Luin miehelle otteita hesarin artikkelista narsismista. Hän oli ylpeä niistä piirteistä, jotka osuivat ja upposivat.
Luin muutaman pätkän HS:n artikkelista, joka käsitteli narsismia ja sen syitä. Luin niistä piirteistä, jotka sopivat kertakaikkisesti ja ilmiselvästi mieheeni jonka pistin kuuntelemaan.
Hän kuunteli ja ynähteli ja silminnähden ylpistyi. Elää kuulemma omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Oli ilmeisesti otettu, että pääsi ihan lehteen...
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vihjasin miehelle hänen narsismin piirteistään. Yllätyin, miten oikeassa olin, vaikka asia oli minulle selvä. Homma meni kuitenkin ns. nextille levelille.
Asun ja elän narsistin kanssa.
Oletteko muut ottaneet avoimesti puheeksi narsismin sellaisen ihmisen kanssa, jolle sellaista epäilette? Mitä seuraavaksi tapahtui?
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006632635.html?share=2c073ad84b162cc736…
Kommentit (4)
Olennaisin kysymys kuuluukin, miksi sinä elät parisuhteessa narsistin kanssa, vaikka tunnut hyvin tiedostavan hänen luonteensa?
Ethän vain ole rakastunut miestäsi enemmän hänen varallisuuteensa tai statukseensa?
Tälllaisiakin naisia on valitettavan paljon, jotka tiedostavat elävänsä kurjassa suhteessa alistetussa asemassa ja sen varjolla kerjäävät sääliä ympärillä olevilta ihmisiltä. He eivät kuitenkaan "uskalla" lähteä suhteesta ilmiselvistä taloudellisista/sosiaaliseen statukseen liittyvistä turhamaisista syistä.
Voiko tuollaisille oikeasti jakaa empatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Olennaisin kysymys kuuluukin, miksi sinä elät parisuhteessa narsistin kanssa, vaikka tunnut hyvin tiedostavan hänen luonteensa?
Ethän vain ole rakastunut miestäsi enemmän hänen varallisuuteensa tai statukseensa?
Tälllaisiakin naisia on valitettavan paljon, jotka tiedostavat elävänsä kurjassa suhteessa alistetussa asemassa ja sen varjolla kerjäävät sääliä ympärillä olevilta ihmisiltä. He eivät kuitenkaan "uskalla" lähteä suhteesta ilmiselvistä taloudellisista/sosiaaliseen statukseen liittyvistä turhamaisista syistä.
Voiko tuollaisille oikeasti jakaa empatiaa?
Ööö. Nyt lähti sivuraiteille, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Tienaan yhtä paljon kuin mies. Meillä on yhteinen asunto. Rakastuin alun perin kaikista niistä syistä, jotka yleensä luetellaankin syiksi rakastua narsistiin. Sitten jäin, koska olin (olen) rakastunut ja olen pysynyt, koska hän on kaikesta huolimatta oikein hyvä ihminen. Hänen käytöksensä vain on joskus viturallaan, mutta kaavat ovat tuttuja. Viittaan kintaalla.
Enkä oikeastaan kaipaa jatkuvasti empatiaa. En hirveästi märehdi asioita vaan selviän niistä ja otan opiksi.
Eikä minulle ole mikään ongelma lähteä, jos joskus räjähtää käsiin. En mielestäni onnistunut edes vahingossa antamaan sellaista kuvaa tilanteesta, että haluaisin lähteä. En valittanut tai ruikuttanut myötätunnon perään. Näin on hyvä, narsismista huolimatta.
Kai vain sovimme toisillemme. En ole nujerrettavissa.
Ap
Okei, tiedän että täällä on jatkuvasti keskustelua narsismista mutta silti olisi hauska tietää mitä siitä yleensä seuraa, jos narsistille vihjaa narsismista!
Eikö kukaan ole kokeillut?
Ap
Onnea omasta narskusta! Hanki epävakaa personallisuushäiriö niin johan pärisee. Se sotkee narsistin kaikki suunnitelmat ja pohja putoaa rakentamaltaan suunnitelmalta kun et toimikaan ennalta-aavistettavasti. On oikein tyydyttävää katseltavaa kun pesunkestävä narsku ottaa ns turpaansa.