Luitteko Kalevasta sen opetusneuvoksen kirjoituksen, jonka mukaan arvosanojen tulisi

Jenkeissä on selkeät pisteyttämissysteemit - miten mikäkin osa-alue vaikuttaa arvosanaan ja millä painoarvolla. Esimerkiksi isoilla kokeilla ja esitelmällä on suurimmat painoarvot. Kaikki kotitehtävät jätetään opettajalle tarkistettavaksi ja niistä saa osa-arvosanan. Jos läksy jää tekemättä, arvosanaa ei saa, samoin jos sen tekee myöhässä. Tämä on aivan eri asia kuin vaikka suomalainen tuntikuulustelu.

mutta jos arvosanojen oikeudenmukaisuus mietityttää, niin tutustukaa opetussuunnitelman "hyvän osaamisen kuvaus"-käsitteeseen. Oppiaineittain kerrotaan, mitä oppilaan pitäisi osata saadakseen numeroksi 8. Ja ihan oikeasti. Jos opettajat noita tekstejä noudattaisivat (niin kuin tietysti pitäisi), normiluokassa ehkä pari saisi numerokseen sen kasin, loput alle sen. Mahtaisi tulla vanhemmilta kyselyjä...Ajatuksena loistava arvioinnin yhdenvertaistaja, toteutus vaan hiukkasen ontuu. Noiden hyvän osaamisen perusteiden kirjoittajien pitäisi vissiin tutustua oikeisiin oppilaisiin.



T:ope

joka ei aiheuta tuntoja hyvässä kuin pahassakaan. Sain eräässä aineessa aina kokeesta 9- ja kurssiarvosanaksi tuli aina kahdeksikko omasta luokkakavereihin verrattuna keskiverto aktiivisuudella. Vertailun vuoksi kaverini joka on näkyvämpi persoona mutta suunnilleen samanlainen tuntiaktiivisuus, sai kokeen 8-numerolla torkkaan ysin. Päätin minäkin haluta sen ysin. Kokeesta taas 9-, mutta viittasin suunnilleen joka kysymykseen, vaan harvoin opettaja minulta kysyi. Lopputulos: torkkaan taas kasi, kaverille huomattavasti heikommalla tuntiakstiivisuudella taas ysi.



Onko siis niin että näkymättömien persoonien on turha edes yrittää viittailla tunnilla, kun opekaan ei sitä edes huomaa. Mitä opet sanotte, olenko kärsinyt vääryyttä ja onko ns. harmaa oppilas oikeasti hankala huomata, jos ei suuremmin pidä melua vaikka viittaa lähes joka kysymykseen?

ratkaisee, tämän olen huomannut.

He ovat normaaleja opetusministeriön virkamiehiä, joiden titteli vain kuulostaa vakuuttavalta. Taustaltaan he ovat yleensä opettajia tai - vielä pahempaa - kasvatustieteilijöitä. Lisäksi kannattaa muistaa, että monet heistä ovat saaneet virkansa poliittisin perustein.

Keltikangas-Järvinen on samaa mieltä asiasta. Minä ainakina annan suuren arvon hänen mielipiteilleen. Jotain mätää nykyisessä arvionnissa on kun se ei perustu osaamiseen.

perustusa nykyistä enemmän osaamiseen. Ts, ei siis opettajien niin kovasti tykkäämään "tuntiaktiivisuuteen" ja oppilaan persoonallisuuteen. Olen täysin samaan mieltä! On todella raivostuttavaa kun lapsi osaa erinomaisesti, muttei voi saada arvosanakseen erinomaista juuri tupn "pärstäkerroinvaran" takia.



