä se hyvä elämä on totta. Välit laitoin poikki jo niin kauan aikaa sitten ja lähdin omalle ladulleni, että enää ei pistä vihaksi tai muutenkaan en tunne kuin vähän surua silloin tällöin. Elämään on tullut niin paljon kaikkea, että en enää käytä käytännössä yhtään voimavarojani narskun ajat sitten tekemien vääryyksien miettimiseen. En edes tiedä mitä hänelle kuuluu. Näin on hyvä. Life is good.