En selviä erosta ja pettämisestä

Ei sinussa ap ollut mitään vikaa. Sulla oli vaan kusipää mies. Tuollaisia miehiä on paljon olemassa, mutta sitten on myös uskollisia, lapsista aidosti välittäviä miehiä. Tsemppiä ap. Löydät vielä kunnollisen miehen.

Vika ei ole sussa vaan siinä miehessä.

Aika auttaa. Voimia!

Mies voitti 5-0.

Ymmärrän hyvin, että mies halusi jonkun toisen naisen vierelleen, sillä olet aika masentavan kuuloinen. "Miksi minä en riittänyt, mitä minussa on vikana?" -valittelusi on kamalaa aikuiselta naiselta. Mies on mies ja sinä olet sinä, kaksi eri ihmistä, joiden ei olisi alunperinkään kuulunut lähteä tekemään lapsia ja olemaan yhdessä.

Nyt sinä alat työstämään itseäsi ja lopetat itsesäälissä märisemisen. Yritä nyt olla niille lapsille edes kohtalainen äiti, jos heillä ei enää ole oikein isääkään. Nies on valintansa tehnyt ja on onnellinen, sinä teet omat valintasi.

Hei.

Olen kokenut melkein tismalleen saman, tiedän mistä puhut ja minkälaisessa tilanteessa, kriisin sekä sumean surun keskellä elät juuri nyt. Hienoa että käyt terapiassa ja siihen rinnalle olet ottanut lääkityksen: niiden keskinäinen combo auttaa sinut vielä tolpillesi, uskalla uskoa siihen.

Vain aika, keskusteleminen ja sureminen auttaa. Sinun kannattaa voida hyväksyä radikaalisti todellisuus, todellisuus siitä, ettet välttämättä tule vielä pariin vuoteenkaan olemaan täysin fine mutta päivä päivältä vahvistut, lopulta se menee vain niin. Sinun ei tarvitse voida nyt yltää mihinkään "ihmeisiin". Sinä lusit surua ja kipua, pyörität arkea siinä sivussa: se on jo paljon ja käy sinun 24/7 duunista.

Aika parantaa, se on klisee mutta tosi. Pidä kiinni lähipiiristäsi, muista läheistesi ja ystävien tärkeys. Puhu, puhu ja itke, itke. Voimia. Sinä selviät kyllä.

same story kirjoitti:

Hei.

Olen kokenut melkein tismalleen saman, tiedän mistä puhut ja minkälaisessa tilanteessa, kriisin sekä sumean surun keskellä elät juuri nyt. Hienoa että käyt terapiassa ja siihen rinnalle olet ottanut lääkityksen: niiden keskinäinen combo auttaa sinut vielä tolpillesi, uskalla uskoa siihen.

Vain aika, keskusteleminen ja sureminen auttaa. Sinun kannattaa voida hyväksyä radikaalisti todellisuus, todellisuus siitä, ettet välttämättä tule vielä pariin vuoteenkaan olemaan täysin fine mutta päivä päivältä vahvistut, lopulta se menee vain niin. Sinun ei tarvitse voida nyt yltää mihinkään "ihmeisiin". Sinä lusit surua ja kipua, pyörität arkea siinä sivussa: se on jo paljon ja käy sinun 24/7 duunista.

Aika parantaa, se on klisee mutta tosi. Pidä kiinni lähipiiristäsi, muista läheistesi ja ystävien tärkeys. Puhu, puhu ja itke, itke. Voimia. Sinä selviät kyllä.

Kiitos näistä sanoista. Itku tuli. Vaikea nyt uskoa tulevaisuuteen, vaikea nähdä, että tästä pääsee eteenpäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa ap ollut mitään vikaa. Sulla oli vaan kusipää mies. Tuollaisia miehiä on paljon olemassa, mutta sitten on myös uskollisia, lapsista aidosti välittäviä miehiä. Tsemppiä ap. Löydät vielä kunnollisen miehen.

Kiitos kauniista sanoista. En tiedä uskallanko koskaan luottaa kehenkään, päästää ketään lähellä. Nyt olen niin rikki, etten koskaan enää halua tuntea tälläistä olotilaa. Ap

Olen myös ollut samassa tilanteessa ja tiedän kuinka vaikeaa tuo on. Aika auttaa ja onneksi sulla on lapset. Toivottavasti sinulla on joku vanhempi tai ystävä joka jaksaa tukea. Exän uusi elämä tuntuu pahalta. Muista myös että se ei välttämättä kestä ja Ex saattaa vinkua takaisin. Älä lähde siihen, Ex on luonteensa näyttänyt.

