Tuo 4-vuotias lapsi, aaaaargh

Itseasiassa tajusin, että tuo oire valvomisesta ei kokonaan ole lähtenyt pois, koska usein nukahtaessa vieläkin, laitan käden kaulalleni, koska siinä alkaa tuntua pientä kutinaa, sellaista, mitä ei raapimalla saa pois. Sisäistä kutinaa.

Pakko pitää kättä siinä kohtaa.

En kyllä suosittele kenellekkää samanlaista yövalvomista, jos vaan mahollista, niin nukkukaa, vaikka se vauva sitten jokeltelis vieressä tyytyväisenä.

Nyt kyllä neuvolaan tai otatte pk:ssa puheeksi asian. Lapsi tarvitsee jotain apua, ja te saatte siinä apua samalla. Ei tuo kyllä ihan normaalilta kuulosta. Tarkoitan että tilannetta on syytä tutkia tarkemmin, älä pelkää apua, tuosta syystä ei vanhemmuuttasi epäillä vaan saat siihen oikeasti apuja.

Itseasiassa neuvolalääkärillä ollaan aiemmin otettu puheeksi, kysyimme silloin, voiko tuon ikäiselle antaa sitä yhtä lääkettä, sanokaa nyt mikä se on, kun en nyt muista.

Mutta tais olla niin ettei sitä suositeltu..

No jospa sitä uudelleen ottais asian puheeks taas.

Me ollaan jotenki totuttu tähän, ja luovutettu.

Lapset ovat vuoroviikoin isällään, ja siellä ei taida olla mitään rytmiä, eli lapset saa valvoa..

Tosin tuo isompi tyttö menee itse nukkumaan ajoissa sielläkin, koska hänellä se onnistuu tuo nukkumaanmeno..

Juttele lääkärin kanssa jos suosittelisi melatoniinia.

Vierailija kirjoitti:

Juttele lääkärin kanssa jos suosittelisi melatoniinia.

Pitää kysellä, jospa alkais vihdoin nukkumaan 🙂

Melatoniinia saa antaa jo hyvinkin pienelle. Tosin en omatoimisesti antaisi noin pienelle vaan varmistaisin lääkäriltä.

Meillä on pojalle tuota annettu. Taisi olla noin 10-vuotias. Jokusen kuukauden söi ja sen jälkeen unirytmi muuttui eikä melatoniinia enää tarvinnut.

Varaa aika lääkäriin.

Mitä ne neuvolassa ovat teille sanoneet? Ymmärtävätkö tilanteen ihan kunnolla?

Tuo on kyllä paha jos isällä ei ole mitään rutiineja. Menee kaikki sun työ hukkaan.

Yritätkö nukuttaa liian aikaisin? Joillekkin auttaa jo vartin myöhentäminen. Eli vaikka sisarus menisi ajoissa nukkumaan niin nukuta lapsi hiukan myöhempään.

Niin kauan kun vuoroviikkoasumispaikoissa on eri säännöt eikä yhteistä johdonmukaisuutta ja pyrkimystä säännöllisyyteen, ei voi edes olettaa että 4 vuotias pystyy viikoksi asettumaan haluamaasi unirytmiin, jos sitä ei isäviikoilla vaadita.

Mielenkiintoista tuo kaulan kutiaminen, ap. Oletko jutellut äitisi kanssa (jos hän hoiti sinua vauvana) siitä, miten hän "nukutti" sinua vauvana? Miten olit puettu, peitelty?

Minulla oli lapsen kanssa sama ongelma, kun tulin synnäriltä. Neuvolasta sanottiin, että ongelmat korjaantuvat yleensä "itsestään" kuukaudessa; ei haluttu antaa vääriä ohjeita?

Tiesin, että asia oli minun korjattavana: kun minä sain tuntea vauvani parhaiten, ongelman korjaaminen myös oli minun vastuullani. Halusin tehdä sen tietoisesti. Vaikka vauva ei ollut kertaakaan itkenyt ensimmäisten päivien aikana, hän valvoi yöt ja minusta tuntui, etten voi ruveta nukkumaan, ennen kuin vauva on nukahtanut. Vauva nukahti vasta aamuisin klo 4.

