Lue keskustelun säännöt.
Huusin lapselle. Tuli todella huono omatunto :(
04.09.2020 |
Uhmaikäinen, joka ei usko mitään eikä tottele yhtään. Ei suostu olemaan sekuntiakaan yksin vaikka lelujensa kanssa, että minä saisin vaikkapa pestä hampaat. Kun pesen hampaita, niin lapsi seisoo vieressä ja huutaa ja takoo jalkojani (ja vaatii huomiota).
Olen aika uupunut, koska lapsiarki on yksin minun vastuulla, kun mies on taas vaipunut masennukseen. Meillä ei ole sellaista tukiverkkoa, jolta saisi mitään käytännön apua.
Hermostuin, koska lapsi ties kuinka monennen kerran ihan yllättäen sylissä ollessaan tahallaan repäisi minulta silmälasit ja yritti vääntää niitä rikki. Ovat viimeiset lasini, muut ovat jo hajonneet ja nämäkin vääntyneet vähän. Nyt on todella huono omatunto, kun huusin lapselle, oman väsymykseni takia. Otin kyllä lapsen heti syliin ja selitin miksi huusin (ei saa ottaa äidin laseja kun ne menevät rikki).
Sanokaa joku jotain viisasta minulle tähän tilanteeseen.
Kommentit (43)
Tässä kun kelaa AP.n kertomaa yhteen niin lapsi siis ei rauhoitu lukemaan tai katsomaan telkkaria, ei nuku päiväunia, vaatii kokoajan vanhemman huomiota ja jos ei sitä saa niin sitten vaatii ns. väkisin, lyömällä jalkoja ja repimällä laseja päästä.
Mulla tulee mieleen sellainen ehdotus, että jos lapsi kerran nukahtaa aika ok illalla niin mitä jos kokeilisit varhentaa pikku hiljaa nukkumaanmenoaikaa? Jos tosiaan ulkoilette sen pari kertaa päivässä ja lapsen elämä on puuhaa ja touhua täynnä koko päivän (eikä sisällä ilmeisesti kovinkaan paljon ns. passiivista paikallaoloaikaa vaikka nyt sen telkkarin ääressä), niin lapsi voi olla oikeasti väsynyt ja oireilla sitä noin. Harva liian vähän unta saava lapsi "oireilee" sitä kuten aikuiset - sillä että on veto pois, ei jaksaisi tehdä muuta kun maata ja hohhoijaa kun väsyttää. Ei, lapset reagoi käytöksen huononemisella, sillä että päikkäreille (tai muutenkaan) ei rauhoituttaisi ja vauhdin lisääntymisellä. Ikävän usein tähän nykyisin tarjotaan aina avuksi sitä että no jättäkää päiväunet pois ja lisätkää virikkeitä... Mutta pikemminkin kannattaisi kokeilla sitä, tarvitsisiko lapsi enemmän unta.
Ja tuosta että huusit lapselle - lapsi ei muutamasta kerrasta rikki mene, toki aina tilanne on hyvä jälkeenpäin käydä läpi, niinkuin olit tehnytkin. Lapselle huutaminen on vahingollista siinä vaiheessa jos se yhdistyy muuhun kaltoinkohteluun ja/tai on jatkuvaa vanhemmalta. Mutta ehdottomasti sinun kannattaisi nyt tuoda asiaa enemmän ilmi vaikka siellä neuvolassa tai sitten soittaisit perheneuvolaan tai ihan lastensuojeluun ja kysyisit apua. Sieltä osataan kyllä auttaa, eikä mikään lastensuojelun asiakkuuskaan nyt teidän tilanteessa välttämättä ala kun tilanne ei vielä ole mikään katastrofaalinen. Ja jos alkaisi, niin käsittääkseni sitä kautta olisi mahdollista saada esim. lapsi päivähoitoon alennetuilla/nollamaksuilla. Mutta sitä apua kannattaa hakea ennenkuin uuvut itse täysin.
