Melkein 40 vuotta yksin

Kai sulla edes kavereita on? Perhe?

Vierailija kirjoitti:

Kai sulla edes kavereita on? Perhe?

Ootko vajaa? Ap sanoi, että on yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kai sulla edes kavereita on? Perhe?

Harrastuskavereita lähinnä. Muutama pidempiaikainen ystävä on, mutta heidänkin tapaamisensa on hyvin epäsäännöllistä, koska heillä on perhe, lapsia, muuta elämää ja velvollisuuksia.

Vanhemmat mulla on. Heidän kanssaan olen paljon yhteydessä, koska muuten sosiaaliset kontaktini olisivat vieläkin vähäisemmät.

ap

Täysin sama homma. Paitsi kavereita 1, jota näen pari krt vuodessa. Kunpa joku sanoisi, mitä vikaa minussa on.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa joku sanoisi, mitä vikaa minussa on.

Näin olen myöskin usein toivonut. Ymmärrettävää tietenkin, että ihmiset eivät kohteliaisuuttaan sellaista ala sanomaan. Hankala on kuitenkin itseään kehittää, jos ei oikein tiedä missä vika on. Kyllä mä jotain asioita tajuan missä en ole niin kiinnostava tai viehättävä, mutta en mä silti itseäni näin huonona ihmisenä pidä kuin mitä tämä yksinäisyys väistämättä tarkoittaa.

ap

Yksinäisyyttä on tutkittu. Se on elämänmittainen kokemus useimmiten, mihin liittyvät kokemukset ovat alkaneet jo lapsena. Vaatii psykoterapiaa ratkaista siihen liittyviä ongelmia. Se ei tarkoita että olisit sairas ja viallinen, vaan takana on monenlaisia traumaattisia kokemuksia ja vaikeutta tulkita muiden käytöstä johtuen yksinäisyydestä. Se on todettu, että yksinäiset tulkitsevat muiden käytöstä negatiivisesti itseensä nähden toisin kuin ne, jotka eivät ole yksinäisiä. Mutta taustalla olevat syyt ja kokemukset olisi saatava purettua.

Psykoterapiaa siis suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyttä on tutkittu. Se on elämänmittainen kokemus useimmiten, mihin liittyvät kokemukset ovat alkaneet jo lapsena. Vaatii psykoterapiaa ratkaista siihen liittyviä ongelmia. Se ei tarkoita että olisit sairas ja viallinen, vaan takana on monenlaisia traumaattisia kokemuksia ja vaikeutta tulkita muiden käytöstä johtuen yksinäisyydestä. Se on todettu, että yksinäiset tulkitsevat muiden käytöstä negatiivisesti itseensä nähden toisin kuin ne, jotka eivät ole yksinäisiä. Mutta taustalla olevat syyt ja kokemukset olisi saatava purettua.

Psykoterapiaa siis suosittelen.

Mulla ei ole takana minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia. Lapsuuteni oli hyvä, onnellinen ja mua tuettiin kotona parhaalla mahdollisella tavalla. Luonteestani ja arkuudestani johtuen vain olin jo pienenä jonkin verran eristäytyvää tyyppiä ja tämä on sitten elämän aikana vain korostonut johtaen lopulta tähän nykyiseen tilanteeseen. En mä usko, että asian purkamisesta olisi enää mitään apua. Olen jo niin pahasti jumiutunut tähän yksinäisyyteeni, että tuskin osaisin kenenkään kanssa olla.

ap

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Minulla on kokemus tuosta äärimmäisestä yksinäisyydestä nuoruudesta. Erosin avopuolisostani v. 1998. Tuli iso aukko ihmissuhteisiin, koska hän valehtelemalla käännytti yhteisiä ystäviä minua vastaan. Olin ollut 5 vuotta hänen kanssaan, ihan teinistä alkaen, ja ero oli hyvin riitaisa. Minulla meni välit jopa omaan siskooni, koska siskon mies oli exäni kaveri, ja uskoi täysin valheet, joita minusta kerrottiin. Minulle jäi enää pari opiskelukaveria, joiden kanssa pystyin joskus viettämään vapaa-aikaa. Olin silti yksinäinen.