Asiaan tuli muutos kertaheitolla, kun päätin tehdä kaikkeni vauvan eteen. Siis vauvan ehdoilla. Eräänä päivänä istuin sohvalla ja imetin vauvan - mutta en siirtänyt häntä siitä pois. Istuin melkein 2 tuntia samassa asennossa, nojasin käsivarteni tyynyyn, niin että vauvan pitäminen oli helppoa. En tuona aikana pitänyt ääntä, jotta vauvan aivot saisivat hyvälaatuista unta ja mahdollisuuden toipua univelasta tai siitä, mikä hänen unirytmiään oli vaivannut. Vauva heräsi tasan siitä, mihin oli heränyt. Tyytyväisenä, ja levänneempänä kuin koskaan syntymänsä jälkeen. Sattumaa tai ei, vauvan unirytmi myös muuttui sen jälkeen kerrasta: hän nukahti aina tasan klo 21! Taaperona oli tosin jossain kohtaa oli vaihe, kun huomasin väsyneeksi vasta klo 22 ja joidenkin päivien päästä klo 23 - valvomalla sai olla enemmän isänsä kanssa, jolla ei yrittäjänä ollut muuten niin paljon aikaa, luulen syyksi. Sitten mentiin nukkumaan vasta myöhään, eli herättiin vasta klo 7 tai 8. Meillä oli se onni, että oli varaa hoitaa itse oma lapsi päivisin.

Päivänokosten ajankohdat hieman vaihtelivat 2-3 viikon tahdissa, mutta yöllä nukkumiset pysyivät samana monta vielä koulun aloitettuaankin. Yöunien tarve oli vauvasta saakka 9 tuntia. Lapsi on aina jaksanut hyvin.

Vauvan nukuttaminen öisin vaati aluksi imetyksen, niin että vauva sai nukahtaa ilman mitään siirtoja. Vauva nukkui aina vierelläni (tiedän, sitä ei suositella, koska osa ihmisistä ei niin herkkiä -> "vaarallisia" vauvalle).

Myöhemmin nukuttamiseen kuului ehdottomasti myös kantokopassa keikuttaminen tai muu liike, esim. vaunulenkki, tai pari unilaulua ja sylissä kanniskelu ilman liikoja virikkeitä. Pointti on se, minun tulkintani mukaan, että vauva sai tuntea saavansa TÄSMÄLLEEN sen, mitä tarvitsi Yksi niistä oli se nukahtamiseen liittyvä läheisyys jne.

Vielä ei ole liian myöhäistä teillekkään - läheisyyttä voi olla niin monin eri tavoin... Yhteinen leikki, pidempi kylpyhetki, luontoretki, yhdessä leipominen, jne. Pääasia että lapsi kokee, että olet hänelle TÄRKEIN. Siitä hänen mielensä lepppyy, jos on leppyäkseen. Ainakin teillä olisi edes yksi onnellinen hetki päivässä lisää?

Kun lapsi aloittaa koulun, hän itsenäistyy valtavasti. Viimeistään silloin helpottaa. Kunhan vanhemnat eivät ole aggressiivisia, vaativia "kasvatuksen ja johdonmukaisuuden nimissä"... silloin ongelmat vasta alkavat, jos vanhemnat ovat päällepäsmäreitä, olkoonkin että tarkoittavat hyvää.

Kannattaa kokeilla seuraavia konsteja:

1) satuhieronta - kirjan saa kirjastosta, ei tarvitse ostaa

2) painopeitto. Esim räsymatto peiton päälle, ei kannata ostaa kallista ennen kuin tietää toimiiko, käytetään nukuttaessa ja yökI otetaan pois.

