Lue keskustelun säännöt.
Toimiva parisuhde uusioperheessä. Miten luoda sellainen?
28.08.2020 |
Haluaisin saada tulevan parisuhteen mahdollisimman hyvin toimimaan. Parhaillani tutkin aihetta väestöliiton sivuilta ja nyt haluaisin kuulla teidän parhaat vinkit. Kertokaa siis, kuinka olette saaneet suhteen toimimaan. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia negatiivisia tunteita suhteessa on kokenut, ja mitä puolisolta olisi toivonut.
Oletteko keskustelleet molempien toiveista etukäteen, oletteko hyödyntäneet perheneuvolaa, pariterapiaa tms? Miten olla mahdollisimman hyvä kumppani toiselle, kun lapsia on? Miten luoda yhteenkuuluvuutta, ettei toinen koe itseään ulkopuoliseksi?
Kommentit (33)
Suurin ongelma noissa tuntuu olevan lasten "huoltajuus". On sinun ja minun lapset, ja ehkä sitten yhteisiä. Tämä luo eripuraa lapsiin, kun tietenkin vanhemmat lahjovat niitä omia lapsiaan jättäen toisen lapset huomiotta. Eli kannattaa asennoitua niin, että lapset on alusta asti yhteisiä ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Vaikka olisivat vain viikonloppuisin paikalla.
Mutta kaikesta huolimatta pitää ottaa huomioon, että lapset ovat kumminkin tuntemattomia toisilleen. Heitä ei pidä pakottaa esim. jakamaan huonetta tai vanhempien lapsien vahtimaan nuorempia. Lapset eivät valinneet sinun suhdettasi, joten heitä ei pidä rangaista siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta selvinneenä sanoisin että parisuhde toimii uusioperheessä ihan hyvin kun jaksaa päivittäin pienin sanoin tai teoin kertoa toiselle että rakastaa, että ajattelen sinua tämän kaaoksenkin keskellä, olet minulle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta selvinneenä sanoisin että parisuhde toimii uusioperheessä ihan hyvin kun jaksaa päivittäin pienin sanoin tai teoin kertoa toiselle että rakastaa, että ajattelen sinua tämän kaaoksenkin keskellä, olet minulle tärkeä.
Jep. Me ollaan jo jääty kaksin, homma on hoidettu, mutta tällä selvittiin, ja keskinäisellä kunnioituksella. Ilman sitä ei ole mitään toivoa.
En olisi koskaan lähtenyt uusperhekuvioon. Niin kauan kuin toisella tai molemmilla on kotona asuvia lapsia, parisuhde voi ihan hyvin olla kahden aikuisen välinen seurustelusuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).
Luin illalla aiheeseen liittyviä kirjoituksia. Esiin nousi keskustelun, kuuntelun ja sovittelun merkitys. Aikataulujen luominen, menoista sopiminen, pelisäännöt, arvot, käsitys vanhemmuudesta ja sen toteutumisesta.
Uudelle puolisolle tärkeää että tulee huomioiduksi, arjen ja rakkauden jakaminen. Lasten torjunta voi aiheuttaa vaikeita tunteita, täytyykö toisen lapsia rakastaa.
Parisuhteessa aikuisten välisen siteen ja suhteen vaaliminen, hellyyden osoitusten rajoittaminen lasten ollessa paikalla, kahdenkeskeisen ajan merkitys ja kaipuu siihen, sekä sinnikkyys järjestää sitä. Kulujen jakaminen. Teot, fyysinen läheisyys, kahdenkeskeisen aika, lempeät sanat ja rakkauden lahjat.
Ajatuksia näihin liittyen? - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mikset vaan seurustele, kuten täällä joku sanoi? Näette silloin, kun lapset ei ole paikalla.
Suoraan sanottuna vitu**a* aikuiset jotka hämmentää lasten elämän ihan uskomattomaksi sopaksi! On sinun, minun ja meidän lapsia.
