Mitä ajattelet silloin kun ketjun ap ei pääse pois omasta näkökulmastaan?

Ei tänne tulla haastamaan omaa näkemystä vaan takomaan sitä muiden päähän.

Mitä järkeä on avata keskustelua (kysymystarkoituksessa) tuntemattomien kanssa mikäli ei sitten osaa avartaa yhtään omaa näkökulmaansa sinne toisten näkökulmaan?

Nettikeskustelussa sellainen on tappio ja syvä häpeä. Jopa anonyyminä.

Itse syyllistyn tähän usein. Olen masentunut ja minulla on todella syvään jumiutuneita ajatuksia. Kun teen tällaisen aloituksen, siihen tullaan yleensä kertomaan asioita ja näkökulmia, jotka olen itse miettinyt jo tuhanteen kertaan, enkä vain näe niissä mitään järkeä. Eli silloin tietysti tyrmään ne esitetyt näkökulmat, koska mielestäni olen ne jo ottanut huomioon, mutta todennut ne vääriksi. Ymmärrän, että tämä on rasittavaa ja joidenkin mielestä ylimielistä, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa. 

En mitään. Ei ole minun ongelma.

Noissa AP on jo valinnut sen näkökulman ja haluaisi sille vahvistusta. Sitten tyrmätään kaikki muut kun ovat eri mieltä ja lopulta lähtee pois "vihan" takia.

Joskus ulkopuolinen näkee metsän puilta, mutta yleensä esittää jonkun täysin toimimattoman ratkaisun ongelmaan.

Tyyliin "Ai sä olet työtön maisteri? No sinähän voit ryhtyä opettajaksi tai kääntäjäksi, niin on jotain tekemistä."

Vierailija kirjoitti:

Itse syyllistyn tähän usein. Olen masentunut ja minulla on todella syvään jumiutuneita ajatuksia. Kun teen tällaisen aloituksen, siihen tullaan yleensä kertomaan asioita ja näkökulmia, jotka olen itse miettinyt jo tuhanteen kertaan, enkä vain näe niissä mitään järkeä. Eli silloin tietysti tyrmään ne esitetyt näkökulmat, koska mielestäni olen ne jo ottanut huomioon, mutta todennut ne vääriksi. Ymmärrän, että tämä on rasittavaa ja joidenkin mielestä ylimielistä, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa. 

On mahdollista, että jumi ajatusprosessissasi estää näkökulman ymmärtämisen ja toimimisen. Sekin kuuluu asiaan. Joskus asiakas huomaa vasta esim. 4 vuoden kuluttua, että terapeutti olikin oikeassa. Terapeutin (tai jonkun muun) esittämä näkökulma ei vaan ole avautunut asiakkaalle. Näkökulma avautuu sitten kun elämässä tapahtuu joku tietty asia joka linkittyy näkökulmaan. Aivot kuitenkin toimivat likittymällä ja asioiden väliin pitää muodostua konkreettinen yhteys ennenkuin sen voi omaksua.

Näkökulmia ei ole sillä lailla määrättömästi, että 200 000 on sinulle jo kerrottu, mutta haluat vielä 2 miljoonaa näkökulmaa lisää, jotta voisit "parantua". Kyse on siitä, että et pysty omaksumaan ja kasvamaan, ei siitä, että sinulle ei ole esitetty sopivaa näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tänne tulla haastamaan omaa näkemystä vaan takomaan sitä muiden päähän.

Joistain avauksista saa käsityksen, että he tulevat kysymään mielipiteitä tai neuvoja. Toisten ihmisten ajatukset toimivat kyllä ihan hyvin peileinä ja herättäjinä omille, vaikka ne olisivat vastakkaisia omien ajatusten kanssa. Esimerkiksi syvät inhoreaktiot jonkun kommenttiin herättävät huomaamaan, että itse ei ainakaan haluaisi olla niin kammottava ihminen.

"... pöljä..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse syyllistyn tähän usein. Olen masentunut ja minulla on todella syvään jumiutuneita ajatuksia. Kun teen tällaisen aloituksen, siihen tullaan yleensä kertomaan asioita ja näkökulmia, jotka olen itse miettinyt jo tuhanteen kertaan, enkä vain näe niissä mitään järkeä. Eli silloin tietysti tyrmään ne esitetyt näkökulmat, koska mielestäni olen ne jo ottanut huomioon, mutta todennut ne vääriksi. Ymmärrän, että tämä on rasittavaa ja joidenkin mielestä ylimielistä, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa. 

On mahdollista, että jumi ajatusprosessissasi estää näkökulman ymmärtämisen ja toimimisen. Sekin kuuluu asiaan. Joskus asiakas huomaa vasta esim. 4 vuoden kuluttua, että terapeutti olikin oikeassa. Terapeutin (tai jonkun muun) esittämä näkökulma ei vaan ole avautunut asiakkaalle. Näkökulma avautuu sitten kun elämässä tapahtuu joku tietty asia joka linkittyy näkökulmaan. Aivot kuitenkin toimivat likittymällä ja asioiden väliin pitää muodostua konkreettinen yhteys ennenkuin sen voi omaksua.

Näkökulmia ei ole sillä lailla määrättömästi, että 200 000 on sinulle jo kerrottu, mutta haluat vielä 2 miljoonaa näkökulmaa lisää, jotta voisit "parantua". Kyse on siitä, että et pysty omaksumaan ja kasvamaan, ei siitä, että sinulle ei ole esitetty sopivaa näkökulmaa.

Niin saattaa olla näin. En nyt vain yhtäkkiä keksi, mikä minun tapauksessani olisi se konkreettinen yhteys. Jos esimerkiksi minulla ei ole ystäviä ja kaikki läheiset kaikkoavat ympäriltäni, mikä ihme on se logiikka, että minä olen kuitenkin hyvä ja rakastettava ihminen ja ansaitsen vain oikeanlaisia ystäviä ja ne minut hylänneet ovat vain tyhmiä. Eikö se ole melko pätevä todiste siitä, että olen pelkästään p*ska enkä kelpaa kenellekään enkä ansaitse ketään. Mikä olisi tässä tapauksessa se oivallus ja kokemus, jonka tarvitsen, että tämä yhtälö toimisi.