3) äänikirja tai rauhoittava musiikki

4) iltaan sauna tai uimahallireissu, jos mahdollista. Ei tietenkään joka ilta, mutta vaikka pari kertaa viikossa.

Rytmiä ei kannata heti edes yrittää kääntää tunteja aiemmaksi, vaan pienissä erissä. Lapsikin turhautuu, jos pitäisi maata yksin sängyssä tunteja. Jos siirrät nukkumaanmenoajan n. varttia ennen nykyistä nukahtamisaikaa, ja siitä sitten hiljalleen hivutat aiemmaksi. Isä olisi tietysti hyvä saada juoneen mukaan.

Yritä huolehtia omasta jaksamisesta! Tuo vaihe menee ohi, ja jos ei menisi, niin jossain vaiheessa lapsi on niin iso, että voi lueskella itsekseen sängyssä, ja saat nukkua.

Nyt vasta luin, että aloituksessa kuvailtu tilanne pätee vain puolet ajasta - lapsi asuu vuoroviikoin.

Lapsella ei siis välttämättä ole olosuhteita, joissa rytmi olisi oikeasti mahdollinen; kun puhutaan rytmistä, se ei voi tarkoittaa vain yhtä viikkoa. On jatkuvasti ne katkokset.

Ratkaisu ongelmaan ei ole lääke, hyvä ettei sitä suositeltu. Ratkaisu olisi pyrkiä poistamaan syitä, jotka ongelman aiheuttavat.

Teidän täytyy keskustella, koska teillä on YHTEIS huoltajuus...

Miten lapsi on muuten kehittynyt? Onko kavereita, leikkiikö yhteisleikkiä, onko hyvin vuorovaikutuksessa teidän kanssa, miten päiväkodissa toiminnanohjaus, miten siirtymätilanteet sujuvat, miten puhuu, ymmärtääkö puhetta hyvin, saako voimakkaita tunteenpurkauksia?

Sillä vaikka kuinka olisi ne kotona rutiinit hukassa jne. niin tuo ei kuulosta normaalilta. Normaali 4-vuotias ei missään nimessä jää yksin valvomaan kun vanhemmat menevät nukkumaan ja nukahda sitten omia aikojaan. Ei kuulosta lainkaan ikä- ja kehitystason mukaiselta elämältä. Ja vaikka ne rytmit olisi hukassa, niin ei ole normaalia sekään että lapsi on vauvasta asti valvonut paljon. Tämä voi kieliä neurologisesta ongelmasta. Teidän pitää lapsen isän kanssa suhtautua asiaan vakavasti.

Onko 4v neuvolaa vielä ollut? Miten se meni? Jos on, niin varaa uusi aika ihan vain uniongelmia varten, te saatatte päästä unikouluun sairaalaan.

Monelta lapsi herää? Onko heräämisaika sama aina vai vaihteleeko? Ja monelta on tämä toivottu nukahtamisaika?

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa neuvolalääkärillä ollaan aiemmin otettu puheeksi, kysyimme silloin, voiko tuon ikäiselle antaa sitä yhtä lääkettä, sanokaa nyt mikä se on, kun en nyt muista.

Mutta tais olla niin ettei sitä suositeltu..

No jospa sitä uudelleen ottais asian puheeks taas.

Me ollaan jotenki totuttu tähän, ja luovutettu.

Lapset ovat vuoroviikoin isällään, ja siellä ei taida olla mitään rytmiä, eli lapset saa valvoa..

Tosin tuo isompi tyttö menee itse nukkumaan ajoissa sielläkin, koska hänellä se onnistuu tuo nukkumaanmeno..

Voisiko ongelman ydin olla juurikin tuossa, että joka toinen viikko ei ole mitään rytmiä?