Äidin on paras olla lähivanhempi, ja isälle vapaa tapaamisoikeus. Tai sitten viikko viikko, jolloin sulla on sitä parisuhdeaikaa joka toinen viikko.
Kellään ei pysy lapsien asiat hanskassa näissä sekasikiö perheissä.
Mikä siinä on niin vaikeaa olla sinkkuvanhempi? Läheisriippuvaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).
Haluaisitko avata, millaisia asioita käsittelitte parisuhdeterapiassa ja perheneuvolassa? Oliko ennaltaehkäisevää, vai oliko jo olevien ongelmien käsittelyä? - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut uusperheessä 6 vuotta. Meillä kaksi vanhinta ovat jo muuttaneet pois.
Ensinnäkin pitää kantaa vastuu omista lapsistaan. Heidän kasvatus- tai hoitovastuuta ei saa tyrkätä toiselle (kuten miehillä on tapana).
Toiseksi uusperhe ei sovi nipottajille. Molempien pitää olla keskimääräistä rennompia yksilöitä, jotka hyväksyvät, ettei ole yhtä tapaa elää.
Ja kuten kaikissa parisuhteissa: pitää erottaa henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista. Se on vaikeaa, kun ne henkkoht ongelmat helposti sysätään sen toisen ihmisen niskaan.
Parisuhteen huolto om samaa kuin ydinperheessäkin, mutta se pitää priorisoida entistä tärkeämmäksi. Koska parisuhde on se, mikä pitää paketin kasassa. Eivät lapset.
11 jatkaa.
Niin, ulkopuolisuuden tunnetta ei pääse pakoon. Se on tunnistettava ja tunnustettava. Se vähenee vuosien myötä, mutta sitä ei voi kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että haluat ottaa kaikki osapuolet huomioon. Mutta huomioihan myös se, että "oppikirjaesimerkit" ei sovi kaikille eikä niitä pidä kirjaimellisesti noudattaa, vaan soveltaa tilanteisiin sopivaksi.
Vierailija kirjoitti:
En olisi koskaan lähtenyt uusperhekuvioon. Niin kauan kuin toisella tai molemmilla on kotona asuvia lapsia, parisuhde voi ihan hyvin olla kahden aikuisen välinen seurustelusuhde.
Mutku pitää päästä nussiin niin että kaikki lapset kuulee! Ei ole muuten aitoa rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11 jatkaa.
Niin, ulkopuolisuuden tunnetta ei pääse pakoon. Se on tunnistettava ja tunnustettava. Se vähenee vuosien myötä, mutta sitä ei voi kiertää.
Sanotko näin myös lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 jatkaa.
Niin, ulkopuolisuuden tunnetta ei pääse pakoon. Se on tunnistettava ja tunnustettava. Se vähenee vuosien myötä, mutta sitä ei voi kiertää.
Sanotko näin myös lapsillesi?
En tainnut muistaa sanoa.
Meillä mies on tehnyt aina paljon töitä, eli lasten ollessa pienempiä olimme paljon keskenämme. Emmekä ole koskaan yrittäneet änkeä meitä ydinperheen muottiin, ts. Että kaikki pitää tehdä yhdessä ”koska olemme nyt perhe”. Koska tuolla ajattelulla exäni tuhosi oman uusperheensä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).
Ydin perheessä jaetaan kulut tulojen mukaan mutta kuka on niin hölmö että lähtee uusperheeseen jakamaan elämisen menoja tulojen mukaan jos toinen on huomattavasti pienempi tuloinen. En minä ainakaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ja alkuhuuman jälkeen isompi tuloinen on huomannut tulleensa täysin kusetetuksi kun alkaa kaikki rahat mennä siihen perheeseen. Omiin harrastuksiin ei ole jäänyt mitään eikä säästöön.
