Lue keskustelun säännöt.
Miksi toisten pää hajoaa herkemmin kuin toisten?
24.08.2020 |
Ja miksi kaikki eivät kehitä ja kasvata sitä henkistä resistenssia jotta se pää ei leviäisi ja flippaisi niin pian?
Kommentit (40)
Miks sun kainalot haisee niin pahalle jatkuvasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämääräiseen kysymykseen epämääräinen vastaus: ihmiset on erilaisia.
Erilaiset perintötekijät, lapsuuden kasvuympäristö ja kokemukset. Erilaiset kokemukset nuoruudessa ja aikuisuudessa.
Kenestäkään ei voi sanoa, että pää hajoaa tavallista herkemmin ennen kuin tietää todelliset taustat. Myös se vaikuttaa, missä iässä rankkoja kokemuksia on tullut. Ei ole mittatikkua, johon toisen ihmisen mielenterveyttä voisi verrata.
Heikot ne elon tiellä sortuu ja tää on fakta.
Huono resilienssi, huonomman geenit niiltä osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Erilaiset perintötekijät, lapsuuden kasvuympäristö ja kokemukset. Erilaiset kokemukset nuoruudessa ja aikuisuudessa.
Kenestäkään ei voi sanoa, että pää hajoaa tavallista herkemmin ennen kuin tietää todelliset taustat. Myös se vaikuttaa, missä iässä rankkoja kokemuksia on tullut. Ei ole mittatikkua, johon toisen ihmisen mielenterveyttä voisi verrata.
Leila Koo on aaveen aatelia. Aina asialliset ja täsmälliset kommentit. 🙏
Joillain on nupissa enemmän osia kuin toisilla. Umpiluupää pääsee helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisesti esitetty kysymys. Siis millaisissa asioissa pää leviää helpommin?
Miten niin joillakin leviää helpommin? Oletko psykoterapeutti ja pääset arvioimaan eri ihmisten tilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten sydän hajoo helpommin kuin toisten.
Toisten luut hajoo helpommin kuin toisten.
Toisten nivelet hajoo helpommin kuin toisten.
Toisten maksa hajoo helpommin kuin toisten.
Ja niin edelleen....
Mitähän ap tarkoittaa "pään flippaamisella ja leviämisellä". Vähän sama kun kysyisi miksi toiset saavat jonkun fyysisen sairauden (oli se sitten flunssa, syöpä tai malaria) ja miksi eivät kasvata sitä puolustukykyään, niin etteivät sairastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kyllä ihmetyttää, kun jollain ihmisellä on "kaikki hyvin" . On työ, puoliso, hyvissä työpaikoissa olevat lapset, taloudellinen vakaus, kaunis koti, ystäviä. Ja silti pää ei kestä tuota elämää. On ahdistusta ja paha olo milloin mistäkin asiasta.
Sitten on taas he joita elämä kohtelee kaltoin, kerta toisensa jälkeen. Aina he kuitenki nousevat jaloilleen ja puskevat eteenpäin. Elämä on ihmeellistä.
Meillä oli perheessä rankka lapsuus väkivaltaisten alkoholistivanhempien alla. Kaikista sisaruksista minä olen ainut jolla ei ole kehittynyt mitään mielenterveysongelmia. Suku ihmettelee että kyllä on vahva psyyke mutta todellisuudessa osasin vain lapsena paeta todellisuutta paljon tehokkaammin, nörtti kuin olin. Ja nykyään samaa eskapismia harrastan vieläkin. Minua siis suojeli elinikäinen intohimo ja harrastus leffoihin, kirjoihin ja videopeleihin, ei niinkään "mielen vahvuus."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ap tarkoittaa "pään flippaamisella ja leviämisellä". Vähän sama kun kysyisi miksi toiset saavat jonkun fyysisen sairauden (oli se sitten flunssa, syöpä tai malaria) ja miksi eivät kasvata sitä puolustukykyään, niin etteivät sairastuisi.
Kiertoilmaisuja sekoamiselle. Lääketieteellisesti se taitaa olla burnout kun on nuppi niin levällään ja sekaisin ettei enää töihin kykene.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli perheessä rankka lapsuus väkivaltaisten alkoholistivanhempien alla. Kaikista sisaruksista minä olen ainut jolla ei ole kehittynyt mitään mielenterveysongelmia. Suku ihmettelee että kyllä on vahva psyyke mutta todellisuudessa osasin vain lapsena paeta todellisuutta paljon tehokkaammin, nörtti kuin olin. Ja nykyään samaa eskapismia harrastan vieläkin. Minua siis suojeli elinikäinen intohimo ja harrastus leffoihin, kirjoihin ja videopeleihin, ei niinkään "mielen vahvuus."
Sama pakokeino itsellänikin. Erittäin vaikeita kokemuksia ja hylkäämistä varsinkin teini-iässä. Pakenin kirjojen maailmaan ja teen sitä vieläkin. Olen kiinnostunut esim. toisen maailmansodan erilaisista ihmiskohtaloista, luen ja katson aiheesta ohjelmia sekä matkoilla käyn ko. museoissa ja hautausmailla yms. Se jotenkin auttaa laittamaan omat ongelmat mittasuhteisiin, muistaa että kaikilla meillä on todellakin murheemme.
Jos ei myönnä olevansa heikko ei ole koskaan ollutkaan vahva. Ja ei tämä ei ole minun väite vaan ihan asiantuntijan kertoma fakta.
Mielenterveys nähdään yhä jotenkin on - off - tilana, vaikka kyseessä on tosi moniulotteinen asia. Jos "pää leviää" sitä sitten fiksataan lääkkeillä, terapialla, kuka milläkin. Ja monesti se elämä siitä taas jatkuu.
Up