Lue keskustelun säännöt.
Huono itsetunto - milloin tämä loppuu?
25.08.2020 |
Kirjoitan tästä anonyymina sillä tuntuu että tästä on vaikea puhua kenellekään ilman että kaikki vähättelevät asiaa. Huom! Käyn asian tiimoilta terapiassa mutta apua en ole vielä siitä saanut.
Minulla on aina ollut todella huono itsetunto, muistelisin että ylä-asteelle mennessä minäkuva romuttui täysin enkä ole saanut sitä korjattua. Ensimmäiseen parisuhteeseeni tämä ei vielä vaikuttanut, mutta kaikkiin sen jälkeisiin kyllä. Pidän itseäni kuvottavana ja rumana. Pahinta tässä on se, että näitä omia ajatuksia ei saa hetkeksikään pois päältä. Tiedostan että tämä on pakkomielteistä ajattelua, mutta mikä tähän auttaa?
Seurustelen ihanan miehen kanssa mutta tiedän että hän on paremman näköinen kun minä ja tämä ajatus ei jätä minua rauhaan ja vaikuttaa toki parisuhteeseen kun huomaamattanikin sulkeudun välillä kuoreeni ja ahdistun, kun nämä ajatukset valtaavat mieleni.
Olen 30-vuotias, eikä asiaan ole tullut muutosta yli viiteentoista vuoteen, päinvastoin tuntuu että olo menee koko ajan pahemmaksi. Haluaisin nauttia elämästäni ja parisuhteestani mutta tunnen koko ajan syyllisyyttä siitä, että mieheni on minun kanssani kun voisi kirjaimellisesti saada kenet vain haluaa. Sellainen "ajattele että se haluaa olla juuri sinun kanssasi ja se riittää"-hokeminen ei auta, siitä tulee vaan pahempi olo - ihan niinkun minun pitäisi olla tyytyväinen siihen että mieheni on alentunut olemaan kanssani.
En tiedä onko tämä oikea paikka hakea vertaistukea tai kokemuksia - jos itsetuntosi on parantunut ajan kanssa mitkä tekijät siihen vaikuttivat? Kiitos jo etukäteen jos joku viitsii asiallisesti vastata :)
Kommentit (11)
Voi sentään. Sä ajat miestä itsestäsi kauemmaksi ja kohta jäät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään. Sä ajat miestä itsestäsi kauemmaksi ja kohta jäät yksin.
Kiitos tästä avuliaasta kommentista, ihan niinkuin en itse tiedostaisi tätä jo ja miettisi tätä 24/7. Irrationaalisille ajatuksille ei vaan valitettavasti voi mitään.
AP
"Miehesi voi saada kenet vain haluaa". Muista että hän halusi juuri SINUT.
Ei se itsetunto kasva miehillä enää murrosiän jälkeen.
Oma itsetuntoni on selvästi kehittynyt kun olen päässyt tekemään uusia asioita ja huomannut että hei, minähän osaan ja olen jopa melko hyvä, en olekaan täysin toivoton. Eli onnistumisen kokemuksia metsästämään vaikka jonkun uuden harrastuksen kautta. :)
Edelleen itsetuntoni on kyllä heikko ja itseviha kova, mutta muutos on silti valtava. Olen oppinut käsittelemään epäonnistumisiakin paljon paremmin ja huomaamaan että kaikki paha maailmassa ei johdukkaan minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sua kiusattu ala-asteella? Se kyllä hajottaa tehokkaasti itsetunnon ja elämän täysin, ei auta vaikka sulla olisi ollut hyvä lapsuudenkoti. Kun maailma sen ulkopuolella on aivan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko sua kiusattu ala-asteella? Se kyllä hajottaa tehokkaasti itsetunnon ja elämän täysin, ei auta vaikka sulla olisi ollut hyvä lapsuudenkoti. Kun maailma sen ulkopuolella on aivan toinen.
Jonkin verran ala-asteella mutta ei mitenkään pahasti, olin tosi iloinen ja ekstrovertti lapsi ja jouduin lähinnä välillä silmätikuksi sen vuoksi kun halusin niin paljon olla esillä. Yläasteelle siirtymisen jälkeen sitten itsetunto romahti täysin, siellä tunsin olevani täysin kuulumaton ja epäviehättävä, kaikki tuntuivat alkavan seurustelemaan ja minusta ei ollut kiinnostunut kukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käynyt terapiassa? Se voisi olla hyödyksi, sopiva terapeutti saa ajattelemaan asioita kantilta jota ei itse ole huomannutkaan ja menneen käsittely auttaa ymmärtämään itseä paremmin ja löytämään ratkaisuja. Sen lisäksi tosiaan jotain tuollaista uutta tekemistä jonka kautta saa tuntea onnistuneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TEE JOTAIN. Ulkonäköön ripustautuminen ja sen märehtiminen on patriarkaatille alistumista. Naiset ovat subjekteja siinä missä miehetkin, älä enää alenna itseäsi objektiksi vaikka muut ovatkin sinua yrittäneet sellaiseksi lytistää.
Eli siis ala tehdä asioita, joista pidät. Ja/tai joita osaat. Tai joita haluaisit oppia. Unohda ulkonäkö! Arvosi ei ole siitä riippuvainen, oli se sitten millainen tahansa.
Itse esimerkiksi rupesin urheilemaan ja lukemaan enemmän. Lisäksi lakkasin meikkaamasta asiakaspalvelutyöhöni, enkä ole huomannut mitään eroa työtehossa tai tuloksissa. Ulkonäköni ei ole muiden asia. (Ja minulla on mm. aikuisiän akne, mutta mitä sitten.)
Itsetunto paranee kun hakeutuu tekemään itselle vaikeita asioita ja joskus näissä onnistuu. Jo pelkkå toimeen ryhtyminen on monasti iso voitto.
Ulkonäkö on viimeinen asia mihin kannattaa ripustautua. Teot merkitsevät.