Miksi mennä naimisiin ollenkaan jos pitää tehdä avioehto eikä tule yhteisiä lapsia. Mitkä rahat menisi väärään sukuun jos on omia rinta perillisiä. Pakko hoitoon joka viikonloppu lapset isovanhemmille. Joo, olen nähnyt kun omilla vanhemmillani hoidatutetaan jatkuvasti kakaroita eivätkä he jaksaisi. Puhelimet lyödään kiinni eikä tulla hekemaan pois sovittuina aikoina. Näillä se suhde ei toimi jos ei hyväksikäytetä muita ihmisiä rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).Ydin perheessä jaetaan kulut tulojen mukaan mutta kuka on niin hölmö että lähtee uusperheeseen jakamaan elämisen menoja tulojen mukaan jos toinen on huomattavasti pienempi tuloinen. En minä ainakaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ja alkuhuuman jälkeen isompi tuloinen on huomannut tulleensa täysin kusetetuksi kun alkaa kaikki rahat mennä siihen perheeseen. Omiin harrastuksiin ei ole jäänyt mitään eikä säästöön.
Miksi mennä naimisiin ollenkaan jos pitää tehdä avioehto eikä tule yhteisiä lapsia. Mitkä rahat menisi väärään sukuun jos on omia rinta perillisiä. Pakko hoitoon joka viikonloppu lapset isovanhemmille. Joo, olen nähnyt kun omilla vanhemmillani hoidatutetaan jatkuvasti kakaroita eivätkä he jaksaisi. Puhelimet lyödään kiinni eikä tulla hekemaan pois sovittuina aikoina. Näillä se suhde ei toimi jos ei hyväksikäytetä muita ihmisiä rankasti.
Ylläoleva sanoo, että vanhempi kustantaa oman lapsensa kulut, mutta yhteinen eläminen on nettotulojen mukaan. En aivan ymmärrä, että tämä on mielestäsi väärin.
Meillä on aika lailla samoin, mutta meillä ei ole systeemiä. Vanhemmat maksavat oman lapsensa, mutta kyllä perheen sisällä tulee kaikilla olla sama elintaso. Jos haluaa pizzaa, niin kaikille sitä pizzaa pitää ostaa. Ja se ostaa, jolla on rahaa - eli se parempituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).Ydin perheessä jaetaan kulut tulojen mukaan mutta kuka on niin hölmö että lähtee uusperheeseen jakamaan elämisen menoja tulojen mukaan jos toinen on huomattavasti pienempi tuloinen. En minä ainakaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ja alkuhuuman jälkeen isompi tuloinen on huomannut tulleensa täysin kusetetuksi kun alkaa kaikki rahat mennä siihen perheeseen. Omiin harrastuksiin ei ole jäänyt mitään eikä säästöön.
Miksi mennä naimisiin ollenkaan jos pitää tehdä avioehto eikä tule yhteisiä lapsia. Mitkä rahat menisi väärään sukuun jos on omia rinta perillisiä. Pakko hoitoon joka viikonloppu lapset isovanhemmille. Joo, olen nähnyt kun omilla vanhemmillani hoidatutetaan jatkuvasti kakaroita eivätkä he jaksaisi. Puhelimet lyödään kiinni eikä tulla hekemaan pois sovittuina aikoina. Näillä se suhde ei toimi jos ei hyväksikäytetä muita ihmisiä rankasti.
Ylläoleva sanoo, että vanhempi kustantaa oman lapsensa kulut, mutta yhteinen eläminen on nettotulojen mukaan. En aivan ymmärrä, että tämä on mielestäsi väärin.
Meillä on aika lailla samoin, mutta meillä ei ole systeemiä. Vanhemmat maksavat oman lapsensa, mutta kyllä perheen sisällä tulee kaikilla olla sama elintaso. Jos haluaa pizzaa, niin kaikille sitä pizzaa pitää ostaa. Ja se ostaa, jolla on rahaa - eli se parempituloinen.
