Umpikujassa
Mä olen ihan loppu itseni kanssa. Olen onnistunut pitkällisen toimintani vuoksi pilaamaan parisuhteeni. Olen vaikea ongelmallinen tapaus ja ehkä kaikille yllättävintä on että tämä kesti näinkin kauan, 9 vuotta.
Olen niin pettynyt itseeni enkä tiedä, kuinka aikuistuvalle jälkikasvulleni osoitan esimerkillä, kuinka tällaisista tilanteista mennäään eteenpäin. Haluaisin oikeasti kuolla. En pelkästään parisuhteen päättymisen vuoksi vaan ihan siksi, että tunnun pilaavan kaiken hyvän mitä tielleni tulee.
Läheiseni päihdekäyttö selvisi hiljattain ja olen yrittänyt häntä siinä tukea, siis elämässä ilman päihteitä. Ymmärrän halun turruttaa ahdistus, koska haluaisin itsekin ottaa mitä vain, joka veisi mut pois tästä. Ei sellaista ole.
En osaa tälle läheiselleni kertoa, miten eteenpäin tilanteista, kun tuntuu että tämä maailma on liikaa. En tiedä itsekään.
En mene lääkäriin, koska en halua pillereitä. Olen jutellut terapeutin kanssa, mutta eipä se juuri asiaa muuta. En halua nähdä ystäviä tai tuttujakaan, en halua puhua omista asioistani, en halua kuormittaa ketään, mutta en halua kuulla muiden elämistä enää mitään.
Tiedän, että usein aika auttaa, oli asia mikä tahansa. Aika vain menee niin hitaasti. Yöt on pitkiä kun valvon. Töitä teen yksin koneen ääressä ja ajatus harhailee.
Kun lapset olisivat ihan pieniä, voisin kuolla, ne pääsisivät oikeaan kotiin, missä on täyspäinen aikuinen ja sanoisi lapsille, että äiti oli sairas ja kuoli.
Nyt ne on niin isoja, että näkee ja kullee kaiken, mutta en silti osaa niille puhua.
Kirjoitan tänne siksi, ettei kukaan tunne minua ja haluan vähän ulos mielestäni näitä, mitä koko ajan pyöritän, mutta en halua kuormittaa ketään.
Kommentit (6)
Tämä päihdeläheinen on melko hiljattain paljastunut asia, mikä tietysti kuormittaa minua. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole syy minun toimintaani ja ongelmiini pitkällä ajalla. Pelkäänpä, että itse asiassa päinvastoin. Tunnen aiheuttaneeni valinnoillani ja toiminnallani ahdistusta ja vaikeuksia lähipiirille. Nyt ne oireilevat enkä vieläkään osaa auttaa.
Sä lopetat auttamasta, päihteistä ei pääse eroon kuin omalla tahdolla, voit ohjata esim. AA kerhoon, et voi käyttää omaa jaksamista enää toiseen ihmiseen, kun et meinaa jaksaa edes itsesi kanssa.
Pitkästä suhteesta ero on aina raskas, mutta elämä jatkuu, nyt kannattaa opetella olemaan yksin ja tehdä ja etsiä niitä asioita elämään joista itse nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Tämä päihdeläheinen on melko hiljattain paljastunut asia, mikä tietysti kuormittaa minua. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole syy minun toimintaani ja ongelmiini pitkällä ajalla. Pelkäänpä, että itse asiassa päinvastoin. Tunnen aiheuttaneeni valinnoillani ja toiminnallani ahdistusta ja vaikeuksia lähipiirille. Nyt ne oireilevat enkä vieläkään osaa auttaa.
Kukaan toinen ihminen ei auheuta eikä ole syy jonkun ihmisen päihteidenkäyttöön.
Toivottavasti kukaan ei ole saanut sinua uskomaan moista puppua?
Kaikki keskittyy nyt vaan tähän läheisen päihdeongelmaan vaikka mun mielestä se on aloittajan ongelmista kumminkin suhteellisen pieni verrattuna hänen omaan oloonsa, vai olenko aivan väärässä? Tietenkin sekin vaikuttaa. Osaisimpa sanoa jotakin hyödyllistä tai auttaa jotenkin, itselläni ei ole lapsia mutta tunnen oman oloni melko täysin samanlaiseksi. Apua olen saanut mutta vaikka sitä ottaa vastaan niin se ei ole tuntunut olevan hyödyksi. On niin paljon asioita mitä pitäisi jaksaa tehdä, että pääsisi oikean avun piiriin, tuntuu että tässä yhteiskunnassa se on tehty melkein mahdottomaksi kun jo muutenkin voimat ovat loppuneet. En osaa sanoa muuta kuin voimia eteenpäin.
Viimeisin oli oikeassa, oma olo on isompi ongelma kuin läheisen päihteet. Lisää vain ahdistusta, kun tiedän että olemiseni ja toimintani vaikuttaa toisiin. Olen ollut itsekäs kaikki nämä vuodet ja kuvitellut etttä minusta huolimatta lapsillani olisi mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ihmisiksi. Tunnustan että jälkiviisaana omaa 'kasvatustani' katsoessa en hankkisi lapsia ollenkaan vaan poistaisin itseni vaivihkaa koko maailmasta.
Päihteiden käyttäjän rinnalla menee voimat ja sairastuu itsekin. He ovat mestareita saamaan läheisen tuntemaan itsensä syylliseksi omaan pahaan oloonsa ja kaikkiin muihinkin onelmiin.
Hae vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Katso "Apua alkoholistien läheisille".