Lue keskustelun säännöt.
Huusin lapselle. Tuli todella huono omatunto :(
04.09.2020 |
Uhmaikäinen, joka ei usko mitään eikä tottele yhtään. Ei suostu olemaan sekuntiakaan yksin vaikka lelujensa kanssa, että minä saisin vaikkapa pestä hampaat. Kun pesen hampaita, niin lapsi seisoo vieressä ja huutaa ja takoo jalkojani (ja vaatii huomiota).
Olen aika uupunut, koska lapsiarki on yksin minun vastuulla, kun mies on taas vaipunut masennukseen. Meillä ei ole sellaista tukiverkkoa, jolta saisi mitään käytännön apua.
Hermostuin, koska lapsi ties kuinka monennen kerran ihan yllättäen sylissä ollessaan tahallaan repäisi minulta silmälasit ja yritti vääntää niitä rikki. Ovat viimeiset lasini, muut ovat jo hajonneet ja nämäkin vääntyneet vähän. Nyt on todella huono omatunto, kun huusin lapselle, oman väsymykseni takia. Otin kyllä lapsen heti syliin ja selitin miksi huusin (ei saa ottaa äidin laseja kun ne menevät rikki).
Sanokaa joku jotain viisasta minulle tähän tilanteeseen.
Kommentit (43)
Voi sua. Ei se lapsi kertahuudosta kieroon kasva. Eiköhän lähes jokainen vanhempi joskus ärähdä lapselleen. Tsemppiä ja voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin toimit. Noita huutopotku raivareita saa myös äidit. Sammuttaa pitäs lapsen huomion tarvetta. Kokeile kehumista. Kehut pientäkin yritystä jota lapsi tekee tai on. Esim. Olet oppinut jo syömään siististi, kyllä osaat istua rauhallisesti, voit kehua kaunista puhetta, siistiä huonetta huomioi taitoja joita hän on oppinut. Opetelkaa yhdessä puhelimen käyttöä. Meillä lapsi osaa soittaa näköpuheluja sukulaisille ja kavereille. Nykypuhelimesta löytyy kivoja elokuvia ja videoita joita lapsi oppii jo pienenä itse etsiä. Onko teillä päivärytmi kunnossa? Olkaa pari tuntia ulkona aamusta ja sama iltasella, iltapäivällä. Energiaa kuluu ja lapsi ehkä sisällä rauhallisempi. Puhu asiasta neuvolassa. Ehkä lapsi viihtyisi jossain puolipvä ryhmässä jotta saisit levätä. Tsemppiä ja halaus teille molemmille.
Älä soimaa itseäsi. Eiköhän meistä vanhemmista jokainen ole jossain vaiheessa löytänyt itsensä samasta tilanteesta. Kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä. Jos muuten lapsi saa rakkautta ja huomiota ja rajoja, niin yksi kerta ei traumoja aiheuta.
Oletko puhunut väsymyksestäsi kenellekään? Tilanteesi kuulostaa rankalta. Voisiko juttelu jonkun ulkopuolisen kanssa auttaa?
Onko sinulla jotain syytä, miksi et halua pyytää apua esimerkiksi kuntanne lapsiperheiden kotipalvelusta? Se ei todellakaan automaattisesti tarkoita lastensuojelun selvittelyjä tai lastensuojelun asiakkuutta.
Uupumus ja väsymys on vaikeita asioita, jos arki muuttuu selviytymiseksi päivästä toiseen ja ei ole mitään näkymiä tilanteen muutttumisesta.
Hae apua ja ota sitä vastaan.
Ei lapselta tarvitse kaikkea sietää eikä lapsi siitä rikki mene, jos aikuinen joskus korottaa ääntään ja ärähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä maailmaan huutoa mahtuu. Ei se lapsi siitä rikki mene.
Vierailija kirjoitti:
Älä soimaa itseäsi. Eiköhän meistä vanhemmista jokainen ole jossain vaiheessa löytänyt itsensä samasta tilanteesta. Kukaan ei ole täydellinen ja me kaikki teemme virheitä. Jos muuten lapsi saa rakkautta ja huomiota ja rajoja, niin yksi kerta ei traumoja aiheuta.
Oletko puhunut väsymyksestäsi kenellekään? Tilanteesi kuulostaa rankalta. Voisiko juttelu jonkun ulkopuolisen kanssa auttaa?
Kiitos sinulle. Olen puhunut väsymyksestä miehelle, parille ystävälle, anopille ja neuvolassa. Olen kyllä saanut sellaista ns. henkistä tukea mutta en yhtään käytännön apua.
Yritin laittaa lasta kerhoon mutta lapsi ei viihtynyt yhtään vaan vain itki siellä ja sitten ne työntekijät sanoivat että eivät pysty pitämään siellä pientä joka vain itkee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin jopa surullista että nykyään lastenkasvatus on jotain jäätävää avaruustiedettä, jossa lapselle huutaminen aiheesta koetaan jonain suurena vääryytenä.
Tämä vahvistaa taas kerran ajatustani vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain syytä, miksi et halua pyytää apua esimerkiksi kuntanne lapsiperheiden kotipalvelusta? Se ei todellakaan automaattisesti tarkoita lastensuojelun selvittelyjä tai lastensuojelun asiakkuutta.
Uupumus ja väsymys on vaikeita asioita, jos arki muuttuu selviytymiseksi päivästä toiseen ja ei ole mitään näkymiä tilanteen muutttumisesta.
