Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaisin enemmän läheisyyttä mieheltäni kun emme ole nähneet moneen päivään
07.09.2020 |
Mies on kiltti ja läheisyys kuuluu meidän suhteeseemme. Meillä menee hyvin. Mies huomioi ja on mukava ja hauska ja olemme alusta asti olleet todella rakastuneita ja onnellisia.
Olin reissussa ja emme ole nähneet 4 päivään.
Mies laittanut minulle viestejä sydämien kera kun olin reissussa.
Kun tulin kotiin, hän jutteli ihan normaalisti ja iloisesti.
Olen varmaan jotenkin hankala tyyppi kun mielelni oli illalla apea ja harmistunut.
Minulla oli ikävä miestä ja olen edelleen häneen ” aivan rakastunut”.
Olisin toivonut enemmön sitä että ollaan sohvalla lähekkäin, halaillaan ja pussaillaan.
Olen itse läheisyyden kipeämpi selvästi, ns enemmän kiehnäön vieressä ja suukottelen. Mies saattaa antaa pari pusua nopeaa ja kaivaa taas puhelimen käteensä ja selaa sitä.
Kysyin eikö sulla ollut mua lainkaan ikävä, sillain virnuillen kysyin.
Mies sanoo että on tottakait ollut kokoajan.. miksi tämä ei näy missään? Se että oli ikvävä.
Huomautin asiasta ja kysyin, jaksoi sitten halailla ja pussailla pari sekuntia, mutta ei lainkaan käyttäydy ”romanttisesti”. , että oma aloitteisesti rutistaisi lähelle ja silittelisi.
Tämä on tosi noloa ja hävettää olla harmissaan tästä, saan nyt palstalla varmasti haukut miten hankala olen
En ole aina tällainen, vaan nyt oli ikävä ja olen huomannut että kuulautiskierrosta johtuen oloni on joskus rakastuneempi ja romanttisempi, josksu taas ”arkinen” ihan ok perus fiilis.
Rakastellessamme olisin kaivannut nimenomaan rakasteluA äsken..
Mies ei katsonut silmiin eikä tunne ollut intiimi, läheinen, lämmin..
Vaan enempi semmoinen ”pano meininki”.
On jotenkis apea olo
Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä suhteessa?
Olenko nipo joka vaivaa päätään turhaan?
Kommentit (22)
Hirveä tunnehan siitä tulee, jos toinen ei oo aidosti läsnä esim. seksin aikana. Intiimi, ihana kahdenkeskeinen asia joka voi olla tosi kaunistakin. Siinä jos toinen on vaan "panemassa", menee fiilis ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen iltasatu trollilta tänään.
Äkkiä tuohon täytyis tulla miehen suunnalta muutos, parisuhteessa ei sais ikinä menettää sitä kipinää.
Tuossa mitään nipoa ole. Teillä on vaan erilaiset tarpeet. Ei läheisyydenkaipuussa ole mitään anteeksipyydettävää. Ongelma vaan on, että et saa sitä mitä haluat. Voit pyytää halaamaan, mutta jos sulle on tärkeää, että hän tekee sen nimenomaan oma-aloitteisesti, et tule saamaan sitä mitä haluat, luultavasti ikinä.
Ainoa ohje: sano sille mahdollisimman suoraan. "Katso mua silmiin!" "Ota syliin!"
Hellyyttä saisit koiralta tai kissalta.
Kuinka pitkään olette olleet suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä tuohon täytyis tulla miehen suunnalta muutos, parisuhteessa ei sais ikinä menettää sitä kipinää.
No kyllä se kipinä häviää vähän niinkun pakolla ellei ole ihan luonnonoikku. Sellaista suhdetta ei ole, jossa kipinä säilyisi koko loppuelämän. Arki astuu kuvioihin ja siinä vaiheessa toinen tuntuu ns. liian tutulta, jolloin kipinä häviää. Luonnollista. Sitä arkea sitten kestetään tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä tuohon täytyis tulla miehen suunnalta muutos, parisuhteessa ei sais ikinä menettää sitä kipinää.
No kyllä se kipinä häviää vähän niinkun pakolla ellei ole ihan luonnonoikku. Sellaista suhdetta ei ole, jossa kipinä säilyisi koko loppuelämän. Arki astuu kuvioihin ja siinä vaiheessa toinen tuntuu ns. liian tutulta, jolloin kipinä häviää. Luonnollista. Sitä arkea sitten kestetään tai ei.
Ei kipinä häviä, jos sen ylläpidosta molemmat huolehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Tuo puhelimen selailu on tosi raskasta. Siinä tulee toiselle fiilis että oikeastikko netti menee edelle. Nykyajan vitsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Mikä tuossa ei kuulosta tasapainoiselta? Ikävä on normaali tunne ja on kyllä erikoista jos sitä ei tule kumppania kohtaan. Silloin se kertoo tunteiden laimentumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä tuohon täytyis tulla miehen suunnalta muutos, parisuhteessa ei sais ikinä menettää sitä kipinää.
No kyllä se kipinä häviää vähän niinkun pakolla ellei ole ihan luonnonoikku. Sellaista suhdetta ei ole, jossa kipinä säilyisi koko loppuelämän. Arki astuu kuvioihin ja siinä vaiheessa toinen tuntuu ns. liian tutulta, jolloin kipinä häviää. Luonnollista. Sitä arkea sitten kestetään tai ei.
Ei kipinä häviä, jos sen ylläpidosta molemmat huolehtii.