Kaikista oikeudenmukaisnta olisi jos osaaminen ratkaisis eikä esim. ujoa rankaistaisi persoonallisuudestaan arvosanoissa. Olen ihan varma, että opettajat vastustavat tätäkin uudistusta, sillä on mukavampaa kun saa antaa huonomman numeron jos ei tykkää oppilaasta tai päinvastoin.

mutta ihmetyttää miten esitellä osaamistaan jos ei tunnilla vastaile ja kokeissa jännittää niin että epäonnistuu?

tutkimuksessa, joka siis koski 7-luokkalaisten äidinkielen taitoja, osaamista kyllä mitattiin kokeenomaisilla testeillä valtakunnallisesti. Väitän, että erittäin harva epäonnistuu aina jännittämisen takia kokeissa, eihän siinä tarvi esiintyä.

Mitä viisaus yleensä on? Mitataanko koulussa oikeita asioita? Mitä niin sanotulla viisaudella tekee jos sitä ei pysty hyödyntämään normaalielämässä? Kumpi on tärkeämpää; se, että osaa laskea yhtälölaskuja vai se, että kunnioittaa toisia ihmisiä? Mihin numeroita ylipäätään tarvitaan? Eikö riittäisi, että kun opiskellaan tietty asia, sen joko saa suoritettua tai sitten ei?

osaamista eli arvosana saattaa olla parempi kuin osaaminen tai päinvastoin. Av:llahan opettajat aina sanovat kuinka opettajat varmasti osaavat arvioida todellisen osaamisen ja antavat arvosanan objektíivisin perustein. Taas tuli todistettua kuinka ne arvosanat eivät kuvaa osaamista. Luulen että sellaiset ulospäinsuuntaunteet mielinkielin tyypit saavat parmepia numeroita, samoin isojen pamppujen lapset.

Oppilas A häiriköi tuntia eikä ole pätkääkään kiinnostunut opetuksesta. Istuu tunnit tekemättä mitään. Saa kokeesta lahjakkuudella 8. Oppilas B tekee tunnilla kaiken, mitä pyydetään. Läksyt on aina tehty ja yrittää parhaansa. Saa kokeesta silti 7. Saavatko nämä siis arvosanaksi 8 A:lle ja 7 B:lle? JA on aivan sama, mitä tunnilla tapahtuu ja tehdään, sillä vain koearvosana merkitsee???

Häiriköitä halutaankiin oikein kannustaa antamalla arvosanat yläkanttiin, varsinkin jos sattuu olemaan jonkun silmäätekevän lapsi. Esim meidän poika saa matikan kokeista aina kymppejä ja osaa kaikki kirjatehtävät. Ei kuitenkaan arvosanaksi kuin "hyvän", koska on sellainen hiljainen vaikkakin viittaa tunnilla. Hänen kaverillee numerot yläkanttiin vaika sellainen häiriköijä. Eli esimerkkisi ei kovin osuva sillä todellisuudessa menee juuri päinvastoin.

Olen kyllä aika eri mieltä tuon opetusneuvoksen kanssa. Tietysti pohjalla pitää olla myös osaaminen, mutta kuinkas osoitat vaikka kielissä osaamista, jos et puhu mitään? Minusta on nykyaikaa, että koulussa opitaan paljon myös taitoja eikä vain tietoja. Samoin olisi naurettavaa, jos kotitaloudesta voisi saada kympin, kun tietää erilaiset työvälineet ja hedelmät ja vitamiinit, mutta ei pysty edes puuroa keittämään tai liikunnasta voisi saada kympin, kun osaa jääkiekon säännöt, mut ei osaa luistella.



Ujoille fiksut opettajat osaavat kyllä taatusti ottaa huomioon heidän luonteensa, mutta jos tyyppi huutaa ja kiljuu kaikki välitunnit ja oppitunneilla ei viittaa koskaan, niin tuskinpa kyse mistään luonteessa olevasta arkuudesta. Jos on oikeasti arka, niin esim. suullisen kielitaidon voi kielissä varmaan osoittaa esim. kielistudiossa tai opettajan kanssa kahdenkeskisessä keskustelussa.

