Yritän aina löytää parhaan vaihtoehdon kaikkeen ja se vaikeuttaa elämää

Pienetkin päätökset on todella vaikeita tämän takia. On vaikea päättää esimerkiksi millä junalla menen; aikaisempi juna olisi parempi, koska olen aiemmin kotona, toisaalta jos menen myöhemmällä niin ehtisin syödä ennen junan lähtöä mikä voisi olla mukavampi kuin matkata nälkäisenä. Nyt sitten jos jotain "sattuu" kun valitsen jomman kumman, esim. näen ihastuksen kotimatkalla (kun olen kauhean näköinen, hikinen ja turvonnut, finninaamainen ilman meikkiä ja rumissa vaatteissa) niin syytän itseäni, koska olisi pitänyt mennä sillä toisella junalla sitten. Ikäänkuin vaadin, että minun pitäisi pystyä valitsemaan se hyvä vaihtoehto. Suurimmassa osaksi pienillä valinnoilla ei tietysti ole väliä enkä mistään voi tietää, mikä on kaikkein optimaalisin ratkaisu milloinkin. Järjellä ymmärrän tämän, muttei se lievitä ahdistusta, valinnanvaikeutta ja syyllisyyttä ollenkaan. Mikähän häiriö tämä on?