Lue keskustelun säännöt.
Miksi täysillä eläminen tarkoittaa nuorelle kaikkien panemista ja hirveää ryyppäämistä?
26.08.2020 |
Olen siis itse 23v. Tuntuu että kaikki järkevyys on kanssaihmisistä lähtenyt. Tavallaan tuntuu että jään paljosta paitsi, kun en enää halua mennä bileisiin (onneksi niitä ei nyt niin olekaan...), mutta käytän mieluummin senkin rahan vaatteisiin, ruokaan tai peleihin. En halua seurustelusuhdetta tai muutakaan sosiaalista elämää, jos se vaatii ryyppäämistä, ihmisten valikointia ulkonäön perusteella Tinderissä tai muuten "villiä" elämää. En ole konservatiivinen, mutta kaipaan sitä, että elämässä on kyse muustakin, kuin sekoilusta, juoruilusta ym.
Missä olette kaikki te kaverit, joita kiinnostaa lautapelit, liikunta, eläinten rapsuttelu, herkkujen syönti, leffaillat, piiiitkät filosofiset keskustelut ja jotka vielä osaisitte pitää senkin ajan kahdenkeskisenä, ilman jatkuvaa puhelinten näpräystä ja someen jakamista.
Kommentit (19)
Kauheaa steretypioiden vahvistamista, mutta välillä toivoisin, että olisin lähtenyt opiskelemaan vaikka fysiikkaa kaupallisen alan sijaan, siellä olisi varmaan mukavempaa porukkaa, joita kiinnostaa muutkin asiat, kuin kuka nyt on ollut taas kenenkin kanssa ja milloin on seuraavat bileet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuohon on ihan konkreettinen syy.
Nimittäin noita ei voi enää tietyn iän jälkeen enää harrastaa. Jos ne jää kokematta, niin niitä ei enää sen jälkeen voi enää kokea juuri ollenkaan. Ja ainakin minun mielestä tämä elo mitenkään kummoista ole niin nuokin harrasteet on jo jotain mitä muistella myöhemmin. Mummona ehdit sitten noita mainitsemiasi juttuja harrastaa, ja valittaa mamuista ja rappiosta.
Vierailija kirjoitti:
No tuohon on ihan konkreettinen syy.
Nimittäin noita ei voi enää tietyn iän jälkeen enää harrastaa. Jos ne jää kokematta, niin niitä ei enää sen jälkeen voi enää kokea juuri ollenkaan. Ja ainakin minun mielestä tämä elo mitenkään kummoista ole niin nuokin harrasteet on jo jotain mitä muistella myöhemmin. Mummona ehdit sitten noita mainitsemiasi juttuja harrastaa, ja valittaa mamuista ja rappiosta.
Ekana vuonna tuli kokeiltua tuollaista villiä nuorten elämää, mutta ei ollut mun juttu. Mieluummin "missaan" jotain, kuin elän arvojeni vastaisesti ja tuhlaan rahaa ja aikaa asioihin, joista ei ole iloa ja tulee vain huono omatunto.
Kyllä se tarkoittaa myös hirvittävää metelöintiä niin asunnossa kuin kaduilla, vaatimusta saada mahtavavolyyminen konsertti asuintalojen keskelle, että voi nauttia musiikista.
Mä en ryypännyt ja olin neitsyt 26v. asti. Kävin töissä ja muulloin olin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täällä, mutta valitettavasti synnyin 20 vuotta ennen sinua. Kohtalosi on yksinäinen ja kamala. Otan osaa :(
Vanhempana jäävät ryyppääminen ja panot syystä tai toisesta. Parempi mennä nuorempana niin ei vanhempana ole katkera sitten ja haikaile nuoruuden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohon on ihan konkreettinen syy.
Nimittäin noita ei voi enää tietyn iän jälkeen enää harrastaa. Jos ne jää kokematta, niin niitä ei enää sen jälkeen voi enää kokea juuri ollenkaan. Ja ainakin minun mielestä tämä elo mitenkään kummoista ole niin nuokin harrasteet on jo jotain mitä muistella myöhemmin. Mummona ehdit sitten noita mainitsemiasi juttuja harrastaa, ja valittaa mamuista ja rappiosta.
Ehkä jos on täyttänyt 80-vuotta ilman noita niin voi olla liian myöhäistä. Mutta kyllä sitä ennen voi nykyään melkein missä iässä tahansa ryypätä ja paneskella.
Mutta ymmärrän kyllä että nuorten on hankala tajuta että vaikkapa 50-vuotias ei lopulta ole kovin paljon kummempi ihminen. Halut ja tarpeet ne on vanhemmallakin.
Vierailija kirjoitti:
No tuohon on ihan konkreettinen syy.