Kun valmistuin ammattiin v. 1999 jouluna, sain heti työpaikan pieneltä paikkakunnalta. Muutin sinne yksin, enkä tutustunut kehenkään. Työpaikalla oli kollegat paljon vanhempia, keski-ikä 50-55 v. Vietin töiden jälkeen kaikki illat yksin. Viikonlopuiksi lähdin välillä vanhemmilleni, mutta ei sielläkään sosiaalinen elämä ollut kummoista, koska vanhat lukiokaverit olivat aikaa sitten muuttaneet paikkakunnalta pois. Jossain vaiheessa pari vuotta yksinäisyydestä kärsittyäni aloin tapailla miehiä, mutta sekin pelotti. Lopetin miesten etsinnän yhden ikävän kokemuksen jälkeen. Koska asuin pienellä paikkakunnalla, eräs mies, jonka kanssa kävin pari kertaa kahvilla, oli selvittänyt kotiosoitteeni ja seuraili minua. Kun ulkoilutin koiraa iltahämärässä, hän ”sattumalta” ajeli autolla ohi tai oli lenkillä juuri samaan aikaan ja tuppautui seuraan. Jostain syystä minä pelkäsin häntä, käytöksessä oli jotain sellaista, että karvat nousi pystyyn. Myöhemmin kuulin, että tällä tyypillä oli joskus ”kilahtanut” päässä, minkä takia oli saanut tuomion hakattuaan jonkun ex-tyttökaverinsa sairaalakuntoon.

Siellä pikkupaikkakunnalla olin työpaikan takia 3,5 vuotta. Elämäni yksinäisimmät vuodet! Koko ajan hain töitä muualta, mutten saanut. Lopulta tärppäsi ja pääsin muuttamaan isompaan kaupunkiin. Löysin sattumalta miehen terassilta kesälomalla, kun olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja vanha opiskelukaveri tuli tupareihin. Sen miehen kanssa olen ollut nyt lähes 17 vuotta, ja meillä on 2 lasta. Ystäviäkin olen saanut. Lasten kautta on myös muita sosiaalisia kontakteja, eikä ole enää yksinäinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Olen kokeillut näitä kaikkia.

ap

Yksin sitä on suhteessa ja perheenkin kanssa. Et ole menettänyt siis mitään. Korkeintaan joukon vahingollisia ja elämäsi pilaavia kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Olen kokeillut näitä kaikkia.

ap

Mutta missään tapauksessa ei käy yrittää jonkun yllä ehdottamaa psykoterapiaa? Moni vaurioitunut ihminen ei ymmärrä millä lailla on vaurioitunut tai jumiutunut ei niin toimiviin malleihin, ja mitä ongelmaa oli kasvatuksessa. Erityisen pahasti vaurioituu mm parentifioidut lapset, jotka "ostavat" oman roolinsa perheessä ja ovat siinä täysin sisällä. Alkoholistien lapset jne sentään ymmärtää että se mitä tapahtuu ei ole ok.

Ap voi myös kärsiä tietämättään jostain lievästä autismin kirjon häiriöstä tms. Ap on ihan oikeassa sanoessaan ettei voi muuttaa sellaista mitä ei tiedosta. Rahalla voi varmasti ostaa yksityiseltä testejä joissa tutkitaan onko neurologisia ongelmia tai mt-ongelmia. Jos vastaus on ei, niin sekin on eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Yksin sitä on suhteessa ja perheenkin kanssa. Et ole menettänyt siis mitään. Korkeintaan joukon vahingollisia ja elämäsi pilaavia kiusaajia.

Aika outo suhtautuminen. Eivät kaikki parisuhteet ja ihmiset ole tuollaisia. Mä olen surullinen ja yksinäinen, mutta en haluaisi olla kyyninen vaan uskoa parempaan ja onneen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Olen kokeillut näitä kaikkia.

ap

Mutta missään tapauksessa ei käy yrittää jonkun yllä ehdottamaa psykoterapiaa? Moni vaurioitunut ihminen ei ymmärrä millä lailla on vaurioitunut tai jumiutunut ei niin toimiviin malleihin, ja mitä ongelmaa oli kasvatuksessa. Erityisen pahasti vaurioituu mm parentifioidut lapset, jotka "ostavat" oman roolinsa perheessä ja ovat siinä täysin sisällä. Alkoholistien lapset jne sentään ymmärtää että se mitä tapahtuu ei ole ok.

