Mä vaan odotan koko päivän että tulee ilta, joka päivä.

Miten te muut jaksatte arkea?

Mä odotan nopeeta ja helppoa kuolemaa joka päivä.

Mulla myös hyytyy meno usein aamukahvin jälkeen. Parhaiten hommat sujuu kun tekee edellisenä iltana listan mitä seuraavana päivänä tulisi tehdä ja missä järjestyksessä. Siivoaminen auttaa jos ajatukset kiertää kehää. Aivot hyvä saada välillä narikkaan tekemällä jotakin ruumiillista työtä, niin kuin siivousta, nurmikonleikkuuta ym.

Kuulosti ihan minun ajatuksilta. Että samaa rataa täällä. 

siitä tulee paras päiväni vuosiin kun en herää jonain aamuna. sitä päivää odotellessa.

Sama juttu, väsyttää ja vituttaa koko ajan. Rahaa aina liian vähän, paska työpaikka,unettomuus vaivaa ja ahistaa. Yötä vaan ootan.

Olisi voinut olla minun kirjoittama. Erona se että päivän ainoa hyvä hetki on töiden jälkeen bussissa kun ei ole kiire ja saa kuunnella musiikkia. Välillä jätän menemättä bussiin ja odotan seuraavaa vuoroa ihan vain siksi ettei oma hetkeni olisi niin pian ohi.

Sitten tulen kotiin ja alan taas odottaa iltaa että voin mennä sänkyyn.

Onhan teitä muitakin, helpottava, mutta ei tietenkään hyvä asia.

Tuo siivous on hyvä juttu, mä usein alan siivota hulluna kun menee kunnolla hermo.

Mutta sitten muuten ajatuksena sekin ahdistaa kun koko on silti sotkua ja pitäis jatkuvasti siivota. Miten joissain lapsiperheissä on aina siistiä?

Mä en toivo kuolemaa, koska mun pitää olla olemassa lapsia varten. Mutta onkohan tällasesta äidistä mitään iloa edes?

Siirrän varmasn ahdistukseni lapsiinkin.

-ap

Mä lopetin esittämisen ja aloin vain olla ahdistunut ja masentunut itseni. Sain apua ja nyt hiljalleen kohti parempaa. 

Tämä aika on monelle todella rankkaa.

Kiire ja stressi on pahinta.

Mihin te haluatte muutosta?

Tää kuulostaa niin kliseeltä, sorry, mutta hankkikaa uus harrastus, ja innostutte taas Elämään. Joku liikuntaharrastus, ja/tai urheilutapahtuma ja siihen valmistautuminen?

Uuden kielen opettelu? Historian tutkiminen? Tähtitiede? Saven valaminen?

Ja lapset kasvaa nopeasti. Jos on oman ajan puutetta, niin se ongelma poistuu itsekseen muutamassa vuodessa, ja jälkeenpäin ei voi kuin hämmästellä, mihin se aika hujahtu. Klisee tämäkin, mutta sitten kun sen itse elää todeksi, sen tajuaa...

Vierailija kirjoitti:

Onhan teitä muitakin, helpottava, mutta ei tietenkään hyvä asia.

Tuo siivous on hyvä juttu, mä usein alan siivota hulluna kun menee kunnolla hermo.

Mutta sitten muuten ajatuksena sekin ahdistaa kun koko on silti sotkua ja pitäis jatkuvasti siivota. Miten joissain lapsiperheissä on aina siistiä?

Mä en toivo kuolemaa, koska mun pitää olla olemassa lapsia varten. Mutta onkohan tällasesta äidistä mitään iloa edes?

Siirrän varmasn ahdistukseni lapsiinkin.

-ap

Jos on siellä asuu joko jo hyvin isoja lapsia tai vaihtoehtoisesti paikalla on 24/7 siivooja. Muussa tapauksessa ei ole mahdollista pitää kotia koko aikaa siistinä. Miksi edes pitäisi pitää?

Vierailija kirjoitti:

Mihin te haluatte muutosta?

Tää kuulostaa niin kliseeltä, sorry, mutta hankkikaa uus harrastus, ja innostutte taas Elämään. Joku liikuntaharrastus, ja/tai urheilutapahtuma ja siihen valmistautuminen?

Uuden kielen opettelu? Historian tutkiminen? Tähtitiede? Saven valaminen?

Ja lapset kasvaa nopeasti. Jos on oman ajan puutetta, niin se ongelma poistuu itsekseen muutamassa vuodessa, ja jälkeenpäin ei voi kuin hämmästellä, mihin se aika hujahtu. Klisee tämäkin, mutta sitten kun sen itse elää todeksi, sen tajuaa...

Totta tuokin.

Muutosta haluaisin näihin: ei väsyttäisi, sattuisi tai jomottaisi aina. Olis rahaa paljon enemmän. Vois palata parikyt vuotta taaksepäin sanomasn itselleen että "Järki käteen".

Sori pessimistinen asenne.

Itse varmaan vielä ihan amatööri, yksi taapero. Joka saa itku,potku raivarit 5-10 kertaa päivässä. Aina kun kieltää ja ohjaa muihin asioihin tai sanoo ei jne. Enkä edes huuda, pelkkä ei joskus riittää. 

Tänäänkin sai tämän kohtauksen varmaan sen 6 kerran, niin minun piti tosiaan poistua huoneesta.

Ikää tällä pojalla vasta 1v ja 10kk :D

Rennompaa elämää on sotkuisessa kodissa.

Joten älä huoli. Mukavuus on kivempaa.

Täällä taas on tyyppi, joka on joka päivä kiitollinen ja onnellinen, kun ei satu mihinkään, voi ulkoilla puhtaassa luonnossa ja asua siistisä kodissa, tehdä mieluista ruokaa. Voiko mikään olla paremin.

Hyvänen aika ihmiset, mistä tuo alakulo kumpuaa?

Väsymyksestä ja stressistä.

Jos ei mun tarvis aatella mitään seurauksia, saattaisin itseni jonnekin pyöreään huoneeseen nukkumaan puoleksi vuodeksi.

Itse olen se perheessä joka hoitaa kaikki lasten asiat, ja asumisen asiat. Olen nainen. Naimisissa myös. 

Luulen että mies on masentunut ja se vaikuttaa tähän asiaan. Yrittänyt myös että mies saisi pikkuisen kanssa olla kahden jne ilman että minä olen läsnä.

Samaan lauseeseen hän saa mahtumaan että rakastaa lastaan yli kaiken ja miten meni hermot tänään ei enää uudestaan, jne. 

Lapsi on isänsä perään tosiaan paljon, joten ei tässä ero tule mielenkään. (Leikkivät,ulkoilevat yhdessä ja nyt sitten uusi villitys menevät Hesburgeriin tai vastaavaan kahdestaan.)

Minä taas sitten vien uimahalliin, puistoon ja torille. 

Mä kans oon se jolla langat käsissä.

Mun mies ei oo masentunut, mutta kiireinen ja vähän hömelö.

Rakastaa lapsiaan mutta on sellanen tunnemuurin ympärilleen rakentanut ettei osaa sitä aina näyttää eikä muista huomioida lapsia tarpeeksi.

Väsyneenä vaan tiuski niille ja sitten kun mulla palaa hihat, muistaa olla taas hetken kivempi isä.

Mutta voimia vie tuokin kun mä oon hänen idyydestäänkin vastuussa kaiken muun lisäksi.

Tuohan hän toki rahaa tähän perheeseen mutta eihän se oo kaiken mittari. Hänelle tuntuu joskud olevan.