Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaa aina olla oikeassa
29.08.2020 |
Miten tulla toimeen tällaisen ihmisen kanssa? Tuntuu, että kaikki on kilpailua, ja hänen pitää sanoa viimeinen sana. Jos kerron jonkun ajatuksen, hän esittää heti 10 faktaa siitä kuinka väärässä olen ja hän tietää paremmin. Tunnen itseni aika tyhmäksi ja mitättömäksi.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee kuten kaikki muutkin miehet, lopeta sen kuunteleminen ja puhuminen sille.
Naiset eivät ikinä muuksi muutu, joten ainoa tapa sinulla miehenä selvitä on täysi ignooraaminen.
Sitten puolisosi pääsee tänne palstalle itkemään kuinka mies ei kuuntele tai puhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Ja sieltä tuli heti nainen räksyttämään. -ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Yläpuolella hyvä esimerkki meidän tavallisesta keskustelusta. Asioita voi vääntää ja kääntää ja todeta, että en minä taas mitään tiennyt enkä oikeastaan mitään tarvitsekaan. Tuntuu, kuin hän ottaisi ajatuksiani ja persoonaani pois laittaen samalla omaansa tilalle. Olen jonkinlainen jatke hänelle, en oma persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin on omasta mielestään kaiken tietävä ja osaava "korkeasti kouluttautunut" akateeminen nelikymppinen nainen pk-seudulta. Ei itsekritiikkiä ja loukkaantuu jos on eri mieltä. Suuttuu jos mies ei ihailekaan häntä ja hänen erinomaisuuttaan vaan haluaa esim. ihan tavallisen hyväsydämisen hoitajan puolisokseen. Tällöin on kyse hänen mielestään siitä, että oli liian pätevä, liian osaava ja liian hyvä miehelle. Ei näe itseään todellisessa valossa
Löytyykö kohtalotovereita vielä? Tässä tapauksessa kyseessä ei kylläkään ole nelikymppinen akateeminen nainen mutta toki niistäkin saa kertoa 🤔🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kova ideoimaan, siis keksin parannuksia jo olemassa oleviin asioihin tai keksin uuden jutun.
Sit kun kerron puolisolle niin eipä aikaakaan kun idea on lytätty, kaikki huonot puolet siitä kaivettu esiin ja annettu ymmärtää, et tosi huono idea ja maailma ei vaan toimi niin, et idea toimisi. Arvostelu ei lopu kuin vasta kun lopetan ideani puolustelun tai ärsyynnyn, kun en saa mitään positiivista huomiota asiasta.
Enpä oo enää viitsinyt juuri omia juttuja sitten ottaa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Yläpuolella hyvä esimerkki meidän tavallisesta keskustelusta. Asioita voi vääntää ja kääntää ja todeta, että en minä taas mitään tiennyt enkä oikeastaan mitään tarvitsekaan. Tuntuu, kuin hän ottaisi ajatuksiani ja persoonaani pois laittaen samalla omaansa tilalle. Olen jonkinlainen jatke hänelle, en oma persoona.
Jos vastaat puolisosikin kysymyksiin kuten tuossa yllä, eli valittamalla miten väärin sinua kohdellaan, sen sijaan että rakentavasti ja samalta tasolta pohtisit esitettyä kysymystä, ette ole varmaan kommunikaatiossa ihan samalla tasolla.
Ikävää, enkä osaa sanoa mitä sille voisi tehdä. Ehkä voisit yrittää vähän itsenäistyä, ja alkaa pitää kiinni omista näkemyksistäsi paremmin. Jos siis katsot, että ne ovat parempia kuin puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Yläpuolella hyvä esimerkki meidän tavallisesta keskustelusta. Asioita voi vääntää ja kääntää ja todeta, että en minä taas mitään tiennyt enkä oikeastaan mitään tarvitsekaan. Tuntuu, kuin hän ottaisi ajatuksiani ja persoonaani pois laittaen samalla omaansa tilalle. Olen jonkinlainen jatke hänelle, en oma persoona.
Jos vastaat puolisosikin kysymyksiin kuten tuossa yllä, eli valittamalla miten väärin sinua kohdellaan, sen sijaan että rakentavasti ja samalta tasolta pohtisit esitettyä kysymystä, ette ole varmaan kommunikaatiossa ihan samalla tasolla.
Ikävää, enkä osaa sanoa mitä sille voisi tehdä. Ehkä voisit yrittää vähän itsenäistyä, ja alkaa pitää kiinni omista näkemyksistäsi paremmin. Jos siis katsot, että ne ovat parempia kuin puolison.
Tämä on ihan hyvä ajatus. Valitettavasti se saattaa pahimmillaan kuitenkin johtaa siihen että riita kestää päiväkausia, mies kaivaa materiaalia Googlella tai pitää jotain oma Excel-taulukkoa minkä voi hieroa naamaani osoittaen ”ylemmyyttään”. En jaksa sellaista väsytystaistelua yötä päivää (minut on joskus herätetty keskellä yötä kuulemaan hänen ”faktojaan”) ja sitten on vaan helpompi sanoa että joo kyllä, olet varmaan oikeassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Yläpuolella hyvä esimerkki meidän tavallisesta keskustelusta. Asioita voi vääntää ja kääntää ja todeta, että en minä taas mitään tiennyt enkä oikeastaan mitään tarvitsekaan. Tuntuu, kuin hän ottaisi ajatuksiani ja persoonaani pois laittaen samalla omaansa tilalle. Olen jonkinlainen jatke hänelle, en oma persoona.