Vaurioituminen on täysin omaa syytäni ja seurausta tästä pitkittyneestä yksinäisyydestä. Varmaan sitä voisi olla järkevää jonkun kanssa avata, koska näin en ole koskaan tehnyt, mutta ei ainakaan täällä noin helpolla pääse terapiaan julkiselle puolelle. Pitäisi olla joku oikea syy.

ap

Minulla ei ole ollut aikuisiällä hyviä ystäviä kovinkaan monta. Entisiä koulukavereita tulee tavattua kesälomilla. Esim. Uudesta-Seelannista tulee yleensä joka vuosi lapsuudenkaverini, joka on luonani muutaman päivän. Pari selkään puukotusta on opettanut, ettei ihmisiin voi aina luottaa. Naapurille lainasin 1000€, ja sen jälkeen hän ei ole katsonut päinkään. Ymmärrän sen, että voi hävettää, kun ei pysty maksamaan takaisin, mutta periaatteen vuoksi minä en ole se, joka lähtee välejä korjaamaan. En osaa olla suuna päänä tutustumistilanteissa, minkä takia jotkut voi saada minusta juron kuvan.

Olin 1.askel -hyvinvointilomilla viime vuonna, mistä jäi yksi tuttava, jonka kanssa ollaan viestitelty pari kertaa kuussa. Yleensä laitellaan jotain kuvia esim. kuntoportaista tai salilta yms. kuntoiluun liittyvää. Hänen kanssaan oli sovittu, että käydään kerran elämässä-reissu Kuusamossa vaeltamassa nyt alkusyksystä, mutta taitaa koronan takia jäädä. Tuommoiset hyvinvointilomat (ennen kuntoremontti) on aika hyviä paikkoja saada uusia tuttavia yksinäiselle. Paljonhan se on itsestäkin kiinni, jaksaako siellä vaihdella puhelinnumeroa ja viitsiikö laittaa viestiä niiden kurssien jälkeen. Tuollakin kurssilla oli ikähaarukka 38-60 v., eikä siellä aina juuri oman ikäistä satu olemaan, mutta ketä se sitten häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Olen kokeillut näitä kaikkia.

ap

Mutta missään tapauksessa ei käy yrittää jonkun yllä ehdottamaa psykoterapiaa? Moni vaurioitunut ihminen ei ymmärrä millä lailla on vaurioitunut tai jumiutunut ei niin toimiviin malleihin, ja mitä ongelmaa oli kasvatuksessa. Erityisen pahasti vaurioituu mm parentifioidut lapset, jotka "ostavat" oman roolinsa perheessä ja ovat siinä täysin sisällä. Alkoholistien lapset jne sentään ymmärtää että se mitä tapahtuu ei ole ok.

Vaurioituminen on täysin omaa syytäni ja seurausta tästä pitkittyneestä yksinäisyydestä. Varmaan sitä voisi olla järkevää jonkun kanssa avata, koska näin en ole koskaan tehnyt, mutta ei ainakaan täällä noin helpolla pääse terapiaan julkiselle puolelle. Pitäisi olla joku oikea syy.

ap

Psykoterapiaan pääsee, jos työkyky on työikäisellä uhattuna. Kyllä sinä ainakin psyk. sh:n juttusille pääse arvioon, jos menet terveyskeskukseen pyytämään lähetettä psykoterapiaan.