No eihän se väärin ole jos sulassa sovussa uusperheessä maksut jaetaan tulojen mukaan mutta hyvin harvat suostuvat siihen. Minä en ainakaan suostuisi jelppaamaan vähä varaisemman elämistä uusperheessä. Ydin perheessä tulot ovat yhteisiä mutta ei enää uusperheessä. Uusperheessä köyhempi tulee ns. siivelle jos on tulojen mukaan jyvitetyt maksut. Ei kannata uusperhe ollenkaan ja tappiolle joutuu siinä parempituloinen kun avoliitossa on elatusvelvollisuus. Tilaa pitää olla enemmän ja isompi asunto niin että asumiskustannuksista saa maksaa tuplaten. Kaikki vesimaksut ja sähköt nousevat koko ajan sekä kiinteistöverot. Isompi tuloinen huomaa kohta että se maksaa kaikki kulut itse. Tämä on totta ja olen nähnyt monta uusperhe kokeilua loppuvan hyvin lyhyeen sen alkuhuuman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia kohdellaan tasavertaisesti.
Me olemme saaneet pariterapiaa ja käyneet myös perheneuvolassa.
Avioehto. Ettei rahat joudu ”väärään”sukuun.
Uusi mieheni ei tarvitse maksaa 2 lapseni kuluja. Hän huolehtii oman lapsensa kulut ex vaimonsa kanssa ja minä omat lapseni oman exäni kanssa. Näillä kuluilla tarkoitan mm vaatteet, puhelimet, harrastukset, koulukulut, ajokortit.
Uusperheessä yhteiset kulut kuten ruoka, asuminen, lomat jne jaetaan nettotulojen suhteessa.
Järjestetään kahdenkeskistä aikaa joka viikko.
Näin menty 4 vuotta. Parisuhde voi hyvin, lapset kasvaa ja yksi lapsi asuu jo omillaan (21 v).Ydin perheessä jaetaan kulut tulojen mukaan mutta kuka on niin hölmö että lähtee uusperheeseen jakamaan elämisen menoja tulojen mukaan jos toinen on huomattavasti pienempi tuloinen. En minä ainakaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ja alkuhuuman jälkeen isompi tuloinen on huomannut tulleensa täysin kusetetuksi kun alkaa kaikki rahat mennä siihen perheeseen. Omiin harrastuksiin ei ole jäänyt mitään eikä säästöön.
Miksi mennä naimisiin ollenkaan jos pitää tehdä avioehto eikä tule yhteisiä lapsia. Mitkä rahat menisi väärään sukuun jos on omia rinta perillisiä. Pakko hoitoon joka viikonloppu lapset isovanhemmille. Joo, olen nähnyt kun omilla vanhemmillani hoidatutetaan jatkuvasti kakaroita eivätkä he jaksaisi. Puhelimet lyödään kiinni eikä tulla hekemaan pois sovittuina aikoina. Näillä se suhde ei toimi jos ei hyväksikäytetä muita ihmisiä rankasti.
Ylläoleva sanoo, että vanhempi kustantaa oman lapsensa kulut, mutta yhteinen eläminen on nettotulojen mukaan. En aivan ymmärrä, että tämä on mielestäsi väärin.
Meillä on aika lailla samoin, mutta meillä ei ole systeemiä. Vanhemmat maksavat oman lapsensa, mutta kyllä perheen sisällä tulee kaikilla olla sama elintaso. Jos haluaa pizzaa, niin kaikille sitä pizzaa pitää ostaa. Ja se ostaa, jolla on rahaa - eli se parempituloinen.
Unohdit varmaan kirjoittaa että jos se parempituloinen haluaa pizzaa, niin kaikille sitä pitää ostaa ja hän maksaa. Ei niin että pienempituloinen sanelee mihin rikkaampi rahansa laittaa..
Tuohon viimeiseen kommenttina, että uusperheessä tulee väistämättä ulkopuolisuuden kokemuksia ja niiden kanssa on vain opittava tulemaan toimeen.