jos ehdotat miehelle lapsenhoitoa, mikä on todennäköisyys, että hän suostuu?
Meillä molemmat käy töissä, mutta minulla on päävastuu lapsista. Niin se vain on mennyt, ja en nyt siitä niin hirveän pahoillani ole. Mies sanoo, hänellä ei riitä resurssit lasten kanssa olemiseen. Meillä on taapero ja koululainen.
Meillä ei siis yleensä ole tilannetta, että mies kysyisi, voinko minä hoitaa taaperoa, kun hän tekee muuta. Miehellä ei ole tarvetta kysyä minua hoitamaan lasta, koska lapsi on minun vastuullani pääsääntöisesti aina mitä ei ole päivähoidossa.
Toisinaan tarvitsisin aikaa ilman taaperoa. Miehelle melko usein ei käy, että hän olisi tällöin taaperon kanssa.
Esim eilen olisin halunnut koululaisen kanssa käydä läpi hänen matematiikan tehtäviään (koululainen ei oikein osaa tehtäviä, joita heillä tällä hetkellä on läksynä). Viestitin miehelle päivällä, voisiko mies olla taaperon kanssa illalla tämän aikaa. Mies ilmoitti, hänelle ei sovi, hänen pitää tehdä töitä.
Mies tekee töitä toiminimellä ja hänellä on tätä tarkoitusta varten kotona työhuone. Siellä työhuoneessaan hän viettää pääosan ajasta iltaisin, kun muu perhe on kotona. Jollei ole autotallissa korjaamassa autoa tms. Mielestäni puhtaasta työnarkomaniasta ei kuitenkaan ole kyse. Työhuoneessa on sohva, ja siellä voi tarvittaessa loikoilla ja selailla kännyä ym. Hän ei ole mielestäni kovinkaan kiinnostunut perheen seurasta, vaan se usein ehkä rasittaa häntä (taapero itkee tms.) Ja kun ei kiinnosta olla taaperon kanssa sitä aikaa, kun minulla olisi muuta, voi aina sanoa, että on töitä.
Voisin helposti myös ehdottaa, että mies tekisi taaperon kanssa jonkin asian joka ilta (hammaspesun, nukkumaanlaittamisen tms.) Tai vain olisi taaperon kanssa joka ilta tietyn ajan. Vaan mies kokee tällaisen asian ensinnäkin rajoittamisena ja kontrollointina. Hän haluaa mennä ja tulla vapaasti miten häntä sattuu huvittamaan. Toissijaisesti näen asian niin, että mies ei olisi halukas tällaiseen järjestelyyn, koska minä olen olemassa. Miksi hän tekisi jotakin, kun kerran puolisokin voi sen tehdä. Mies arvottaa aikaani, ja usein täytyisi olla jokin painava syy, että hän voisi olla taaperon kanssa sen ajan. Monetkaan arkiset asiat eivät ole riittävän tärkeitä tällaiseen tarkoitukseen. Tämä saattaa saada itselleni tunteen, että minun aikani on melko arvotonta.
Toisaalta kyse lienee osittain ehkä siitä, että miehen on hankala käyttää kalenteria ja kelloa. Siksi hän kai osittain onkin hakeutunut toiminimellä tehtäviin töihin, jotta voi itse vaikuttaa työaikoihinsa ym.
Mutta miten tämä menee muilla. Osalla kait perhe-elämä sujuu ilman pulmia ja lasta kaitsee hän, jolle se kulloinkin parhaiten sopii. Mutta onko tämä asia useimmilla melko pulmatonta?
Jos sinä kysyt puolisoltasi, voisiko hän hoitaa lasta tietyn ajan, mikä on todennäköisyys, puolisollesi sopii tai hän tarjoaa vaikkapa jotakin toista aikaa?
Kommentit (19)
Miksi katselet tuollaista miestä? Seuraavat kerran kun sillä on "töitä", toteat vain että ei ole mitään töitä, hoidat tätä lasta nyt tai tulee ero.
Ei tuo ole normaalia perhe-elämää ja vaikea uskoa, että lapsilla olisi hyvä kiintymyssuhde isäänsä.
Meillä mies myös yrittäjä ja ihan vapaaehtoisesti ja hänen ehdotuksesta, haluaa hakea lapset jo iltapäivällä päiväkodista kotiin ja viettää heidän kanssa aikaa, ulkoilla, tehdä ruokaa jne. Ja kun lapset ovat nukkumassa, tekee rästiin jääneet työt.