...annetaan

- kokeissa

- pistareissa

- esitelmissä

- harjoitustöissä

- kotitehtävien tekemisessä.



Ja näihin näyttöihin pitäisi arvosanan perustua.



Se on täysin eri asia kuin pärstäkerroin, eli se paljon puhuttu tuntiaktiivisuus.

Ja tähän se perustuu esim. USAssa.

opetushallituksen mukaan arvosanat ei siis perustu osaamiseen eli kyseenalaistan opettajien ammatitaidon mitä tulee arvosanojen antamiseen oikeudemukaisesti.

Ujoille fiksut opettajat osaavat kyllä taatusti ottaa huomioon heidän luonteensa, mutta jos tyyppi huutaa ja kiljuu kaikki välitunnit ja oppitunneilla ei viittaa koskaan, niin tuskinpa kyse mistään luonteessa olevasta arkuudesta. Jos on oikeasti arka, niin esim. suullisen kielitaidon voi kielissä varmaan osoittaa esim. kielistudiossa tai opettajan kanssa kahdenkeskisessä keskustelussa.

Toisille voi vain olla ylivoimaista viitata tunnilla, koska pelkäävät epäonnistumista ja julkista itsensä nolaamista. Etenkin jos luokassa on joku älypää, joka hihittää toisen virheille. Ei välttämättä tarvita kuin se yksi naljailukerta, niin ujo menee lukkoon.

Tuo kahdenkeskinen keskustelu tai kielistudio on hyvä idea.

Ainakin omat aikanaan ja lasten ja muidenkin numerot olivat aina pitkälti koesuorituksesta. Joskus kääntyi alaspäin, kun suhtautuminen opetukseen oli negatiivinen tai ylöspäin, jos oli tunnollinen ja aina postiivinen. Negatiivisuus ja hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa ja kyllähän positiivisesta yritteliäisyydestä pitää palkita. Tässä nyt aliarvioidaan opettajia, kun kuvitellaan, että he eivät näe lapsen todellista osaamista... Kyllä mun opet ainakin aikanaan ja myös lasteni opet osaavat arvioida lasta ihan oikein. Mun esikoinen erityisesti on muuten tosi ujo ja hiljainen eli ei munkaan lapset kuulu näihin näkyviin ja silti on numerot ihan järkeviä.



Toiseksi mua huolestuttaa tää vanhempien asenne koulunumeroihin. Liiallinen stressaaminen niistä ja märehtiminen ei palvele ketään, eikä ainakaan lapsen etua. Vanhemmat on omituisia nykyään ja koko elämä pyörii koulunumeroiden ympärillä. Se on ihan paskan hailea, onko lapsen numero jossain välitodistuksessa 8 vai 9. Te teette omalla käytöksellänne asiasta lapsellekin ongelman ja päälle haukutaan opettaja, joka ei tajua nicopetterin todellista lahjakkuutta.

vain pienen osan arvosanaan. Loppuosan ope saa antaa pärstäkertoimen mukaan ja usein näiden arkojen pärstät ei miellytä opettajaan. Ennen vanhaanhan oli jopa yleistä että opettaja kiusasi tällaisia opettajia nykyään annetaan vain arvosanat alakanttiin.

eikä yllätys, sillä onhan jokainen meistä kouluasioiden asiantuntija omien koulukokemusten kautta. Menkääpä neuvomaan ravintolakokkeja, siivoojia ja lääkäreitä, tiedätte heistä ja heidän ammatistaan aivan yhtä paljon kuin opettamisesta ja arvioinnista. Tai vielä parempi, ottakaa lapsenne kotikouluun niin voitte kuoria pikku kullanmuruistanne sen opettajalta huomaamatta jääneen neron esiin.



Ihan totta, taas ei ole kuin pari asiallista kommenttia (kiitos esimerkikisi melballe), nimettömästi on varmaan rohkea ja viisas olo!



Jennuli -81