Olen miettinyt tuota mulle ilkeilyä

Joskus se voi olla myös ylisuojelua, kuten eka miehesi halusi jäädä auttamaan sinua. Tai sitten se voi olla omituinen tapa tsempata sinua, kuten sisaresi ja koettavat potkia sinua liikkeelle ja piristymään. Toka miehesi oli hyvinkin ilkeä, mutta onneksi olet jättänyt hänet jo.

Ehkä kaikella on se tarkoitus, että miettisit mitä itse haluat. Onko se aivan mahdoton homma miettiä? Älä keskity siihen, mitä muut sinusta ajattelevat, vaan keskity siihen kuka olet ja mitä haluat,

Kiitä ja kumarra. Kaikki huomio on positiivista.

Ihmiset ovat suurin osa urpoja.

Pidä puolesi! Kerro että sairaus ja jalkavamma ei ole sinun vika. Kotona olet, koska olet sairas, ja että jos saisit valita haluaisit tietenkin olla terve.

Ja pistä välit poikki ihmisiin jotka eivät ole sinulle ystävällisiä. Ei sun tarvitse katsella ilkeilyä. Pidä puolesi ja arvosta itseäsi. Sun pitää pitää kiinni rajoistasi joita muiden pitää kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se voi olla myös ylisuojelua, kuten eka miehesi halusi jäädä auttamaan sinua. Tai sitten se voi olla omituinen tapa tsempata sinua, kuten sisaresi ja koettavat potkia sinua liikkeelle ja piristymään. Toka miehesi oli hyvinkin ilkeä, mutta onneksi olet jättänyt hänet jo.

Ehkä kaikella on se tarkoitus, että miettisit mitä itse haluat. Onko se aivan mahdoton homma miettiä? Älä keskity siihen, mitä muut sinusta ajattelevat, vaan keskity siihen kuka olet ja mitä haluat,

Eihän mun eka mieheni millään lailla jäänyt auttamaan minua. Minähän autoin häntä, kun hän oli pyörätuolissa.

Minulle tulee mieleen tuo sinun jatkuva perusnegatiivisyytesi. Jos olet yhtään samanlainen oikeassa elämässä kuin tällä palstalla, niin ehkä ihmiset eivät vain jaksa olla sinulle positiivisia ja aurinkoisia, kun et koskaan itsekään siltä vaikuta. Raskasta seuraa -> ilkeilyä. Ymmärrän kyllä että sairaudet ja muut ongelmasi vaikuttavat mielialaan, mutta kukaan ei silti jaksa ikuisuuksia kuunnella pelkkää valitusta. Ja tämän kirjoitin ihan ilman mitään kettuiluja.

Paskasi olet ansainnut. En kyllä viitsinyt kunnolla edes lukea mistä oli kyse, mutta tuskinpa se oli tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen tuo sinun jatkuva perusnegatiivisyytesi. Jos olet yhtään samanlainen oikeassa elämässä kuin tällä palstalla, niin ehkä ihmiset eivät vain jaksa olla sinulle positiivisia ja aurinkoisia, kun et koskaan itsekään siltä vaikuta. Raskasta seuraa -> ilkeilyä. Ymmärrän kyllä että sairaudet ja muut ongelmasi vaikuttavat mielialaan, mutta kukaan ei silti jaksa ikuisuuksia kuunnella pelkkää valitusta. Ja tämän kirjoitin ihan ilman mitään kettuiluja.

Kun mä en ole livenä millään lailla negatiivinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen tuo sinun jatkuva perusnegatiivisyytesi. Jos olet yhtään samanlainen oikeassa elämässä kuin tällä palstalla, niin ehkä ihmiset eivät vain jaksa olla sinulle positiivisia ja aurinkoisia, kun et koskaan itsekään siltä vaikuta. Raskasta seuraa -> ilkeilyä. Ymmärrän kyllä että sairaudet ja muut ongelmasi vaikuttavat mielialaan, mutta kukaan ei silti jaksa ikuisuuksia kuunnella pelkkää valitusta. Ja tämän kirjoitin ihan ilman mitään kettuiluja.

Kun mä en ole livenä millään lailla negatiivinen ihminen.

Tämä pitäisi kuulla jonkun muun suusta, olet itse hieman liian jäävi arvioimaan omaa käytöstäsi. Et ehkä huomaa sitä itse.

T. nro 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen tuo sinun jatkuva perusnegatiivisyytesi. Jos olet yhtään samanlainen oikeassa elämässä kuin tällä palstalla, niin ehkä ihmiset eivät vain jaksa olla sinulle positiivisia ja aurinkoisia, kun et koskaan itsekään siltä vaikuta. Raskasta seuraa -> ilkeilyä. Ymmärrän kyllä että sairaudet ja muut ongelmasi vaikuttavat mielialaan, mutta kukaan ei silti jaksa ikuisuuksia kuunnella pelkkää valitusta. Ja tämän kirjoitin ihan ilman mitään kettuiluja.

Kun mä en ole livenä millään lailla negatiivinen ihminen.

Tämä pitäisi kuulla jonkun muun suusta, olet itse hieman liian jäävi arvioimaan omaa käytöstäsi. Et ehkä huomaa sitä itse.

T. nro 5

Ihan olin tavallinen lapsi ja silti äitini ilkeili jalkavammasta. Sitten sisaret, näen heitä ani harvoin, mutta jos näen, niin vaikka en sanoisi yhtään mitään, niin he alkavat sanomaan heti, että sinä se vaan olet kotona, me käymme töissä. Sitten tuo työkokeilu. Mielelläni kävin siellä, olin onnellinen kun oli sosiaalisia kontakteja. Jos terveys olisi kestänyt, tekisin sitä työtä vieläkin

Ja ekaa miestä patistin kuntoutuksiin, olisi ollut varmaan jotain hyötyä. Olen kuitenkin asunutkin yksin, joten minun takia ei olisi kotiin tarvinnut jäädä. ap