Nimittäin noita ei voi enää tietyn iän jälkeen enää harrastaa. Jos ne jää kokematta, niin niitä ei enää sen jälkeen voi enää kokea juuri ollenkaan. Ja ainakin minun mielestä tämä elo mitenkään kummoista ole niin nuokin harrasteet on jo jotain mitä muistella myöhemmin. Mummona ehdit sitten noita mainitsemiasi juttuja harrastaa, ja valittaa mamuista ja rappiosta.
Mä koin nuo 38-50v. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun opiskelijalapseni tuntuu elävän täysillä. Ja mikäs siinä, kun harvalla on perhettä tai vakityötä hoidettavaksi opintojen ohella. Hän on käynyt (ennen koronaa siis) kavereiden kanssa ex tempore -matkoilla, mökkiviikonlopuilla, järjestäneet rapujuhlia ja leffailtoja jonkun kotona, mutta ei nuo mitään ryyppy- tai paneskelureissuja ole olleet. Minä olen aina ollut paljon hitaampaa sorttia, äkkilähtöjä en ole tehnyt kuin ruokakauppaan. Vähän päälle parikymppisenä jäin mieluummin lauantai-iltana sohvalle neulomaan tai lukemaan kuin lähtenyt minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana jäävät ryyppääminen ja panot syystä tai toisesta. Parempi mennä nuorempana niin ei vanhempana ole katkera sitten ja haikaile nuoruuden perään.
Ne jäävät ihan hyvästä syystä. Nimittäin siitä että jatkuva kännääminen ja eri ihmisten kanssa sekoilu on lopulta aika väsyttävää ja siitä jää käteen melko vähän. Mutta nuorena luulee että se on elämän huipentuma. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tättäärää on elämäntapa. Harmittaa kun kaikenmaailman haalaripellet harrastelee "opiskelijaelämää" Stana se on vedettävä tappiin saakka kohdusta hautaan. Ei mitään välivaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana jäävät ryyppääminen ja panot syystä tai toisesta. Parempi mennä nuorempana niin ei vanhempana ole katkera sitten ja haikaile nuoruuden perään.
Ne jäävät ihan hyvästä syystä. Nimittäin siitä että jatkuva kännääminen ja eri ihmisten kanssa sekoilu on lopulta aika väsyttävää ja siitä jää käteen melko vähän. Mutta nuorena luulee että se on elämän huipentuma. Surullista.
Hyvin sanottu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä elämää on pajauttelu ja paneminen. Lisänä hyviä ruokia. Siitä ei elämä paremmaksi muutu. Nyt se on valitettavasti vain dokaamista. Pitää joskus tulevaisuudessa ainakin yrittää saada elämä takaisin.
Joo ja täysi elämä tuntuu tarkoittavan viinaa, tupakkaa ja puolison pettämistä.
Elämän makuinen Helsingin Kallio.
Vierailija kirjoitti:
No tuohon on ihan konkreettinen syy.
Nimittäin noita ei voi enää tietyn iän jälkeen enää harrastaa. Jos ne jää kokematta, niin niitä ei enää sen jälkeen voi enää kokea juuri ollenkaan. Ja ainakin minun mielestä tämä elo mitenkään kummoista ole niin nuokin harrasteet on jo jotain mitä muistella myöhemmin. Mummona ehdit sitten noita mainitsemiasi juttuja harrastaa, ja valittaa mamuista ja rappiosta.
Ei kyllä kiinnostanut minkään ikäisenä...
Nyt täytyy selventää että "täysillä eläminen" tarkoittaa tuota vain osalle ihmisistä. Siinä kun on sanapari, jota ei ole missään sen kummenmmin määritelty. Minä olin aikanani kiltti seurakuntanuori enkä ryypiskellyt tai paneskellut. Mun kaveriporukan hengailut olivat ehkä myöhään valvomista ja yhdessä tekemistä, mutta ei suinkaan mitään noin naivia elämää.
Nyttemmin rauhoittuneena aikuisena paneskelen omaa miestäni ja nautin silloin tällöin kotona kupposen naista väkevämpää. Oma määritelmäni täysillä elämiseen liittyy se, että uskaltaa/viitsii käyttää vapaa-aikansa mielekkäästi ja itseä kiinnostavien harrastusten parissa (minulla retkeily, vaellus, lajikokeilut jne.)
N45
Ei kuulosta tutulta?
Meidän nuorille aikuisille täysillä eläminen on tarkoittanut ulkomailla oleskelua, opiskelua tai työntekoa. Vähän extreme juttujakin. Kukaan ei ole rypenyt eikä riekkunut ylenmäärin.
25-30 paikkeilla opiskelut tehty, työpaikka olemassa ja asunto ostettu. Elävät edelleenkin ihan täysillä mutta eivät ryyppää tai paneskele kylillä ympäriinsä😂
Niinhän tuo näyttää tarkoittavan ihan samaa monelle aikuisellekkin.