Onko työ sinulle vain työtä vai jotain enemmän?
Nykyisin on, ainakin Suomessa, kovin vähän julkisuudessa puhetta työn muista merkityksistä, kuin että siitä saa palkkaa. Toisaalta sanotaan, että varsinkin nuorille työn merkityksellisyys on olennaista.
Luin pari päivää sitten tutun yrittäjän muistokirjoitusta, joka oli hyvin työkeskeinen, mutta niin oli vainajakin kuolemaansa saakka yli 80-vuotiaaksi. Saako nykyisin enää tuntea vastaavaa ylpeyttä ja paloa työhönsä?
Kutsumuskin on nykyään kirosana myös perinteisiä kutsumustöitä tekevien keskuudessa, tosin pääasiassa kai siksi, että se joillakin aloilla korvaa työnvaativuuteen huonosti suhteutuvaa palkkaa.
Käytkö sinä töissä vain elättääksesi itsesi vai onko työ lisäksi merkittävä osa minuuttasi?
Kommentit (23)
Ihan puhtaasti vain asia jolla maksetaan laskut ja kustannetaan se oikea elämä joka tapahtuu työajan ulkopuolella.
Mä rakastan mun työtä. Olen päässyt hyvään asemaan ja kivaan palkkatasoon. Ja tuntuu palkitsevalta kun olen hyvä työssäni. Saan paljon positiivista palautetta.
Työni on mielenkiintoista ja monipuolista.
Tukkään myös työkavereista, meillä on ihana henki töissä. Tsempataan toisiamme.
Loman jälkeen on kiva palata töihin.
Olen onnekas! Työpäivät viilettää nopeasti kun nauttii joka hetkestä. Koen intohimoa työtäni kohtaan. Ja on kivaa kun on hyvät edut vielä kaupanpäälle.
Työ on vain työtä ja oikeastaan vielä vähemmän. Pakollinen paha.
Saan työstäni tosi paljon iloa. Opin uutta, pääsen flow-tilaan, nautin...Koen tekeväni merkityksellistä työtä, jossa voin toteuttaa itseäni ja tavata kiinnostavia ihmisiä.
Palkka on sen verran kehno, että en voi sanoa tekeväni työtä vain palkan vuoksi. Tein harrastuksesta ammatin. Työssäni on palkan lisäksi muitakin etuja. Työyhteisö on mukava. Yritän pitää mielessäni, että työ on vain työ, mutta kyllä siihen tuppaa vapaa-aikaakin menemään.
Rakastan työtäni, työkavereitani ja asiakkaitani. Teen pitkiä päiviä mutta niin tekee miehenikin joten ei haittaa yhteiselämää.
En jaksaisi vaan maata kotona.
Vain rahan takia olen töissä. Lopettaisin heti jos olisi mahdollista.
Kyllä työni merkitsee minulle paljon muutakin kuin toimeentuloa. Toisaalta parikymmentä vuotta voisi jo riittääkin, mutta on vaikea kuvitella elämääni kokonaan ilman opettamiseen liittyneitä kokemuksia.
T. Yläkoulun opettaja
Työ on myös tapa toteuttaa itseään. Kutsumus sanoisin. Olen yrittäjä. Välillä tulee hyvien diilien myötä vähän enemmän rahaa, sekin tekee hyvän olon. Tärkeintä kuitenkin, ettei työ tunnu "työltä" suurinta osaa ajasta.
Käyn töissä nyt vain koska olisi katto pään päällä js pöydässä ruokaa. Surkealla palkalla ei juuri muuta kustanneta. Ei kiinnosta p****n vertaa nykyinen työ. Pakollinen paha siis.
Nuorena valitsin "kutsumusuran" ja rakastin joka hetkeä. Pitkällä tähtäimellä se ei vain yksinkertaisesti ollut kannattavaa, joten kouluttauduin ja nyt työ on vain työtä josta tienaa hyvin, ilon saan harrastuksista joihin minulla on nyt varaa laittaa rahaa.