Ja se ei ole mahdollista, että vaurioituminen olisi täysin omaa syytäsi, vaan kaikkien elämässä on monia vaikuttavia tekijöitä. Pelkästään tuon perusteella voi arvioida, että olet masentunut. Masentuneella on itsesyytöksiä ja tunne omasta huonoudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyttä on tutkittu. Se on elämänmittainen kokemus useimmiten, mihin liittyvät kokemukset ovat alkaneet jo lapsena. Vaatii psykoterapiaa ratkaista siihen liittyviä ongelmia. Se ei tarkoita että olisit sairas ja viallinen, vaan takana on monenlaisia traumaattisia kokemuksia ja vaikeutta tulkita muiden käytöstä johtuen yksinäisyydestä. Se on todettu, että yksinäiset tulkitsevat muiden käytöstä negatiivisesti itseensä nähden toisin kuin ne, jotka eivät ole yksinäisiä. Mutta taustalla olevat syyt ja kokemukset olisi saatava purettua.

Psykoterapiaa siis suosittelen.

Psykoterapeutti ei voi tehdä minulle uusia sukulaisia mitenkään.

Olen ainut laspi, isäni kuoli kun olin 12 vuotta ja äitini viime vuonna. Siis yksinäisyyteni johtuu paljolti menetyksistä ja siitä kun on pieni suku ja asuvat elossa olevat  sukulaiset toisella paikkakunnalla.

Olen jo 56-vuotias enkä jaksa alkaa varta vasten jotain suhdetta etsimään yksinäisyyttä lievittääkseni ja oisi  väärin olla vaan jonkun kanssa jos ei ole mitään tunteita.

Ehkäpä kauppamatkalla kohtaan suuren rakkauden, kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Tee Tinder ja etsi seuraa. Vaikka kaveriseuraa aluksi. Tai mene johonkin harrastukseen tapaamaan uusia ihmisiä. Ei pidä jäädä vain kotiin.

Olen kokeillut näitä kaikkia.

ap

Mutta missään tapauksessa ei käy yrittää jonkun yllä ehdottamaa psykoterapiaa? Moni vaurioitunut ihminen ei ymmärrä millä lailla on vaurioitunut tai jumiutunut ei niin toimiviin malleihin, ja mitä ongelmaa oli kasvatuksessa. Erityisen pahasti vaurioituu mm parentifioidut lapset, jotka "ostavat" oman roolinsa perheessä ja ovat siinä täysin sisällä. Alkoholistien lapset jne sentään ymmärtää että se mitä tapahtuu ei ole ok.

Vaurioituminen on täysin omaa syytäni ja seurausta tästä pitkittyneestä yksinäisyydestä. Varmaan sitä voisi olla järkevää jonkun kanssa avata, koska näin en ole koskaan tehnyt, mutta ei ainakaan täällä noin helpolla pääse terapiaan julkiselle puolelle. Pitäisi olla joku oikea syy.

ap

Psykoterapiaan pääsee, jos työkyky on työikäisellä uhattuna. Kyllä sinä ainakin psyk. sh:n juttusille pääse arvioon, jos menet terveyskeskukseen pyytämään lähetettä psykoterapiaan.

Ja se ei ole mahdollista, että vaurioituminen olisi täysin omaa syytäsi, vaan kaikkien elämässä on monia vaikuttavia tekijöitä. Pelkästään tuon perusteella voi arvioida, että olet masentunut. Masentuneella on itsesyytöksiä ja tunne omasta huonoudesta. 

Ei mulla ole työkyky uhattuna, päinvastoin. Työ ja rutiini antavat elämälleni suuntaa ja mahdollisuuden suunnata ajatukset pois tästä todellisuudesta jota elän.

Varmasti olen masentunut. Suuri osa suomalaisista on. Kyllä mä myös ymmärrän, että kaikki ei ole mun omaa syytäni, mutta se on helpompi selitys ja samalla saan ruoskia itseäni, joka on pidemmän päälle alkanut jopa tuottaa mulle hyvää oloa.

ap

Sellaisten ihmisten on vaikeata tajuta yksinäisyyttä jotka eivät ole kokeneet sitä.

Kun tulet sieltä  kuntosalilta/ lenkkipolulta  taas yksinäiseen kotiin niin se kirpaisee kun muut menevät perheittensä luokse. 

Sitten yksin olet koko illan ja aamulla yksin kahvia juot, ei ketään kelle puhua.