Onko ihmisessä kylmyys vika vai ominaisuus?

Molempia tavallaan. Persoonallisuuden piirre, ja empatiakyvyttömyyshän ei noin yleisesti ole ”hyvä” piirre. Joku voi myös sisimmässään olla empaattinen, ja tunnekylmyys toimii jonkinlaisena suojakuorena. Kummin päin vaan, ei se henkilön läheisille mukava asia ole.

Sekäettä. Sekin on fakta, että niitä tunnekylmiäkin kuitenkin tarvitaan. Pystyvät tekemään päätöksiä ja asioita, joihin tunteet eivät vaikuta.

Vika. Tosin ei se henkilö varmaan itse ymmärrä sitä.

Toivoisin että ne, ketkä päättävät maamme asioista olisivat kohtuullisen kylmiä ihmisiä. Päätösten pitää perustua faktoihin ja järkeen, ei tunteisiin. Tunnepohjalta syntyy huonoja päätöksiä.

Usein tunnekylmäksi sanottuna ihmisenä sanoisin että ominaisuus. Itse olen lapsesta asti ollut ns. tasainen luonne, jolle elämään kuuluvat asiat aiheuttaa selvästi vähemmän tunnekuohuja kuin ihmisille keskimäärin. Esim. nyt meillä on töissä yt:t ja jatkuvasti hössötetään siiitä, miten raskasta on ja työterveys antaa tukea kun varmasti on tunnepohjaisesti vaikeaa. Mulla ei ole yhtään vaikeaa, en mieti tulevaa ollenkaan vaan jos kenkää tulee niin sitten antaa tulla. Olen myös kerran elämässäni joutunut yt:issä ulos, ja ensireaktio siihenkin oli vain että "kivaa, jännä seikkailu kokeilla millaista on elää köyhänä, ja katsoa vieläkö sitä uuden työn löytää". 

Olen myös mennyt suoraan lemmikin lopettamisesta töihin, en ole kaivannut sairaslomaa oman vanhemman takia tms, koska en minä koe koskaan sellaista pakottavaa, työkyvyn vievää surua. Ikävää toki ja jonkinlaista hillittyä suruakin, mutta omakohtaisesti minun on vaikea kuvitella edes miten joillain (=useimmilla) ihmisillä suru on sellaista, ettei sille voi vaan järjellä sanoa, että nyt on työpäiivä ja nyt hoidetaan nämä hommat ja itketään sitten illalla.

Kiitos näkemyksistänne. Mietin vaan esim. sitä, että tunnekylmät ihmiset eivät aina ole sellaisessa tehtävässä tai asemassa, jossa se kylmyys toimisi eduksi.

Ap

Entäpä kylmyys läheisissä ihmissuhteissa. Kärsivätkö kylmän ihmisen läheiset hänen tunnekylmyydestään? Vai voiko kylmyys olla jollakin tavalla hyväkin asia läheisissä ihmissuhteissa? Oikeastaan tämä kysymys kiinnostaa eniten.

Ap

Minulle kävi niin että rakastin täysillä, mutta sen vuoksi alkoi satamaan pa$kaa niskaan, joten kuoletin tunteeni täysin. Enää ei hetkauta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kylmyys läheisissä ihmissuhteissa. Kärsivätkö kylmän ihmisen läheiset hänen tunnekylmyydestään? Vai voiko kylmyys olla jollakin tavalla hyväkin asia läheisissä ihmissuhteissa? Oikeastaan tämä kysymys kiinnostaa eniten.

Ap

Seurustelin kylmän ihmisen kanssa. Eron suurin syy oli juuri kylmyys. En jaksa yksipuolista ihmissuhdetta ja rakkaudettomuutta. Nykyinen mies on tasainen, mutta näyttää selkeästi tunteensa. Olen onnellinen :)

Kyllä itse kärsin kylmän ja epäempaattisen ihmisen lähellä.

Mihin kylmä ihminen tarvitsee ihmissuhteita? Ainakaan parisuhdetta.

Itsekin vähän mietin, että miksi kylmä eli tulkintani mukaan tunteeton ihminen haluaisi kovin läheisiä ihmissuhteita. Mitä hän niistä saa? Vai onko kyse vain fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä.

Kylmyyshän voi olla myös itse opeteltu tapa vältellä omaa läheisyyden tarvetta ja välttyä näin ihmisuhteisiin liittyviltä epäonnistumisilta ja kivulta. Noita hoidetaan terapiassa. Toisaalta ei kaikille välttämättä ole mitenkään onnetonta vaikka elämä sujuisikin ilman syvällisempiä ihmissuhteita. Elämässä on muitakin asioita, joihin voi keskittyä.

Olin parisuhteessa kylmähkön miehen kanssa kymmenisen vuotta. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt erota jo alussa. Tavallaan ne vuodet menivät itseltäni täysin hukkaan.

Osa tunnekylmistä ihmisistä on sellaisia, että he tuntevat kyllä, mutta eivät jostain syystä ilmaise niitä tunteitaan.

Muistakaa, että on olemassa kylmiä (eli tunteettomia, empatiakyvyttömiä) ihmisiä ja sitten niitä, jotka vain vaikuttavat ulospäin kylmiltä, koska eivät osaa ilmaista tunteitaan muille. Itseäni pidetään toisinaan kylmänä. En kuitenkaan ole vaan päinvastoin tunnen tunteet sisälläni suurina, en vaan osaa näyttää niitä ulospäin. Kasvoin kodissa, jossa tunneilmaisua pidettiin heikkoutena. Opin piilottamaan tunteeni. Tämä ei kuitenkaan tee minusta kylmää, eli tunteetonta, vaikka ulospäin vaikutan siltä. Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.

Nähty on heitä jotka puhuvat tunteista ja ovat kauhuissaan jos joku sanoo kylmästi: pärjää miten tykkäät.  On vain nähtävä pintaa syvemmälle, ihminen voi silti olla jotenkin hyväsydäminen, vaikka ei tahdokaan tunteilla, eikä vouhotus tai liika myötäeläminen aina auta.

Loppujen lopuksi on ihmisen oma asia, tuo selviytyminen ja siinä on yksin, huolimatta kaikesta myötätunnosta.

On vaikea keksiä, miten kylmyys olisi ihmissuhteessa hyvä asia.

Kylmyyttä on monen tasoista. Jotkut ovat sellaisia hiljaisia ja viileitä, jotkut näkyvästi kylmiä ja julmia. Varon itse sellaisia ihmisiä, jotka kertovat olevansa jotenkin tunnevammaisia. He voivat olla ulospäin hyvinkin hymyileviä ja kohteliaita.

Riippuu siitä miten se ihminen kommunikoi. Piikitteleekö ja ilkeileekö, hymähteleekö ivallisesti ja pyöritteleekö silmiään? En pidä näistä piirteistä.

Sehän on suuri lahja sinä abderiitti. Jos toinen anoo tai muuten inuaa, sen voin täysin rinnoin jättää huomioitta. Jos taas räknään laskelmat siihen tulokseen, että minun kannattaa auttaa tai tukea, voin sen silloin toki tehdä. Laskelmoikaa aina vuorovaikutussuhteissa hyödyn ja vaivan kautta, miten olisi suotuisinta toimia. Kaikki keinot ovat sallittuja.

Viileätä ihmistä kohtaan kannattaa olla itsekin viileä? Eli ei kovin läheinen.