60v + Selviytyminen työelämässä

voi olla paljon parempi ammattitaito kokemuksen takia, juuri esim. lääkäreillä.



Mutta toinen puoli on se, (omilla työpaikoillani nähnyt), että jotkut ovat siinä iässä ja jo aiemminkin tosi leipääntyneitä ja ovat "vaan töissä täällä". Yhtään ei näy haittaavan, että päiviä kuluu ilman, että tulee mitään valmista. Ainakin meillä nuoremmilta vaaditaan paljon enemmän työntekoa kuin vanhemmilta! Siis esimiehet vaativat. Ja ikälisien kanssa palkka on vanhemmilla työntekijöillä ihan eri tasoa kuin muutaman vuoden työssä olleilla.

Kyse ei ole iäkkäämpien ongelmasta. Kyse on johtamisen ongelmasta.







Miksei vanhempien työntekijöiden kokemuspohjaa ja työpanosta hyödynnetä operatiivista vastuuta keventämällä ja hyödyntämällä heillä olevaa hiljaista tietoa nuoremman väen sisäänajossa tms.

[/quote]

kyseessä on tuottavuusongelma, joka voisi ratkaista johtamisella.



Tässä kopio:



Tuottavuusongelma, siihen ei eläkeiän pidentäminen auta mitään. Yrittäjien ei kannattaisi tähän suostua. Ikävuosista 60-65 -välillä olevista työntekijöistä ei ole paljon hyötyä työnantajalle. Ovat niii....iiin tehottomia, että muut saa tehdä heidänkin työnsä. Kun näitä suojatyöläisiä pesiytyy entistä enemmän ja pidemmäksi aikaa työpaikoille, niin siinähän vaan sitten muut kitkuttelee pidempään ja tilanne ei ratkea niin pian kuin toivoisi.



Eli ennemminkin pitäisi miettiä kunnon hiostusta esimiestaholta näille ikäimmeisille, mutta kun hän usein kuuluu samaan 60-65 -ryhmään, niin suojelee näitä. Tuon ikäisille annetaan vapautuksia työmatkoista, katsotaan sormien välistä ryyppäämistä, rokulipäivien perään ei kysellä (usein ma-päivä), mitään dokumentteja ei laiteta kirjoittamaan näiden yksisormijärjestelmällä, edustamaan kokouksiin ei päästetä (koska eivät osaa olla korrektisti, pukeutuvat vaikkapa villapaitaan, asiasta toiseen rönsyilevästä puheenjohtajuudesta puhumattakaan), mihinkään innostavaan juhlatoimikuntaan tai muuhun ideariiheen ei oteta heitä vaan istuskelemaan ja murjottamaan, jne. Laskekoot siis rauhassa päiviä eläkepäiviinsä.



Hei oikeesti, nämä on ihan työkykyisiä ihmisiä. Ihmiset tykkää vaan laiskotella, tuon ikäisillä on siihen häpyä enemmän, kun pomokaan ei välitä. Höpön höpöä siis tuollaiset työn keventämiset ja mentoroinnit hiljaisesta tiedosta.

työyhteisössä jossa keski-ikä on noin 25 v. Vanhimmat työntekijät (joihin itsekin kuulun) ovat nelikymppisiä. Aika hauska ajatus että täällä olisi jotain 50-60 vuotiaita, jotenkin vaikea kuvitella. Toisaalta itse koen työpaikkani välivaiheeksi jossa ollaan hankkimassa lisänäyttöä ja työskennellään aika hetkisesti, en osaa kuvitella olevani täällä vielä 10 vuoden päästä...

olisi hyvä asia, mutta miten se siirtyy, kun 60v äijä vain istuu yrmynä koneellaan tai kahvihuoneessa lukemassa lehtiä. Siis jos ei kiinnosta siirtää, niin aika lypsämistä se nuoremmilta on saada tietoa irti.



Olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja: laiskuus on ihmiselle aika luontaista, ja monilla vanhemmilla työntekijöillä on siihen pokkaa, kun samanikäiset pomotkaan eivät välitä. Tosin ei pidä yleistää, varmasti on paljon työpaikkoja, joissa eläkeikää lähestyvät tuskailevat nuorten lorvailijoiden kanssa.

