Lue keskustelun säännöt.
Surettaa... :(
29.01.2009 |
Meidän koira lähti tänään uuteen kotiin perheenjäsenen allergian takia. Minä ja mies ollaan itketty kun on niin ikävä, poika ei ole vielä tajunnut että koira lähti eikä tule takaisin. Miten helpottaisin ikävää? Mitenköhän 2v. poika suhtautuu kun huomaa että rakas leikkikaveri ei olekaan enää meillä? Taas alkoi itkettämään... Tuntuu etten voi edes mainita koiran nimeä purskahtamatta itkuun... Miten tästä pääsee yli?
Kommentit (11)
Muista että teitte oikein sille joka on allerginen. Ajattele että nyt se saa hyvää hoitoa eikä aiheuta kenellekään ongelmia. 2 vuotias kyllä unohtaa nopeasti. Keksikää lapsen kanssa jotain kivaa! Leipokaa tai askarrelkaa yhdessä. Ulkoilkaa. Jotain missä ajatus vaihtuu. Ajattele sitäkin että yksi huoli vähemmän. Ei pisuttamisreissuja eikä huolta ruokinnasta kun lähdette reissaamaan. Voitteko ajatella esim lintuja lemmikiksi? Moni koira-allerginen voi pitää undulaatteja tai papukaijaa. :) Voimia koko perheelle!
t: Lopetimme vanhan koiran vuosi sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdan koko ajan ettei koiraa enää ole... Ajattelin että laitampa keiton lopun koiralle, sitten muistin ettei sitä ole ja taas tuli itku. Varmasti alan aamullakin itkemään kun lapsi kyselee koiraa. Nyt on elämä yhtä vollottamista. Pakko varmaan lähteä huomenna vaikka siskolle kylään ettei tulisi ikävöityä niin paljon. Kai tämä jossain vaiheessa helpottaa... :/
Surullinen tilanne teille, mutta ei välttämättä koiralle,jos hyvän kodin löysitte. Kyselkää kuulumisia, kyllä aika parantaa, tiedän kokemuksesta.
Se onkin parasta koko jutussa. Koiramme muutti lapsettoman pariskunnan luo, olivat pyytäneet jo tuttavan koiran seuraksi siksi aikaa kun ovat itse töissä. Muutenkin vaikutti että koirasta tulee heille eräänlainen "lapsenkorvike", varmaankin hemottelevat koiraa paljon. Toki heillä oli paljon kokemusta koirista, mies vähän suunnitteli josko kouluttaisi sessusta metsäkoiran. Aivan takuulla koira on nyt hyvässä hoidossa, mahdollisesti paremmassa mitä meillä ollessaan. Pyysin myös että uudet omistajat laittaisivat sähköpostia, miten koira sopeutuu ja sanoin että voi soittaa jos tulee ongelmia. Silti minulla, kuten myös miehelläni, on hirveä ikävä, olemme itkeneet useita kertoja illan aikana. Eikä se itkeminen kyllä tähän iltaan lopu...
mutta uskon, että koira sai hyvän kodin! Ei se nyt paljon lohduta, mutta surkaa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi se, että koira on jossain lapsenkorvikkeena, on koiralle melko huono juttu. Koira on koira ja sitä pitää kohdella koirana.
Itse olen joutunut jossain vaiheessa elämään ilman koiraa perheenjäsenen allergian takia. Onneksi tilanne on nyt toinen ja myös tämä allergikko on siedättynyt koiriin niin, että voimme kyläillä.
Mitään lintua tms. en kyllä suosittelisi. Koira on ihmisen lemmikeistä ainoa, jolla voi olla "parhaan ystävän" suhde omistajaansa.
Meiltä kuoli tänään lemmikkieläin (ei koira kylläkään), ja minäkin olen pillittänyt koko päivän, joten sympatisoin kovasti teitä! Ei mulla mitään järkevää sanottavaa sulle ole, mutta haleja ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me jouduimme reilu kuukausi sitten luopumaan iäkkäästä koirastamme, koska se ei vain hyväksynyt esikoistamme. Suru on edelleen suuri ja ikävä kova, mutta pahimman yli olemme jo päässeet. Meillä kävi sikäli ihanasti että kasvattaja otti koiran takaisin hoiviinsa ja nyt saa viettää "eläkepäiviä" todella ihanassa paikassa. Omakotitalossa metsän keskellä jossa saa vapaana juosta ja kaivaa, mitä taas meillä kerrostalossa ei voinut tehdä. Joten tämä asia helpotti hiukan ikävää, koska tiedämme että koiralla on asiat paremmin kuin koskaan.
Mutta silti se rakas perheenjäsenemme ei ole kotona ja se sattuu edelleen. Meillä kyllä myös helpotti se, että meillä on kaksi koiraa ja toinen jäi kotiin joten ihan ilman eläintä meidän ei tarvitse olla. Sinun tapauksessasi kun on allergia kyseessä niin suru on varmasti vielä suurempi.
Mutta kyllä se se suru ja ikävä vielä helpottaa. Ikävä ei välttämättä poistu koskaan mutta sen kanssa oppii elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko koira ehti olla teillä? Tuliko allergia yllätyksenä? Kävittekö allergiatesteissä
ENNEN koiran hankkimista?
Tiedän monia, joilla on allergiaa, vaikka testien mukaan ei olekaan. Tiedän toisaalta monia, jotka elävät onnellisesti lemmikin kanssa ilman allergiaa, vaikka testeissä reaktio olisi tullutkin.
Esim. kullakin koiralla on omat valkuaisaineensa, jotka allergisoivat. Saman rodunkin sisällä toinen koira voi aiheuttaa allergiaa ja toinen ei. Jotkut kasvattajatkin saavat vastasyntyineistä pennuista allergiaa (eritteitä paljon), mutta siedättyvät näihin pentuihin ja ennen luovutusikää (7-8 vkoa) oireet ovat jo hävinneet.
Lapsi oli vähän yli 2v. Todella pian hän unohti rakkaan lemmikin, oli niin paljon kaikkea muuta uutta ja ihmeellistä. Enemmän me vanhemmat surtiin.
Aika teki tehtävänsä, muttei karvaista ystävää kyllä koskaan täysin unohdettu.