Ja tuo miehen masennus, se voi näyttäytyä lapselle pelottavana. Masentunut vanhempi kun ei ole se sama normaali vanhempi, johon lapsi on tottunut ja sekin voi hänelle aiheuttaa vähän turvattomuuden tunteita ja korostaa sinussa riippumista. Siksikin voisi olla hyvä hakea sitä kodin ulkopuolista apua, ettei kohta olla tilanteessa että lapsella on masentunut isä JA uupunut äiti. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun kelaa AP.n kertomaa yhteen niin lapsi siis ei rauhoitu lukemaan tai katsomaan telkkaria, ei nuku päiväunia, vaatii kokoajan vanhemman huomiota ja jos ei sitä saa niin sitten vaatii ns. väkisin, lyömällä jalkoja ja repimällä laseja päästä.
Mulla tulee mieleen sellainen ehdotus, että jos lapsi kerran nukahtaa aika ok illalla niin mitä jos kokeilisit varhentaa pikku hiljaa nukkumaanmenoaikaa? Jos tosiaan ulkoilette sen pari kertaa päivässä ja lapsen elämä on puuhaa ja touhua täynnä koko päivän (eikä sisällä ilmeisesti kovinkaan paljon ns. passiivista paikallaoloaikaa vaikka nyt sen telkkarin ääressä), niin lapsi voi olla oikeasti väsynyt ja oireilla sitä noin. Harva liian vähän unta saava lapsi "oireilee" sitä kuten aikuiset - sillä että on veto pois, ei jaksaisi tehdä muuta kun maata ja hohhoijaa kun väsyttää. Ei, lapset reagoi käytöksen huononemisella, sillä että päikkäreille (tai muutenkaan) ei rauhoituttaisi ja vauhdin lisääntymisellä. Ikävän usein tähän nykyisin tarjotaan aina avuksi sitä että no jättäkää päiväunet pois ja lisätkää virikkeitä... Mutta pikemminkin kannattaisi kokeilla sitä, tarvitsisiko lapsi enemmän unta.
Ja tuosta että huusit lapselle - lapsi ei muutamasta kerrasta rikki mene, toki aina tilanne on hyvä jälkeenpäin käydä läpi, niinkuin olit tehnytkin. Lapselle huutaminen on vahingollista siinä vaiheessa jos se yhdistyy muuhun kaltoinkohteluun ja/tai on jatkuvaa vanhemmalta. Mutta ehdottomasti sinun kannattaisi nyt tuoda asiaa enemmän ilmi vaikka siellä neuvolassa tai sitten soittaisit perheneuvolaan tai ihan lastensuojeluun ja kysyisit apua. Sieltä osataan kyllä auttaa, eikä mikään lastensuojelun asiakkuuskaan nyt teidän tilanteessa välttämättä ala kun tilanne ei vielä ole mikään katastrofaalinen. Ja jos alkaisi, niin käsittääkseni sitä kautta olisi mahdollista saada esim. lapsi päivähoitoon alennetuilla/nollamaksuilla. Mutta sitä apua kannattaa hakea ennenkuin uuvut itse täysin.
Ja tuo miehen masennus, se voi näyttäytyä lapselle pelottavana. Masentunut vanhempi kun ei ole se sama normaali vanhempi, johon lapsi on tottunut ja sekin voi hänelle aiheuttaa vähän turvattomuuden tunteita ja korostaa sinussa riippumista. Siksikin voisi olla hyvä hakea sitä kodin ulkopuolista apua, ettei kohta olla tilanteessa että lapsella on masentunut isä JA uupunut äiti. Tsemppiä.
"Kaltoinkohtelu", "huoli" ym. Äkkiä tulee nämä käsitteet tutuiksi kun asioi lastensuojelun kanssa.
Eikö mies siis kommunikoi lainkaan oman lapsensa kanssa? Pakko nyt aikuisen on pystyä olemaan edes tunti lapsensa kanssa? Puoli tuntia? Mitä jos sulle tapahtuu jotain, kuka lapsen hoitaa?