Minä opetan osaamisen johtamista ja osaamisen jakamista. Huoh, jos sinunlaisia on enemmänkin... Mitään kehitystä ei ainakaan tapahdu tuolla asenteella mentoroinnin suhteen.

On varmasti totta, että ikääntyneillä on asenneongelmaa. Mutta jos siihen pitäisi päästä vaikuttamaan. Ja se on se johtaminen, jolla siihen vaikutetaan.

ylläoleva, vitonenkohan olin

Hei oikeesti, nämä on ihan työkykyisiä ihmisiä. Ihmiset tykkää vaan laiskotella, tuon ikäisillä on siihen häpyä enemmän, kun pomokaan ei välitä. Höpön höpöä siis tuollaiset työn keventämiset ja mentoroinnit hiljaisesta tiedosta.

on rehellisesti tunnustanut että verkostoitumassa muihin pomoihin. Tärkein kurssin anti on osallistujaluettelon lukeminen. No jos opetus on hyvää ja innostavaa pomo voi yhden päivän innostua asiasta kurssilta tultuaan, sitten on taas kaikki niin kuin ennenkin: yksi ikäjohdettava ryyppää, toinen on netissä koko ajan ja annetut aikataulut vesittyy, yks käy töissä mahdollisimman vähän aikaa siten kuin muutkin (ottaa sen maksimaalisen ruokatunnin keskipäivällä). Yksi ikäjohdettavista muuten ei suotu kokouksiin muuta kuin vast a 9:30 alkaviin, ei siis saa alkaa ennen sitä, kukaan näistä ei suostu työmatkoihin. Sitten näillä on hervottomat lomat ja vielä lomarahat vaihdettu maksimaalisesti vapaaksi. Jos niitä joskus sattuisi tarvitsemaan, niin eivät ole ikänä paikalla tavoitettavissa, sitä sitten keksii kyllä miten pärjää ilman heitä.

Eli koulutuksesi tapaiset kurssit ei ainakaan meillä kehitä yhtään mitään, paitsi pomon sosiaalista verkostoa.

Minä opetan osaamisen johtamista ja osaamisen jakamista. Huoh, jos sinunlaisia on enemmänkin... Mitään kehitystä ei ainakaan tapahdu tuolla asenteella mentoroinnin suhteen.

Koulutuksella ei ole merkitystä, ellei se siirry käytäntöön.

koulutustarjontaa antavia tahoja pk-seudulla, sillä niitä pomo on bongannut minkä vaan kerkiää. Joistakin kursseista maksettu yli 10 000 euroakin. Tosiaan luupää se pomo, ei sillä enää aivosolut tuossa iässä niksahda minnekään uusille urille, vaikka opetus olisi kuinka hyvää. Hetken innostus ja sekin vain itselleen mieluisia ja vaivattomia osia valikoimalla jse sitten se on förbii alta viikossa.

se ei ole sitten hyvää koulutusta. Koulutuksella ei ole merkitystä, ellei se siirry käytäntöön.

En tunnustaudu miksikään ikärasistiksi, mutta kylmä tosiasia näyttäisi olevan, ettei suurin osa yli kuuskymppisistä on kyvyttömiä vastaamaan niihin haasteisiin, joita työelämä ja heille nykyisellään asettaa. Omat viimeaikaiset kokemukseni ovat julkisen puolen teknisen suunnittelun saralta, missä selviytymiselle asetetut haasteet ovat oman kokemukseni perusteella olennaisesti vähäisemmät kuin yksityispuolella.



Ongelmat liittyvät uudistumiskyvyttömyyteen ja -haluttomuuteen, muutosvastarintaan sekä ennenkaikkea vääränlaiseen roolitukseen työyhteisössä. Roolitukselle viittaan siihen "Peterin periaatteen" mukaiseen vallitsevaan käytäntöön, jossa työntekijällä on taipumus yletä tehtäviin, joissa hänen osaamisensa ei enää riitä. Miksei vanhempien työntekijöiden kokemuspohjaa ja työpanosta hyödynnetä operatiivista vastuuta keventämällä ja hyödyntämällä heillä olevaa hiljaista tietoa nuoremman väen sisäänajossa tms.

On niin tuokin uravalinnasta kiinni.