Meillä mies hoitaa enemmän lapsia ja tekee kotitöitä kun itse olen kolmivuorotyössä. Ja kaksi lasta.
Näin oli myös lapsuudenkodissani.
Ei kuulosta normaalilta. Normaalit miehet ymmärtävät että lapsiperheen isä ei voi tehdä pitkää päivää töissä, kun pitää olla aikaa lapsteb hoitamiseen. Ja ne normaalit miehet hoitavat lapsia siinä missä äitikin, ilman että kenenkään tarvitsee neuvoa, avustaa tai pyytää.
Suosittelen eroa. Eihän miehesi isyydellä ole mitään arvoa, sen voit sanoa hänelle ihan suoraan.
Todella outoa.
Meillä jos vastaava tilanne ja toinen vanhempi auttaa läksyjen teossa, niin ilman muuta toinen hoitaisi taaperoa ja mitään pyytämättä.
Näyttää siltä, että elät yh-elämää ja mies on yksi lapsi lisää ja vapaamatkustaja.
Avaa hyvä ihminen jo silmäsi. Tuo malli ja esimerkki ei ole hyväksi lapsille ja antaa vääristyneen kuvan parisuhteesta ja vanhemmuudesta.
"Jos sinä kysyt puolisoltasi, voisiko hän hoitaa lasta tietyn ajan, mikä on todennäköisyys, puolisollesi sopii tai hän tarjoaa vaikkapa jotakin toista aikaa?"
Puolisolleni sopii noin 100%:n todennäköisyydellä. En muista että hän olisi koskaan kieltäytynyt hoitamasta lapsiamme tai ottamasta suurtakin vastuuta heistä. Nyt vanhin lapsi 17 vuotta joten tuskin tilanne enää muuttuu.
Alkoi jo siitä kun kanteli ja rauhoitteli koliikista kärsivää esikoistamme ihan omasta aloitteestaan tunteja öisin että minä sain edes vähän nukkua. Ja heräsi sitten kuitenkin mukisematta seitsemältä ja lähti töihin. Pidin sitä silloin itsestäänselvyytenä mutta myöhemmin olen oppinut että mieheni oli ilmeisesti aika harvinainen poikkeus.
Onpa paska mies. Mun mies on maanviljelijä ja sillä ihan oikeasti on töitä pitkälle iltaan asti seitsemänä päivänä viikossa. Silti hän on lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista ja voin sanoa että aika lailla 50/50 hoidetaan kaksi lastamme. Ottaa lapsen töihinkin mukaan navetalle, traktoriin tai konekaupoille aina jos se on vaan turvallisuus huomioiden mahdollista. Eikö se sun miehes voi siellä työhuoneessaan viihdyttää taaperoa edes sen verran että saisit toisen kanssa läksyt tehtyä!
Todennäköisyys, että mieheni suostuu hoitamaan omaa lastaan, on 100%.
Lapsi on meidän molempien yhteinen projekti.
Ero ja yhteishuoltajuus. Sinä saat joka toisen viikon vapaata ja mies pääsee kantamaan oikean vastuun kupeidensa hedelmistä.
Moni mies tykkää kovasti lapsistaan, sen 10 min kun sitä tehdään.
Melkein yh koen kyllä olevani (kun nyt vielä lisää sen, että mies ei ole kiinnostunut keskustelemaan kanssani lasten asioista tai muustakaan).
Periaatteessa hän sanoo, että hänellä on nyt kiire aika. Mutta se kiire on ympäri vuoden. Myös silloin, kun pitäisi töissä olla kaikkein kiireettömin aika.
Työhuone kotona (tai autotalli) on kovin kutsuva. Tekee käsittääkseni joskus myös niin, että loikoilee työpäiväni ajan kotona sohvalla ym. päiväunilla ja siirtyy työhuoneeseen 'töihin' vasta siinä vaiheessa kun minä neljän aikoihin tulen töistä. Mistä minulle tulee kaksijakoinen tunne. Toisaalta potuttaisi, että alan tekemään kotitöitä, kun mies makoilee sohvalla. Jos ei siirtyisikään työhuoneeseen. Mutta samaan aikaan kaipaisin jotakin kumppanuutta. Mies saattaa tulla pois työhuoneesta tai autotallista vasta niihin aikoihin, kun itse menen nukkumaan.
