Miten pystyy hyväksymään sen että on jo vanha?

Up

Katso vaikka joku bb-lähetys telkusta joskus. En ainakaan haikaile sitä typerää sekoilua.

Ajan mittaan dementia iskee ja unohtaa koko asian

Ainakaan itselläni ei ole ollut mitään vaikeusia hyväksyä vanhenemista.

Ei sitä tule sillä tavalla ajatelleeksi, kun päivä ovat täynnä työtä ja arki sujuu kuten ennenkin.

Kyllähän sen kasvoista näkee, että ryppyä pukkaa ja muuta sellaista, mutta ei sen kummemalta tunnu.

Ehkä olen sitten vain hyvin sopeutuvainen ihminen, kun en osaa vanhenemista mitenkään surra.

Eikähän tässä edes vielä olla vanhoja, joskus lähempänä 70 vuotta voi sanoa olevansa jo vanha ihminen.

Pitkästä elämästä joutuu maksamaan sen hinnan, että tulee vanhaksi. Maksan mielelläni. Elämä maistuu.

Haluaisitko olla nuori, ihmetellä, kummastella ja jopa pelätä kaikkea?

Kysyisit palstalla, "onko kenelläkään muulla kiharat hiukset", "pitääkö kukaan muu tonnikalasta?" tai "olenko ainoa nainen, joka pitää punaisista puseroista?".

Ole tyytyväinen siihen, että olet aikuinen ihminen, jolla on oma elämä ja joka tietää ja osaa paljon. :)

Miksi ihmeessä sitä en hyväksyisi. Jokainenhan vanhenee, niin kauan kuin elää. Sinulle on elämä hyvin, hyvin raskasta , jos et hyväksy tuollaista tosiasiaa.

Jos olet todennäköisesti puolessa välissä elämääsi, ei kai sinun tarvitse mitään surra. Jokainen päivä kannattaa olla onnellinen siitä, että saa elää taas yhden päivän lisää.

Mietin samaa :(

N27

En tiedä. Kysy kuskilta.

Up

En tajua mitä hyväksymistä itsestäänselvyyksissä edes on. Tämä on pelkkää faktaa, ei mikään mielipidekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa :(

N27

Sinä vanha???

Unohda ikäsi ja kuvittele että olet nuori, ainakin sisäisesti. Paitsi ota huomioon että nivelet ja luut ei kestä kaikkea. Uusi nuoruus on tässä ja nyt. Lisää elvyttävää kasvovoidetta, se tehostaa raikkauden tunnetta. Tee asioita joita on mahdollisuus tehdä tai tykkäät.

Ei millään, sillä enää ei vanhoja ihmisiä kunnioiteta. Pitää vain jaksaa taistella kunnes kuolee pois.

No mä en suostu elämään kuin vanha. Elämässä pitää olla uusia tavoitteita, tekemistä, päämääriä. Jos elää vain tylsää arkea töihin-kotiin-ruokakauppaan-jumppaan-nukkumaan jne alkaa tuntuakin vanhalle. Uutta harrastusta, uusia ystäviä, matkailua (joojoo korona nyt mutta normaalisti), opiskelua, uusia töitä jne niin johan elämäkin taas tuntuu paremmalle. Että tässä on edelleen syy herätä aamuisin, ettei ole tunne että kaikki on tehty. En ikinä haluaisi olla se epävarma pikkutyttö, ikä on tuonut itsevarmuutta.

Siihen tottuu, että rypyt lisääntyy, mutta kuitenkin on se ihminen, mikä on aina ollut.