Ne pitää jättää siihen ensimmäiseen kertaan kun osoittavat mitään häiriökäytöstä. Ihminen joka ei kunnioita mitenkään ei sitä ala tehdä myöhemminkään. Mies ei ollut ikinä sitoutunut sinuun ja lapset ei merkinneet hänelle mitään. Olitte vain ajankuluna sitä sopivampaa etsiessä.

Voi kuule, ap, meitä saman kokeneita on useita.

Mies petti minua monesti. Joka kerta lähdin suhteesta, mutta mies sai minut palaamaan, kun itki, aneli ja vannoi muuttuvansa.

Ei hän mitään muuttunut. Pettäminen oli ihan systemaattista, hän haki seuraa treffipalstoilla.

Lopulta hän lähti. Haukkui ja huusi puoli vuotta ja sitten yhtäkkiä keräsi tavaransa ja lähti. Tänä aikana kävi selväksi, että hän vietti öitä muualla.

Ja sitten seuraavana iltana olisi jo tullut takaisin. Mutta silloin tulin järkiini vihdoin ja totesin, että tämä on tässä. Erosta on nyt vuosia.

Kaikenlaisia tunteita koin suhteemme aikana. Hyvin usein olin alakuloinen. Kävin kolmenkin eri asiantuntijan luona keskustelemassa eri ajankohtina. Kummaa kyllä, en masentunut, ehkä kaikilla ei ole sellaiseen taipumusta.

Mutta hyvin rikki olin useasti suhteen aikana. Kaiken jälkeen voin todeta, että nyt olen vahvempi ihminen.

Sinulla on oikeus tunteisiisi. Sinua on kohdeltu väärin. Perheenne ja unelmasi perheestä on rikottu, etkä voi sille mitään. Tämä ei ole sinun syysi.

Mutta sinä totut uuteen tilanteeseen. Aika kuluu, haavat parantuvat. Arvet tosin jäävät, mutta kokemukset muuttavat meitä väistämättä.

Huomaat vielä, että elämäsi on parempaa näin kuin petettynä suhteessa. Pettäminen rikkoo uudestaan ja uudestaan petettyä. Nyt sinulla on mahdollisuus eheytyä.

Ap, pääset kyllä eteenpäin. Et ole yksin, meitä on monia saman myllyn läpikäyneitä. Minä ja varmasti moni muu lähettävät sulle myötätuntoa. Ilkeistä kommenteista ei tule välittää, aina löytyy ihmisiä jotka nauttivat toisen polkemisesta.

Pettäminen on helevetin yleistä. Sen keskelle joutuu todella moni ja niin monta erilaista tarinaa sekä ihmistä.

Oltiin itse mieheni ja kahden tyttäreni isän kanssa naimisissa onnellisesti 10 vuotta. 11 vuotena tapahtui sitten miehen päässä jotain ja petti minua hyvin nuoren naisen kanssa työpaikallaan. Solmivat salasuhteen jota kesti 8kk, kunnes jäi rysän päältä kiinni.

Jäi paljon kysymyksiä, joihin en koskaan saanut enkä tule saamaan vastauksia. Olen hyväksynyt sen. N. 2,5 vuotta meni surutyöhön, sellaiseen, missä tapahtuneet heijasteli yhä elämää ja kahlitsivat alakuloon. Pyöritin siinä samalla arkea, olin tyttärilleni äiti, hoidin firman asioita, harrastin muutamana päivänä viikossa uintia, luin ja kävelin paljon. Ns. kuoressa oleminen vahvisti itseäni.

Nyt erosta 5 vuotta. Voin paremmin kuin hyvin vaikka en elä parisuhteessa.

Siedit liian pitkään huonoa kohtelua mieheltä, siitä masennus.. Masennuksen takanahan on usein surematonta surua ja vihaamatonta vihaa.

Nyt vaan rämmit ne tunteet läpi. Vielä se elämä voittaa.

No, mitäs lähdit

Kyllä sinä ap selviät. Ensin pitää surra ja esittää nuo kysymykset jotka kirjoitit. Sitten pitää vastata että jokaisella ihmisellä on oikeus ihastua kehen tahansa. Et omistanut kumppaniasi, etkä tule omistamaan seuraavaa. Rakkaus ei ole koko elämän diili, vaan tunne joka voi kadota. Niin kävi miehesi tunteille sinua kohtaan. Ei sen enempää tai vähempää. Tästä lähdet rakentamaan eteenpäin omaa onnellisuuttasi. Pahalle tuntuu, mutta elämä karaisee. Itsekin tunnen vielä ajoittain katkeruutta (6 vuoden jälkeen!), kun entinen puolisoni on avioitunut silloisen pettäjäkumppaninsa kanssa. Ongelma on omassa päässäni, ei heidän onnessaan, sillä annoin itselleni lupauksen, että miehen uusi suhde ei tule onnistumaan ja mies vielä kärsii. Se oli tyhmä lupaus, joka ei tule lunastetuksi. En usko että mies koki tai tulee koskaan kokemaan surua erostamme. Se on ihan ok, ja itse olen pääsemässä kohta samaan tunnetilaan.