Hyvää kai tässä on, että saan pyörittää kotia melko tavalla niin kuin itse haluan. Voisin elää melko tavalla niin kuin miestä ei juurikaan olisi. Ei tule riitaa tiskirätin tai vessaharjan paikasta, koska mies ei niihin juuri koske. Lasten asiat voin hoitaa parhaaksi katsomallani tavalla.
Jostakin syystä koen kuitenkin oloni huonoksi.
ap
Ap, kenen toiveesta hankitte lapsia?
Kun otan näitä asioita esille miehen kanssa, hän sanoo, yritän kouluttaa häntä. Ja että enkö ole vuosien aikana oppinut, että hän ei muutu.
Ja että olisi mukava, jos kumpikin voisi vain olla sellaisia kuin ovat. Miksi pitää yrittää muuttaa toista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kun otan näitä asioita esille miehen kanssa, hän sanoo, yritän kouluttaa häntä. Ja että enkö ole vuosien aikana oppinut, että hän ei muutu.
Ja että olisi mukava, jos kumpikin voisi vain olla sellaisia kuin ovat. Miksi pitää yrittää muuttaa toista.
ap
Sano ukollesi että on se muuttuminen kuitenkin helpompi ja halvempi vaihtoehto kuin avioero.
Vierailija kirjoitti:
Kun otan näitä asioita esille miehen kanssa, hän sanoo, yritän kouluttaa häntä. Ja että enkö ole vuosien aikana oppinut, että hän ei muutu.
Ja että olisi mukava, jos kumpikin voisi vain olla sellaisia kuin ovat. Miksi pitää yrittää muuttaa toista.
ap
Onkohan miehesi oikein sisäistänyt että tämä hänen nykyinen asenteensa on vain todella itsekästä? Oli se miten paljon vain hänen perusluonteensa niin se ei tee siitä ok asiaa. Jos hän laiminlyö lapsiaan ja sinua niin se ei muutu hyväksi asiaksi sanomalla että "tällainen minä nyt olen". Miksi hänellä ei ole mitään motivaatiota muuttua? Laiminlyökö ön teitä siis ihan tahallaan ja tieten tahtoen kun ei ole valmis mitään muuttamaan?
Inhottaa oikein lukea tämmöisiä aloituksia. Haluaisin ajatella että kyseessä on provo (voi ollakin) mutta valitettavasti on tullut vastaavia "perheenisiä" nähtyä useampi vuosien varrella. Julkisesti ollaan, yleensä, huolehtivaa ja hyvää iskää, todellisuus onkin jotain ihan muuta.
Jos siis tämä aloitus on totta niin ap:n elämänlaatu paranee 300% kun tiputtaa elämästään turhat 100kg pois. Eli äijä pihalle.
Ei sillä aika kädetön sinäkin oot ap, mitä ihmettä viestittelet pitkin päivää tulevasta tarpeesta katsoa oman lapsen perään. Älä anna tilaisuutta kieltäytyä. Sanot että sinä ja pikku-Mikko teette nyt matikantehtäviä ja äijä viihdyttää nuorempaa. Sitten poistut paikalta ja suljet oven perässä. Tai jos äijä ei ole maisemissa niin taapero viihtyy piirrettujen kanssa sen aikaa että saatte tehtävät katottua.
Onhan tämä provo? Jos ei, niin miten olet suostunut tähän asti? Itse olet näköjään soppasi keittänyt. Meillä lastenhoito meni ja menee tasan 50/50, ihan laitokselta asti. Enkä suostunut koskaan ottamaan sitä "projektipäällikön" roolia. Nyt olet ukkosi jo siihen kouluttanut, että hänellä ei ole mitään vastuuta. Vaikeaa varmaan enää muuttaa.
Kamala mies. Käyttää sinua hyväkseen ja nakittaa sut tekemään perheen asiat. On varmaan hyvin tyytyväinen itseensä.
Sinä olet liian kiltti, että mahdollistat mokoman elämäntyylin.
Miehesi on itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen ja epäempaattinen. Tuskin se tulee sinulle yllätyksenä, että normaaliperheissä mies automaattisesti etukäteen kysymättä vahtisi taaperoa, kun autat vanhempaa lasta matematiikassa.