Miten se on mahdollista? Aivokemiatkin muuttuvat rakastumisen jälkeen pikkuhiljaa, jolloin tulee vain se "toveruudellinen rakkaus". Ei sitä alun kipinää vain saa mitenkään takaisin. Ihmiset luulevat, että se on mahdollisuus säilyttää ja pettyvät kun huomaavat ettei ole, vaikka kuinka on yritetty. Sitten erotaan kun luullaan, että suhde oli vain väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Mikä tuossa ei kuulosta tasapainoiselta? Ikävä on normaali tunne ja on kyllä erikoista jos sitä ei tule kumppania kohtaan. Silloin se kertoo tunteiden laimentumisesta.
Ikävä voi toki tulla, mutta kyllä aikuisessa suhteessa niitä ikävän ja kaipuun tunteitakin voi säädellä, ja suhteuttaa tilanteeseen. 4 päivää erossa, ja noin voimakkaat, alakuloa aiheuttavat tuntemukset kuulostaa enemmän riippuvuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Mikä tuossa ei kuulosta tasapainoiselta? Ikävä on normaali tunne ja on kyllä erikoista jos sitä ei tule kumppania kohtaan. Silloin se kertoo tunteiden laimentumisesta.
Ikävä voi toki tulla, mutta kyllä aikuisessa suhteessa niitä ikävän ja kaipuun tunteitakin voi säädellä, ja suhteuttaa tilanteeseen. 4 päivää erossa, ja noin voimakkaat, alakuloa aiheuttavat tuntemukset kuulostaa enemmän riippuvuudelta.
Jos jakaa arjen yhdessä, eli toisin sanoen asuu yhdessä, niin kyllä 4 päivää tuntuu pitkältä ajalta olla erossa.
Ja tunteita ei tarvitse säädellä. Emme ole robotteja vaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Mikä tuossa ei kuulosta tasapainoiselta? Ikävä on normaali tunne ja on kyllä erikoista jos sitä ei tule kumppania kohtaan. Silloin se kertoo tunteiden laimentumisesta.
Ikävä voi toki tulla, mutta kyllä aikuisessa suhteessa niitä ikävän ja kaipuun tunteitakin voi säädellä, ja suhteuttaa tilanteeseen. 4 päivää erossa, ja noin voimakkaat, alakuloa aiheuttavat tuntemukset kuulostaa enemmän riippuvuudelta.
Jos jakaa arjen yhdessä, eli toisin sanoen asuu yhdessä, niin kyllä 4 päivää tuntuu pitkältä ajalta olla erossa.
Ja tunteita ei tarvitse säädellä. Emme ole robotteja vaan ihmisiä.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Jätän tämän vaan tähän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräti 4 päivää erossa toisistanne... Ei kuulosta ihan tasapainoiselta nyt kyllä.
Mikä tuossa ei kuulosta tasapainoiselta? Ikävä on normaali tunne ja on kyllä erikoista jos sitä ei tule kumppania kohtaan. Silloin se kertoo tunteiden laimentumisesta.
Ikävä voi toki tulla, mutta kyllä aikuisessa suhteessa niitä ikävän ja kaipuun tunteitakin voi säädellä, ja suhteuttaa tilanteeseen. 4 päivää erossa, ja noin voimakkaat, alakuloa aiheuttavat tuntemukset kuulostaa enemmän riippuvuudelta.
Jos jakaa arjen yhdessä, eli toisin sanoen asuu yhdessä, niin kyllä 4 päivää tuntuu pitkältä ajalta olla erossa.
Ja tunteita ei tarvitse säädellä. Emme ole robotteja vaan ihmisiä.
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitoje…
Jätän tämän vaan tähän...
Kuulutkohan niihin ihmisiin, jotka sanovat jonkun lemmikin kuollessa että "sehän oli vaan eläin, älä nyt sitä noin paljon sure". Linkkaat varmaan vielä tuon saman linkin ja kehoitat säätelemään tunteita. 🙄
Karsee asenne niinkin luonnolliseen asiaan kuin tunteet. Ihan kuin me ihmiset oltais jotain koneita, joihin voi asentaa lisäosan "tunteettomuus".
Olin pois kotoa viikon ja kun tulin kotia niin mies oli ennemmin tallissa kuin minun kanssa. Pyysin että voitaisko edes hetki olla yhdessä. 20 min ajaks taisin saada sen sisälle. Ja yöllä nukahtaa sohvalle eikä tule sänkyyn viereen nukkumaan. Plus vittuilu ja moittiminen tähän päälle.
Sanon vaan että asioita kannattaa suhteuttaa.. Pidä kiinni miehestäs jos hän on kiltti ja huomaavainen muuten.
Meillä jos mies on reissussa, voi olla ettei ite laita viestiä vaan mä laitan kuulumisia tms. Tuntuu ettei oo kiinnostunu ollenkaan siitä miten täällä kotona menee.
Sitten kun tulee kotiin niin halaa kyllä ja rutistaa ja haluaa olla lähellä *mutta* tuntuu siltä et on vaan kaivanu tasan mun haarovaliä, eli saattaa puistella ja kouria niin et ei tee ees mieli mitään petipuuhia.
Eilen kun tuli töistä huomas vaan mun housut, ei kysyny et mitä kuuluu, miten päivä meni vaan kiimasena niitä katteli.
Mut näillä mennään niin kauan ku jaksan ja nyt ollaa äärirajoilla.
Niin ja piti lisätä et kyllä se tunne ikävästä jos sitä toisellakin puoliskolla on niin pitäis näkyä.. Ehkei mies osaa sitä näyttää tai sit sillä ei oo ikävä... Helppo se niitä hymiöitä on viesteihin laittaa..
Alue: Aihe vapaa
Olet!! Voi jeesus, analysoi nyt suhteesi pilalle..