Vaikeus lähteä huonosta suhteesta

Niin....täällähän luokitellaan kaikki läheisriippuvaisiksi tai narsisseiksi. Mutta nyt täytyy muistaa se että elät omaa elämääsi, et kenenkään muun. Ja olet varmaan tarpeeksi vanha tekemään omat ratkaisusi. Älä laita isoja päätöksi vauvafoorumin päätettäväksi.

Onko hyvinkin yleistä nykyään +30v naisilla, että deittaillaan, pidetään hauskaa ja seksiä, mutta ei kumminkaan sitouduta suhteeseen? Vai hengaillaanko vuosi, puolitoista mukavan kaverin kanssa, mutta ei kuitenkaan ajatella, että koskaan yhteen muutettais yms.

Mä kyllä mielellään muuttaisin yhteen mutta on vaikea löytää sopivaa miestä. On aika hankalia kysymyksiä monilla miehillä, kuten nyt tämä alkoholismi. Mulla oma paketti valmis, koti ja mökki, lapset. Aika varma pitää olla että tähän ottaisi ketään jos riski on, että pakka hajoaa.

Mutta alkuperäinen kysymys oli mun oma heikkous katkaista suhde vaikka huomaan että ei tästä mitään tule. En vaan malta jos on hyvää seksiä ja tietää että toipuminen kestää kuitenkin...pitää aloittaa uuden kanssa alusta. Ja ne tunteet saa haaveilemaan että jos tämä muuttuisikin paremmaksi.

Ap

Up

Onko muilla vastaavaa. Viimeiseen saakka yrittää vaikka tietää että suhteella ei ole tulevaisuutta.

Miksi en osaa/halua luovuttaa. Ootan aina että mies lopulta päättää suhteen.

Muija on ihan kohtalainen alkoholisti jo. Olen suhteessa lapsen ja autotallin takia.. Ei rakkautta, seksiä 2x kk ettei tarvii runkata.Vuokralle yksiöönkö, ei onnistu.

En tiedä vastauksia, mutta mulla sama ongelma.

Läheisyys koukuttaa, kehittyyhän siinä näitä mielihyvähormoneita ja muita. Ajatus siitä, että on taas yksin eikä oo miehen kainaloa, tuntuu ankealta.

Ja onhan siinä mulla ainakin silkkaa konfliktinvälttelyä ja vastuunpakoilua myös... Ei tarvitse itse olla pahis, kun jättää sen likaisen työn eli suhteen päättämisen miehelle.

Jep, läheisyys koukuttaa. Miten hyvin sanottu.

Kiintyy liikaa. Sit on vaikea päästää irti, vaikka olis huono ollakin.