Oli pakko alapeukuttaa näitä tietäjiä, jotka oman neurotyypillisen lapsensa saavat nukkumaan helposti ja korjaavat rytmejä jollain kikka kepposilla. Niin, ylläri ylläri aika moni saa ja lapsi, joka on syntymästään asti ollut epänormaali nukkuja ei kyllä noilla keinoin nukahda. Jos nukahtaisi, niin olisi käynyt jo ajat sitten. Tästä asiasta on käytävä lääkärissä, ennen kuin sairastuvat sekä äiti että lapsi. Tietenkin on äärimmäisen tärkeää, että molemmat vanhemmat noudattavat samaa unirytmiä, koska eivät ne lääkkeetkään autaaksi tee, jos jompi kumpi vanhempi sotkee unirytmiä, mutta osalla ihmisistä, myös lapsista on neurologisista syistä niin vaikeita ongelmia unen saannin ja unessa pysymisen kanssa, ettei siinä unirytmiasiat auta. Ne ovat kuitenkin se perusta, jolle se uni sitten rakennetaan, näin vaikeassa tapauksessa luultavimmin alkuun lääkityksen avulla. Itsellä puhkesi autommuunisairaus ja lapsi kärsi aikanaan vuosikaudet tosi vaikeasta unihäiriöstä, johon on syynä autismi/lievä kehitysvammaisuus/kromosomihäiriö ja molemmat elettiin karmeassa univajeessa vuosikaudet. Elämä on niin paljin parempaa ja helpompaa, erityisesti myös lapselle itselleenkin, kehitys harppasi kun vihdoin alkoi nukkua ja lääkkeillä meillä on mentävä. Neurotyypillinen lapseni on taas oppikirjanukkuja, ollut aina, luultavasti osin myös siksi, koska ongelmanukkujan vuoksi meillä unirytmiasiat yms unihygienia ja iltarauhoittuminen yms on kunnossa. Mutta aloitus kuulosti niin vakavalta, että asiaan pitää jonkun fiksun lääkärin tosiaan perehtyä. (Ja isän luona järki tosiaan päähän myös, mutta toisaalta ymmärrän sen turhautumisen siinä, että nukuttaminen tuntuu turhalta, kun se ei johda mihinkään. Ne iltaunirutiinit on silti tehtävä.)

Hei ap. Meillä myös huono nukahtaa. Nyt 5 vuotias. Aina nukahtanut aikaisintaan klo 11, vauvana vieläkin myöhemmin.

Raskasta on.

Meillä helpotti vähän kun lopetin aikaiset nukutramiset. Otan vaikka ite päikkärit kl 8 illalla ja anban lapsen leikkiä itsekseen. Jaksan sitten valvoa lapsen kanssa yöhön (en siis rieku ja leiki myöhään, ja menen itse ns yöunille n. Klo 10 mutta en yritä "pakottaa" lasta nukkumaan mutta sängyssä pitää hänenkin pysyä. Pieni iltavalo päälle ja lapsi saa pari lelua sänkyyn mukaan joilla leikki. Usein minä nukahdan ennen lasta, herään sit jossain vaiheessa sammuttamaan valot.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista tuo kaulan kutiaminen, ap. Oletko jutellut äitisi kanssa (jos hän hoiti sinua vauvana) siitä, miten hän "nukutti" sinua vauvana? Miten olit puettu, peitelty?

Minulla oli lapsen kanssa sama ongelma, kun tulin synnäriltä. Neuvolasta sanottiin, että ongelmat korjaantuvat yleensä "itsestään" kuukaudessa; ei haluttu antaa vääriä ohjeita?

Tiesin, että asia oli minun korjattavana: kun minä sain tuntea vauvani parhaiten, ongelman korjaaminen myös oli minun vastuullani. Halusin tehdä sen tietoisesti. Vaikka vauva ei ollut kertaakaan itkenyt ensimmäisten päivien aikana, hän valvoi yöt ja minusta tuntui, etten voi ruveta nukkumaan, ennen kuin vauva on nukahtanut. Vauva nukahti vasta aamuisin klo 4.

