Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Perheessä mt-ongelmia, mitä tehdä kun puhe ei auta?

Vierailija
18.08.2020 |

Lapsuudenperheessä on syrjäytymistä ja mt-ongelmia jotka näkyvät ihan ulospäinkin. Eli pesemättömyys ja tukan siistimättömyys. Aina kun yritän puuttua siihen henkiseen pahoinvointiin muu perhe alkaa tiuskia eikä ota kuuleviin korviinsa neuvoja. Eivät voi hyvin, ja se näkyy välinpitämättömyytenä omasta olemuksesta. En tiedä mitä tehdä. Ongelma on toki se tärähtänyt ulkonäkökin mutta enemmän se pahoinvointi jolle en näytä voivan mitään. Perheessä on yksi tiuskiva mahdollisesti narsisti joka haukkuu ja lyttää muita koko ajan. Syrjäytynyt on avun piirissä, mutta muu perhe tuhahtelee terapialle. En tiedä mitä tehdä. Minulle on annettu ymmärtää etten ole tervetullut enää edes käymään.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä ole sinun ongelmasi, nauti sinä omasta ainutlaatuisesta elämästäsi. Pilaat vain oman elämäsi, eikä muutosta kuitenkaan tule.

Vierailija
2/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai jollain on vastaavasta kokemuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin siis perhe saa jo jotain apua? Asiahan on sitten jo "hoidossa". Et valitettavasti voi tehdä muuta. Tai yritä lähestyä avoimesti ja ystävällisesti ja auta jossain arkisissa asioissa, missä tarvitsevat apua. Vie parturiin se joka kaipaa hiusten leikkuuta.

Vierailija
4/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole sinun ongelmasi, nauti sinä omasta ainutlaatuisesta elämästäsi. Pilaat vain oman elämäsi, eikä muutosta kuitenkaan tule.

Niin kai. Jotenkin on vain vaikeaa katsoa vierestä. Kun ovat niin jääräpäisiä ja torjuvat ihan järkevät ehdotukset ja kieltävät että mikään on edes vinossa. Vaikka pahoinvointi on ihan päivänselvää. Perhe myös asuu kaaoksen keskellä. Mitä syrjäytyneelle jäsenelle käy kun muut kuolevat? Oletetaanko minun hoitavan, vaikka minua vain haukutaan ja käsketään olemaan puuttumasta heidän asioihin? Onhan tässä se omakin suru että ei ole perhettä enää tavallaan. On vaikea selittää tätä kuviota tutuille jotka olettavat taustani olevan normaali.

Vierailija
5/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin siis perhe saa jo jotain apua? Asiahan on sitten jo "hoidossa". Et valitettavasti voi tehdä muuta. Tai yritä lähestyä avoimesti ja ystävällisesti ja auta jossain arkisissa asioissa, missä tarvitsevat apua. Vie parturiin se joka kaipaa hiusten leikkuuta.

Hän ei suostu parturiin! Ei aikuista voi väkisin viedä. Yksi perheenjäsen yritti leikata hiuksia ja nyt hänellä on todella omituinen kampaus, itseleikatun näköinen, tähän ei saa kuulemma nyt puuttua.

Vierailija
6/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiathan saa mennä aika pahasti pieleen ennen kuin mitään väliintuloa yhteiskunnan puolelta tapahtuu.

Avun tarve pitäisi huomata jo hyvin varhaisessa vaiheessa, neuvola, päiväkoti, koulu, työ... Mutta paljonhan tälläkin palstalla haukutaan kaikkea "kyttäystä".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole sinun ongelmasi, nauti sinä omasta ainutlaatuisesta elämästäsi. Pilaat vain oman elämäsi, eikä muutosta kuitenkaan tule.

Niin kai. Jotenkin on vain vaikeaa katsoa vierestä. Kun ovat niin jääräpäisiä ja torjuvat ihan järkevät ehdotukset ja kieltävät että mikään on edes vinossa. Vaikka pahoinvointi on ihan päivänselvää. Perhe myös asuu kaaoksen keskellä. Mitä syrjäytyneelle jäsenelle käy kun muut kuolevat? Oletetaanko minun hoitavan, vaikka minua vain haukutaan ja käsketään olemaan puuttumasta heidän asioihin? Onhan tässä se omakin suru että ei ole perhettä enää tavallaan. On vaikea selittää tätä kuviota tutuille jotka olettavat taustani olevan normaali.

Ei sinun tarvitse hoitaa. Voit tehdä huoli-ilmoituksen sitten kun sen aika on, mutta älä murehdi tuollaisia asioita etukäteen. Valitettava tosiasia on se, että kaikkia ei voida auttaa. Ihminen, joka ei ole vaaraksi ympäristölleen saa oikeastaan elää miten tahtoo. Mielen ongelmat vaikuttavat esim. hygieniaan, mutta eivät ole haitaksi ulkopuolisille.

Vierailija
8/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä sairastu läheisiippuvuuteen, vaan huolehdi omasta elämästäsi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis perhe saa jo jotain apua? Asiahan on sitten jo "hoidossa". Et valitettavasti voi tehdä muuta. Tai yritä lähestyä avoimesti ja ystävällisesti ja auta jossain arkisissa asioissa, missä tarvitsevat apua. Vie parturiin se joka kaipaa hiusten leikkuuta.

Hän ei suostu parturiin! Ei aikuista voi väkisin viedä. Yksi perheenjäsen yritti leikata hiuksia ja nyt hänellä on todella omituinen kampaus, itseleikatun näköinen, tähän ei saa kuulemma nyt puuttua.

Tuohan on kauhean väärin! Mitä "apua" sellainen on? Pyykinpesussa voit toki auttaa, pesemällä ne omassa koneessasi hajusteettomalla pesuaineella.

Jos olis täitä siellä, vois ymmrtää, mut silloin hän vois leikata - ajaa koneella - itsekin.

Vierailija
10/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Älä sairastu läheisiippuvuuteen, vaan huolehdi omasta elämästäsi. 

Tämä on hyvä neuvo. Laske irti, vaikka se tuntuukin pahalta. Se on vapauttava tunne, kun hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Keskity omaan hyvinvointiinsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
11/11 |
18.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kai jollain on vastaavasta kokemuksia?

On vastaavia kokemuksia. Ties miten moneen kertaan siivosin puoliväkisin sukulaisen jääkaapin, keittiön ja asunnon. Asunto meni täyteen kaaokseen uudelleen muutamassa kuukaudessa. Jääkaappi taas täynnä avattuja ja päiväykseltään vanhentuneita maitopurkkeja jne.

Lopetin "auttamisen", koska halusin mieluummin pitää hyvät välit. Nykyisin kunnan sosiaalityöntekijä käy säännöllisesti häntä tapaamassa. Minä saan olla vain sukulainen, jonka luokse voi tulla ilman pelkoa saarnoista tai parturiin patistelusta. Syömässäkin käydään ulkona yhdessä ja metsäkävelyillä. Sovin myös, että en itse ota yhteyttä kuin erityistilanteissa, yhteydenpitoaloitteet on parempi tulla hänen puoleltaan.