Jos vastaat puolisosikin kysymyksiin kuten tuossa yllä, eli valittamalla miten väärin sinua kohdellaan, sen sijaan että rakentavasti ja samalta tasolta pohtisit esitettyä kysymystä, ette ole varmaan kommunikaatiossa ihan samalla tasolla.
Ikävää, enkä osaa sanoa mitä sille voisi tehdä. Ehkä voisit yrittää vähän itsenäistyä, ja alkaa pitää kiinni omista näkemyksistäsi paremmin. Jos siis katsot, että ne ovat parempia kuin puolison.
Tämä on ihan hyvä ajatus. Valitettavasti se saattaa pahimmillaan kuitenkin johtaa siihen että riita kestää päiväkausia, mies kaivaa materiaalia Googlella tai pitää jotain oma Excel-taulukkoa minkä voi hieroa naamaani osoittaen ”ylemmyyttään”. En jaksa sellaista väsytystaistelua yötä päivää (minut on joskus herätetty keskellä yötä kuulemaan hänen ”faktojaan”) ja sitten on vaan helpompi sanoa että joo kyllä, olet varmaan oikeassa. Ap
...kuulostaa kamalalta, tulla herätetyksi keskellä yötä jotta toinen voi osoittaa että olet väärässä. Oikeasti? Miehelläsi on ongelma.
Mutta vaikuttaako tämä sinun omiin ratkaisuihisi jollain käytännön tavoilla? Vai onko kyse enemmänkin teoreettisista pohdinnoista tyyliin, "kumpi parempi, demokratia vai kuningashuone"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".
Olen 20 vuotta elämästäni antanut hänen olla ”oikeassa” ja tuntuu, että minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Ei ole enää mielipiteitä, ajatuksia tai haaveita kun kaikki on perustellusti tyrmätty. Ap
Perustellusti? Eli sinunkin mielestäsi hän on ollut oikeassa.
Et varmaan olisi luopunut haaveistasi, ellet olisi sisimmässäsi myöntänyt, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on siis varsinainen ongelmasi?
Yläpuolella hyvä esimerkki meidän tavallisesta keskustelusta. Asioita voi vääntää ja kääntää ja todeta, että en minä taas mitään tiennyt enkä oikeastaan mitään tarvitsekaan. Tuntuu, kuin hän ottaisi ajatuksiani ja persoonaani pois laittaen samalla omaansa tilalle. Olen jonkinlainen jatke hänelle, en oma persoona.
Jos vastaat puolisosikin kysymyksiin kuten tuossa yllä, eli valittamalla miten väärin sinua kohdellaan, sen sijaan että rakentavasti ja samalta tasolta pohtisit esitettyä kysymystä, ette ole varmaan kommunikaatiossa ihan samalla tasolla.
Ikävää, enkä osaa sanoa mitä sille voisi tehdä. Ehkä voisit yrittää vähän itsenäistyä, ja alkaa pitää kiinni omista näkemyksistäsi paremmin. Jos siis katsot, että ne ovat parempia kuin puolison.
Tämä on ihan hyvä ajatus. Valitettavasti se saattaa pahimmillaan kuitenkin johtaa siihen että riita kestää päiväkausia, mies kaivaa materiaalia Googlella tai pitää jotain oma Excel-taulukkoa minkä voi hieroa naamaani osoittaen ”ylemmyyttään”. En jaksa sellaista väsytystaistelua yötä päivää (minut on joskus herätetty keskellä yötä kuulemaan hänen ”faktojaan”) ja sitten on vaan helpompi sanoa että joo kyllä, olet varmaan oikeassa. Ap
...kuulostaa kamalalta, tulla herätetyksi keskellä yötä jotta toinen voi osoittaa että olet väärässä. Oikeasti? Miehelläsi on ongelma.
Mutta vaikuttaako tämä sinun omiin ratkaisuihisi jollain käytännön tavoilla? Vai onko kyse enemmänkin teoreettisista pohdinnoista tyyliin, "kumpi parempi, demokratia vai kuningashuone"?
Tämä on ihan vaan yleistä pohdintaa, vertaistukea kaipaisin. Meillä oli ihan onnellinen liitto, Ja nyt yhtäkkiä elämä meni tällaiseksi. Tai sitä on varmaan koko ajan ollut mutta se pahenee. On meillä mukaviakin hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä yksi nosto, onko samaa kokeneita?
Mieheni on muka aina oikeassa. Jos on väärässä niin siitä ei puhuta. Tämä on hänelle jotenkin kovin tärkeää.
Äitinsä kirjaa kaikki tapahtumat ylös jotta voi olla oikeassa ja tarkistaa muistiinpanoista että kävikö roskiksella klo 13.55 vai kello 14:01.
Joku mielen sairaus?
Naiset on semmoisia, helpoimalla pääset kun vain annat olla "oikeassa".