Raskausaikana masentunut?

On vaan kiellettyä täällä sanoa, että kaikki tunteet raskauden aikana eivät ole ruusunpunaisia ja positiivisia ;)



Itse masennuin jonkin verran raskauden puolivälissä, jolloin päivät meni helposti itkien sängyssä peiton alla. Puhuin tästä neuvolassa pari kertaa ja tilanteeseen luvattiin apua, jos tuntuu etten jaksa. Nyt tämä vaihe on kuitenkin jo ohi, varmasti vaikuttaa sekin tieto, että jos arki alkaa tuntua ylivoimaiselta niin apua on luvassa, puhelinsoiton päässä.



Toisaalta, tämähän voi kuulua normaaliin hormojuttuihin raskauden aikana, mutta olen kyllä kaikin puolin ollut oma itseni muuten. En kyllä ole kärsinyt elämäni aikana minkäänlaisista PMS-oireistakaan. En sitten tiedä, että liittyvätkö nämä toisiinsa, viisaammat kertonee sen jos haluaa.

raskaudesta oli masentunut voimakkaan pahoinvoinnin johdosta. sen jälkeen raskaus sujui loistavsti. loppu raskaudesta iski joku muutaman viikon masennus, pelkäsin sen jatkuvan synnytyksen jälkeisenä masennuksena, mutta ei onneksi jatkunut vaikka saimme koliikivauvan ja olimme tosi lujilla ja väsyneitä muutaman ensimmäisen kuukauden.

meillä suvussa paljon mielenterveydellisiä ongelmia jotka näkyivät selvästi minussakin raskaus aikana

Itselläni vasta alkuraskaus menossa... Ensin olin hirveän onnellinen, mutta nyt on ollut pari päivää tosi tosi apea ja iloton olo... Ehkä pelkään keskenmenoa tai että jotain menee vikaan, ehkä se sitten vaikuttaa mielialoihinkin. Mutta tänään on ollut myös kireä olo. Eikä oikein ole ketään, kenen kanssa tällaisista keskustella. Ystävilläni on niin erilaiset elämänvaiheet, niin eivät varmaan ymmärtäisi kuitenkaan. No, on vaan tosi yksinäinen ja surullinen olo. Eikä jaksaisi tehdä mitään, vaikka olisi tosi ihana sää ulkoilla ja touhuta.



ap

Onko suvussasi ollut masennusta muillakin? Raskausaikaan liittyen? Kuinka vahvoina koit oireita itselläsi (kun sanoit huomanneesi samanlaista kuin suvussasi)? Kaipa naisella elämä aina on aikamoista hormonien kanssa selviytymistä. Itselläni kyllä vaikuttavat paljon.



ap

En oikein tiedä miksi. Olinhan mä kolmatta toivonut. Mutta jostain syystä olin apea. Ajattelin sitä miten vauva sitoo ja jaksetaanko me kolmannen kanssa ja taloudellisetkin huolet painoivat. No nuo menivät ohi aikanaan mutta alkuraskaudessa olin aika paljon omissa oloissani vain.

Mulla on ollut PMS-tyyppisiä oireita raskauden aikana, suutun tosi helposti olemattomista asioista ja mm. loukkaannun herkästi itkun partaalle. Suuttuminen on tosi voimakasta, ihan kuin "pari päivää ennen kuukautisia" tyylisiä kohtauksia. Voisin suorastaan silloin heitellä tavaroita (tekisi mieli, mutta en ole heitellyt)... :)



Mulla on normaalistikin aina ollut tosi voimakkaat PMS-oireet (suuttuminen, itkuilu, herkkyys, apeus jne), joten ehkä siksi hormoonivaihtelu on niin voimakasta raskaana ollessakin. Töissäkin on tullut äksyiltyä jonkin verran nyt raskausaikana... Normaalisti (jos ei lasketa PMS-oireita) olen tosi tasapainoinen, iloinen, suutun harvoin, en itke koskaan jne. Olen ajatellut niin, että mulla on tällaiset hormonit ja en voi asialle mitään. Mieskin on onneksi jo tottunut näihin PMS-oireisiini yhteisen 10 vuoden aikanamme.

Minullakin oli muutaman viikon masennuskausi raskauden alkupuoliskolla. En oikein syytä siihen löytänyt. Kävin neuvolalääkärillekin itkemässä. Olisin saanut psykologille keskusteluajan, mutta koska jonotusaika oli niin pitkä, ehtivät oireet jo helpottamaan. Nyt viikolla 32 on jo ihan mukava odotella vauvaa.

Luulen, että tuo masennusjakso oli jotain hormonaalista (?). Olin myös tosi väsynyt ja pahoinvointia tuli helposti.

ja mieli ihan maassa. Ikua ja raivoa. Stressiä ja masista. Tuntuu toivottomalta.. eteenkin kun vaikuttaa vauvaan :( :(

On usein viikonloput kavereillaan jne