Asiaan tuli muutos kertaheitolla, kun päätin tehdä kaikkeni vauvan eteen. Siis vauvan ehdoilla. Eräänä päivänä istuin sohvalla ja imetin vauvan - mutta en siirtänyt häntä siitä pois. Istuin melkein 2 tuntia samassa asennossa, nojasin käsivarteni tyynyyn, niin että vauvan pitäminen oli helppoa. En tuona aikana pitänyt ääntä, jotta vauvan aivot saisivat hyvälaatuista unta ja mahdollisuuden toipua univelasta tai siitä, mikä hänen unirytmiään oli vaivannut. Vauva heräsi tasan siitä, mihin oli heränyt. Tyytyväisenä, ja levänneempänä kuin koskaan syntymänsä jälkeen. Sattumaa tai ei, vauvan unirytmi myös muuttui sen jälkeen kerrasta: hän nukahti aina tasan klo 21! Taaperona oli tosin jossain kohtaa oli vaihe, kun huomasin väsyneeksi vasta klo 22 ja joidenkin päivien päästä klo 23 - valvomalla sai olla enemmän isänsä kanssa, jolla ei yrittäjänä ollut muuten niin paljon aikaa, luulen syyksi. Sitten mentiin nukkumaan vasta myöhään, eli herättiin vasta klo 7 tai 8. Meillä oli se onni, että oli varaa hoitaa itse oma lapsi päivisin.

Päivänokosten ajankohdat hieman vaihtelivat 2-3 viikon tahdissa, mutta yöllä nukkumiset pysyivät samana monta vielä koulun aloitettuaankin. Yöunien tarve oli vauvasta saakka 9 tuntia. Lapsi on aina jaksanut hyvin.

Vauvan nukuttaminen öisin vaati aluksi imetyksen, niin että vauva sai nukahtaa ilman mitään siirtoja. Vauva nukkui aina vierelläni (tiedän, sitä ei suositella, koska osa ihmisistä ei niin herkkiä -> "vaarallisia" vauvalle).

Myöhemmin nukuttamiseen kuului ehdottomasti myös kantokopassa keikuttaminen tai muu liike, esim. vaunulenkki, tai pari unilaulua ja sylissä kanniskelu ilman liikoja virikkeitä. Pointti on se, minun tulkintani mukaan, että vauva sai tuntea saavansa TÄSMÄLLEEN sen, mitä tarvitsi Yksi niistä oli se nukahtamiseen liittyvä läheisyys jne.

Vielä ei ole liian myöhäistä teillekkään - läheisyyttä voi olla niin monin eri tavoin... Yhteinen leikki, pidempi kylpyhetki, luontoretki, yhdessä leipominen, jne. Pääasia että lapsi kokee, että olet hänelle TÄRKEIN. Siitä hänen mielensä lepppyy, jos on leppyäkseen. Ainakin teillä olisi edes yksi onnellinen hetki päivässä lisää?

Kun lapsi aloittaa koulun, hän itsenäistyy valtavasti. Viimeistään silloin helpottaa. Kunhan vanhemnat eivät ole aggressiivisia, vaativia "kasvatuksen ja johdonmukaisuuden nimissä"... silloin ongelmat vasta alkavat, jos vanhemnat ovat päällepäsmäreitä, olkoonkin että tarkoittavat hyvää.

Moikka! En ole äitini kanssa mitenkään tarkemmin jutellut omasta vauva-ajasta, mutta sen hän on kertonut, että itkin joka ilta monta tuntia, epäili että mahakipuja, mutta sitten kun nukahdin, niin nukuin myös monta tuntia putkeen.

En ole kysellyt asiasta, joskus olen miettinyt, onko vanhemmillani mennyt hermo minuun, jos olen vain itkenyt...

Ap

Olen siis lasten isälle tästä sanonut, että vaikea saada tyttöä nukahtamaan, kun tyttö saa isällään valvoa..mutta hän ei myönnä sitä, vaan väittää, että heillä mennään illalla sänkyyn.

Lapsi puhuu toista, ja uskon mitä hän kertoo.

Ap