Vanhusten peräpäiden peseminen ei todellakaan ole mikään kutsumus. inhoan työtäni. Teen sitä vain, kun on pakko. inhoan näitä kuutamolla olevia hoidettavia, sekä heidän omaisiaan. Vapaa-ajalla on pakko ryypätä, että kestää tätä paskaa. Tiedän, että että en ole ainoa. Kestohymy töissä päällä ja lässynlässyn.
Jos työ olisi minulle vain työtä, olisin aika onneton ja etsisin koko ajan työtä josta voisin myös nauttia, eli tuntisin tekeväni tärkeää ja merkityksellistä työtä.
Työ josta ei saa mitään muuta kuin palkan alkaa pidemmän päälle tuntua negatiiviselta ja se aiheuttaa sairauksia. Esim. puhelinmyynti olisi sellaista. Hetken sitä kestää, mutta sitten tajuaa ettei siinä ole mitään järkeä tyrkyttää ihmisille puhelimessa jotain mitä he eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten peräpäiden peseminen ei todellakaan ole mikään kutsumus. inhoan työtäni. Teen sitä vain, kun on pakko. inhoan näitä kuutamolla olevia hoidettavia, sekä heidän omaisiaan. Vapaa-ajalla on pakko ryypätä, että kestää tätä paskaa. Tiedän, että että en ole ainoa. Kestohymy töissä päällä ja lässynlässyn.
Minä olen mieluummin työtön kuin tuossa tilanteessa. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Minä tiedän että minusta ei olisi hoitoalalle, joten en ole sellaista koulutusta hankkinut enkä muutenkaan alalle pyrkinyt, vaan olen suunnannut niille aloille jotka kiinnostaa ja joissa voin olla hyvä.
Olen tiennyt pienestä pitäen, että jos meinaa mieleisensä elintason saavuttaa, pitää opiskella ja käydä töissä. Opiskelin sitten mielenkiintoisimmaksi kokemaani alaa sillä tasolla, mihin omat rahkeet riittivät. Olen onnekseni päässyt tekemään juuri sitä työtä, mihin valitsemani lopputyökin liittyi.
Kaikki on siis mennyt paremmin kuin olisin teininä ikinä uskonut. Työ on luonnollisesti osa identiteettiäni ja tuo elämääni rytmitystä, sisältöä, taloudellista hyvinvointia ja onnistumisenkokemuksia.
Kaikesta tästä huolimatta pärjäisin vallan mainiosti ilman työpaikkaani, jos voisin muuten säilyttää elintasoni. Olen varma, että aikanaan eläköityäni elämässäni on aivan riittämiin muita virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten peräpäiden peseminen ei todellakaan ole mikään kutsumus. inhoan työtäni. Teen sitä vain, kun on pakko. inhoan näitä kuutamolla olevia hoidettavia, sekä heidän omaisiaan. Vapaa-ajalla on pakko ryypätä, että kestää tätä paskaa. Tiedän, että että en ole ainoa. Kestohymy töissä päällä ja lässynlässyn.
Minä olen mieluummin työtön kuin tuossa tilanteessa. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Minä tiedän että minusta ei olisi hoitoalalle, joten en ole sellaista koulutusta hankkinut enkä muutenkaan alalle pyrkinyt, vaan olen suunnannut niille aloille jotka kiinnostaa ja joissa voin olla hyvä.
Te-toimisto pakotti kouluttautumaan alalle, karenssin uhalla. Silloin en osannut kieltäytyä. Inhosi alaa ja koulutusta.
Pakollinen rasite jotta varaa elää. Ei yhtään mitään muuta.
t. korkeakoulutettu
Merkittävä osa moraalia, etiikkaa ja vähän identiteettiäkin.
Kiva kun siitä vielä maksetaankin.
-sosiaaliala