Muita joilla liitto mennyt lähinnä

Tuo kuullostaa aika huollestuttavalta, enemmän kaveri kun rakkaussuhde. Minkä ikäisiä olette tai oikeestaan kuinka kauan suhde kestänyt? Tarviis varmaan tehdä jotakin, ainakin puhua, mitä kumpikin teistä suhteeltanne haluaa.

Paitsi ehkä vähän riitaisampaa ja kylmempääkin. Puun ja kuoren välissä ollaan. Ei viitsis erotakaan, lasten takia varsinkaan, mut vaikea kuvitella loppuelämäänsä näin...

Talossa neljä lasta ikähaitarilla 5-15 ja täytyy sanoa että viime vuodet ollaan jotakuinkin eletty kaveripohjalta (välillä ei siltäkään...). Mutta kun kerran ollaan toisiimme sitouduttu ja luvattu kestää ne vastoinkäymisetkin, niin yhdessä me tämäkin kausi ylitetään. Perustalla, siellä jossakin syvällä on kuitenkin se rakkaus.

meillä asiaan saattaa toki vaikuttaa tämä 2kk kääryle,ettei yhteistä aikaa ole taas ollut vähään aikaan.. en edes muista millon ollaan halittu tai pusittu viimeksi, enkä oikeastaan edes kaipaa sitä.. en edes halua vieressä nukkua.. en mä erotakkaan halua, mut joku ei ole ihan kohillaan..

Paitsi että kaveruuskin on vähän niin ja näin, koska mies on masentunut ja syyttää kaikesta minua.

Meilläkin lapsia, nuorin 1v. Ja tuo nukkuminen, kaksi muksua kömpii aina parisänkyyn joten saatetaan nukkua mekin useita öitä eri huoneissa.

Paitsi, että kaveruussuhde on enemmänkin kämppissuhde, jossa toinen kämppis olettaa että meillä käy siivooja ja kodinhoitaja.



Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin edes suudeltu/pussailtu, tai halailtu. Samassa sängyssä nukutaan siinä kaikki.



Minä vielä pitkän tein itsestäni typerän ja yritin herätellä seksihaluja, pussailla, halailla ja olla kiinnostunut toisen asioista ja siitä mitän hän ajattelee. Mutta kun se tuntui aina vain hyvin yksipuoleiselta, niin en enää jaksa tehdä itsestäni pelleä. Tosin ei ole miestä ainakaan haitannut, että se turha muodollisuuskin loppui, on varmaan helpottunut.

Meillä lapset 6v ja 3v... eli ei voi enää pistää vauva-ajan väsymykseen/ajanpuutteeseen.

Ja meillä mies käyttäytyy vielä niinkin, ettei useinkaan edes vastaa kysymyksiini tai keskustele, jos jotain kysyn. Kun tätä tapaa ihmettelen, niin saan vastaukseksi, että ei aina tarvitse vastata...Ja asiat yleensä koskevat käytännön asioiden hoitamista, että kuka hakee, kuka vie, kuka käy kaupassa jne.

Paitsi, että kaveruussuhde on enemmänkin kämppissuhde, jossa toinen kämppis olettaa että meillä käy siivooja ja kodinhoitaja.

Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin edes suudeltu/pussailtu, tai halailtu. Samassa sängyssä nukutaan siinä kaikki.

Minä vielä pitkän tein itsestäni typerän ja yritin herätellä seksihaluja, pussailla, halailla ja olla kiinnostunut toisen asioista ja siitä mitän hän ajattelee. Mutta kun se tuntui aina vain hyvin yksipuoleiselta, niin en enää jaksa tehdä itsestäni pelleä. Tosin ei ole miestä ainakaan haitannut, että se turha muodollisuuskin loppui, on varmaan helpottunut.

Miehen selitys kaikkeen paskaan on että "hän unohti". Joo, sepä kiva kun on varaa unohtaa! Mitäköhän tapahtuisi jos minä alkaisin sallimaan itselleni tuollaisia "unohduksia"?? Ei olisi ruokaa pöydässä, sähköt katkaistu jo aikaa sitten, istuttaisiin vankilassa maksamattomien laskujen takia ja vietäisiin vatsatautista muksua muiden häihin toiselle puolelle Suomea.

ei viitsi erotakaan

totta on, että suhteemme taitaa nykyisin olla pikemminkin ystävyyssuhde kun seksiä ei ole ollut sen verran pitkään aikaan, että en pysty sanomaan milloin viimeksi.

Ensitapaamisesta tulee kuluneeksi näinä päivinä 30 vuotta ja aviossakin on oltu kohta 27 vuotta. Näitä "hiljaisempia" jaksoja on ollut kyllä ennenkin, joten en usko tämänkään ikuisesti jatkuvan.

olleet yhdessä, me vasta vajaa 6 vuotta....



ap

nykyisin olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa olisi vaikea kuvitella tuollaista kaverisuhdetta, fyysinen vetovoima on aina ollut molemminpuolista ja erossa oleminen on edelleenkin 6v yhdessäolon ja 3 lapsen jälkeen ikävää hommaa. hiljaista voi olla valvomisten ja muiden stressitekijöiden takia makuukammarissa, mutta se on kausiluontoista eikä vähennä yhteenkuuluvuuden tunnetta millään tavalla.

lapsia 3.. esikoinen 7 ja toinen 3 ja sitten se kääryle..

4

ja terapeutin mukaan tätä kyseistä vaivaa on hyvin vaikea korjata. Yritimme mekin aikamme mutta eipä se onnistunut. Nyt olen uudessa ja aika pitkään kestäneessä suhteessa eikä tilanne ole muuttunut vastaavaksi. Minun mieheni tuntuu vielä todelliselta mieheltä ja itselläni on hyvin naisellinen fiilis hänen lähellään.



Tuttavapariskunta sai tämän kyseisen ongelman korjattua sillä, että alkoivat treffailla uudelleen aivan kuin eivät olisi tunteneet toisiaan sen kummemmin. Heidän terapeuttinsa neuvo olikin, että kohdelkaa toisianne rakastavaisina.