Rukoile, jos uskot Jumalaan. Tai oikeammin, rukoile, vaikket uskoisi. Ihan lyhyt, kuten auta , Jumala, riittää.

Voit tuoda tunteesi Jumalalle myös ilman sanoja. Hän ymmärtää. Ja auttaa.

Ap. Sinä olet hyvä ja arvokas ihminen itsellesi ja lapsillesi täysin korvaamaton turva.

Se mies ei ollut arvoisesi ja kun ajattelet, et todellakaan ottaisi tuollaista takaisin, koska ei välitä sinusta eikä edes lapsistaan.

Tukeudu ystäviin ja isovanhempiin ja tartu molemmin käsin oikeaan elämään - sinun elämäsi, lapsesi ja muut läheisesi ovat se juttu nyt.

Vihaat miestä ,pakkaat lasten tavarat ja viet ne onnellistuttamaan uutta täydellistä suhdetta. Eiköhän se siitä lähde. Itse uskon kostoon. Jossain vaiheessa toki on tervettä päästää siitä irti. Anteeksi ei tarvitse antaa ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa ap ollut mitään vikaa. Sulla oli vaan kusipää mies. Tuollaisia miehiä on paljon olemassa, mutta sitten on myös uskollisia, lapsista aidosti välittäviä miehiä. Tsemppiä ap. Löydät vielä kunnollisen miehen.

Mies teki siinä väärin, että petti, mutta mies ei ole ollut onnellinen ap:n kanssa. Ikävä sitä on alkaa leikkimään hyvää miestä naisen kanssa, jota ei arvosta, josta ei pidä tippaakaan ja joka vain veetuttaa. Miehen olisi pitänyt reilusti ottaa ero, mutta ihan samalla tavalla ap olisi sen jälkeen itkenyt.

Lasten huoltajuus ja isyys on sitten eri asia ja siinä mies on tehnyt typerästi. Tosin tässäkin on vain ap kirjoitelmat vastaat totuus, joten me emme voi tietää miten asiat menevät oikeasti

Sitten ihmettelen myös tuota kuinka porukka kirjoittaa, että "kyllä sinä löydät vielä kunnollisen miehen". Pitäisikö sen jonkun miehen tehdä ap:n elämän hyväksi? Eikö elämä voi olla hyvää ihan yksinkin? Ap:n pitäisi saada se oma pää kuntoon ennen kuin hän edes ajattee parisuhdetta ja sittenkin parisuhteelle pitää olla jotain annettavaa, eikä vain hengata siinä kuin pikkulapsi mukana pitäen miestä jumalaisena olentona hyväksyen kaikki mitä vastaan tulee. Ryhtiä ap siis , Ryhtiä!

Nyt tuntuu tässä hetkessä ettet pääse yli ja elämä romahtaa. Ota taistelijan asenne, sinähän selviät ja menet sinnikkäästi eteenpäin. Jossain vaiheessa huomaat miten hyvä oli, että pääsit miehestä kokonaan eroon, joka ei arvostanut sinua tai teidän perhettä. Myös se, että hylkää eron jälkeen vielä lapsetkin, on selvä merkki, että olet vielä joskus paljon onnellisempi ilman mokomaa ukkoa. Lapset tarvitsevat kuitenkin äitiään, keskity heihin ja asioihin mistä voisit saada vähänkin iloa elämään. Tsemppiä, asiat järjestyy vielä ja vapaus ei välttämättä ole yhtään huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Rukoile, jos uskot Jumalaan. Tai oikeammin, rukoile, vaikket uskoisi. Ihan lyhyt, kuten auta , Jumala, riittää.

Voit tuoda tunteesi Jumalalle myös ilman sanoja. Hän ymmärtää. Ja auttaa.

Osastolla on aamulääkkeiden jako

Vie lapset miehesi luokse. Siihen se miehesi ja hänen uuden kumppaninsa kuherruskuukausi loppuu. Miksi ihmeessä vain sinä hoitaisit lapsianne???