erityisherkkä ja oma tila -kokemuksia?

En ole enää parisuhteessa ja en jaksaisikaan, siitä pitää huolen lapset. Vasta lasten synnyttyä olen tajunnut miten paljon omaa rauhaa tarviinkaan. En varmaan ole ihan kunnon erityisherkkä, mutta omaa tilaa tarvitsen paljon. Toisaalta myös sitten tarpeeksi yhdessäoloakin, että tuntuu, että yhdessä ollaan. Parasta olisi löytää joku siinä suhteessa samanlainen, mutta aika vaikeaa se on. Ja sitten se on iänikuista kompromissia ja ajan myötä kasvavaa tyytymättömyyttä. Huh, joo, ei ehkä sitten parisuhdetta mulle enää.

poikaystävä oli erityisherkkä. tuntui ettei suhde edennyt ns tavalliseen tapaan kun ei ollut sellaista intensiivistä yhdessä oloa

Täällä yksi, naimisissa oleva. Naimissa on oltu 7 vuotta ja hyvin toimii, kun mies ymmärtää oman tilan tarpeeni. Joka ilta lapsen mentyä nukkumaan mies menee koneelle tai tekee muita omia juttujaan ja antaa minun tehdä omiani. Lapsi on hyvin vaativa ja päivät ovat minulle hyvin uuvuttavia, joten mies antaa minun olla rauhassa iltaisin. Meillä on silti myös sopivassa suhteessa yhteistä aikaa ja tekemistä ja olemme molemmat onnellisia ja tyytyväisiä suhteeseemme. Se on vaikeaa löytää se "kultainen keskitie", koska kaikilla se on erilainen, mutta kyllä se sieltä löytyy. Toki jotkut ovat varmasti sellaisia, että eivät voi olla ollenkaan suhteessa, että tarvitsevat niin paljon sitä omaa tilaa.

Olen parisuhteessa, ja meillä on omat asunnot. Ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti pari-kolme yötä viikossa yhdessä, sekä parina muuna päivänä niin, että mennään omiin koteihin nukkumaan.

Sunnuntait vietän aika lailla kotona rentoutuen, kun on vaativa asiantuntijatyö.

Erityisherkkyyttä ei ole. Kaikki me ollaan erilaisia yksilöitä tarpeinemme, eivät vain ne jotka ovat diagnosoineet itse itsensä. Runsas oman tilan tarvehan on sitä paitsi introvertin merkki eikä herkän.