Hae apua ja ota sitä vastaan.
No mitähän apua sieltä saa? Joku tantta tulee istumaan sohvalle?
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kurittaa lasta ennen kuin itseltä menee hermo, niin ei ajaudu siihen tilanteeseen, että alkaisi huutaa.
Eli siis jos rauhallinen kehotus ei korjaa lapsen käytöstä, niin heti seuraavaksi kurittaa (ja senkin toki tekee rauhallisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jotain syytä, miksi et halua pyytää apua esimerkiksi kuntanne lapsiperheiden kotipalvelusta? Se ei todellakaan automaattisesti tarkoita lastensuojelun selvittelyjä tai lastensuojelun asiakkuutta.
Uupumus ja väsymys on vaikeita asioita, jos arki muuttuu selviytymiseksi päivästä toiseen ja ei ole mitään näkymiä tilanteen muutttumisesta.
Hae apua ja ota sitä vastaan.
No mitähän apua sieltä saa? Joku tantta tulee istumaan sohvalle?
Eri.
Ja olen jo saanut keskusteluapua neuvolan kautta. En tarvitse nyt taas uutta keskusteluapua. Tarvisin päivittäin edes vähän omaa aikaa. Lapsi ei enää millään nuku päiväunia, joten en saa omaa ainaa edes silloin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se jonkun lapsiportin taakse tai vaikka valjaat päällä syöttötuoliin istumaan jos se jalkojen takominen tai vastaava käytös alkaa.
Mitäpä jos veisit päiväkotiin vaikka pari kertaa viikossa 6h tai aamupäivisin? Saisit hieman omaa-aikaa. Lapsi saisi siellä rymytä sen muutaman kerran viikossa. Siellä kuitenkin varhaiskasvattajia, toisin kuin kerhontädit. Ja lapsi varmasti tottuisi, ei siellä kukaan huuda koko päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää opetella olemaan auktoriteetti eikä sallia lapselta epäkunnioittavaa käytöstä itseään kohtaan. Jos ei sitä auktoriteettia itselleen luo niin sitten on ongelmissa pahimmillaan haistelevan lapsen kanssa aina siihen asti, kunnes lapsi muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
pahimmillaan haistelevan lapsen
Siis "haistattelevan lapsen".
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos veisit päiväkotiin vaikka pari kertaa viikossia 6h tai aamupäivisin? Saisit hieman omaa-aikaa. Lapsi saisi siellä rymytä sen muutaman kerran viikossa. Siellä kuitenkin varhaiskasvattajia, toisin kuin kerhontädit. Ja lapsi varmasti tottuisi, ei siellä kukaan huuda koko päivää.
Meillä ei ikävä kyllä ole varaa siihen, että menetän kaikki kotihoidon tuet (niin käy jos panee lapsen päiväksikin päiväkotiin). Siksi yritin sitä kerhoa koska siinä ei menetä kotihoidon tukea. Olin ajatellut palata töihin vuoden alusta, olin siis jo viime vuonna ilmoittanut töihin olevani tammikuun 21 puoliväliin hoitovapaalla. Ap
Tottakai huudat, jos ei nätisti puhumalla usko.
Nykyään pitäisi vaan hymistellä, että kultarakas äläs nyt riko asioita kun pikku tasmaniantuholainen hajottaa irtaimistoa kuin pyörremyrsky?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai huudat, jos ei nätisti puhumalla usko.
Nykyään pitäisi vaan hymistellä, että kultarakas äläs nyt riko asioita kun pikku tasmaniantuholainen hajottaa irtaimistoa kuin pyörremyrsky?
Nyt oletat, että ainoa tapa pyrkiä hallitsemaan lapsen käytöstä on suusanallinen ohjaus.
Vaikka Suomessa on lasut käytössä nykyään niin en sentään usko, ettei tasmaniantuholaiselle voi tehdä muuta kuin a) puhua ja b) huutaa.
Tuon ikäiset lapset jo mielellään katselee piirrettyjä ja lasten elokuvia tms. Ei muuta kuin tv päälle niin saat hetkeksi omaa rauhaa. Näin kaikki tekee eikä siinä mitään pahaa ole jos kerran päivässä saa lapsen rauhoittumaan. Tai kuuntelette satua tai luet hänelle kirjaa. Kaipaa siis huomiota kovasti, jos tekee jatkuvasti pahojaan. Kehut hyvin tehdystä ja komennat jämäkästi kun uhmaa. Keksi leikkiliikuntaa, jumppaa, kuperkeikkaa, menkää ulos ja juoskaa hetken aikaa. Varmasti päiväunet taas maistuu. Lapselle oma hammasharja käteen kun sinäkin hampaitasi peset. Jokainen vanhempi hermostuu omaan lapseensa ja huutaa, yksikään ei ole siitä rikki mennyt. Pitäähän lapsen oppia missä menee rajat siinä äidin ärsyttämisessäkin. Muistan kyllä itsekin kun oma lapsi oli tuossa iässä ihan ylienerginen ja itse ei saanut koskaan edes syödä rauhassa vaan aina joku roikkui jalassa tai kädessä. Oli hermot kireällä, todellakin. Toisten lasten seurassa mielenkiinto suuntautui sitten pois äidistä. Eli jokin leikkipuisto vois olla hyvä päivällä, jos siellä muitakin lapsia olis. Tosin näin korona-aikana sitäkään ei voi suositella.
Ap nostaa, jos joku haluaisi kommentoida.