Miksi heterouteen kuuluu niin vahvat oletukset miehistä, naisista ja heidän keskinäisestä suhteestaan?
Kysyjä siis hetero.
En itse tajua miksi en kelpaa sellaisena kuin olen. Tai siis: olen montakin kertaa kelvannut ensialkuun. Kuitenkin suhteen kestäessä en enää kelpaakaan.
Oma käsitykseni on että en ole muuttunut suhteiden aikana, paitsi huonompaan suuntaan yhden nälvijän kanssa, mutta vahinko korjaantui kun pääsin nälvijästä eroon. Olen WYSIWYG-tyyppinen ihminen: en piilottele hyviä enkä huonoja puoliani.
Tulee vaan sellainen olo että minusta kiinnostutaan minun itseni vuoksi, mutta minut jätetään kun en osaa leikkiä kotia siten kuin ihmiset haluavat kotia leikkiä.
Onko kellään muulla tällaista? Ja otsikko siis siten harhaanjohtava että enhän mä tiedä muiden ihmisten meiningeistä mitään, mutta veikkaan että jotain tällaista on taustalla kun olen tullut jätetyksi useamman kerran jotenkin samalla tavalla.
Kommentit (3)
No siis enhän mä kattelisi kahta kertaa sellaista joka tosissaan lähtisi liikkeelle "vaimonhaussa tässä olen" -tyyppisellä esityksellä.
Mutta meinaan siis sitä että seurustellessa ei ole haitannut että prioriteettilistallani ei ole ekana femmeily ja taloustaidot, mutta sitten yhteen muutettua alkaa ilmetä aiemmin ilmeisesti ääneenlausumattomia odotuksia tällä saralla.
No eihän se ole pakko "leikkiä kotia#, eikä olla suhteessa, ei kukaan ole pakottanut.
MItähän tarkoitat tuolla "kodin leikkimisellä". Hyvin perinteisiä rooleja parisuhteessa vai mitä?