Kun äiti laittaa lapsen hartialle käden...

Itselläni oli vaikea ja kylmä lapsuus. Meillä ei halittu tai hellitty. Joskus, vaikka olen jo aikuinen, tunnen surua ja haikeutta, kun näen kuinka äidit ohimennen hipaisevat lapsiaan vaikka kaupungilla. Olen jotenkin herkistynyt tälle...

Esim. äsken pieni tyttö ja äiti kävelivät ja äiti aivan vaivihkaa auttoi tytön rappusista. Ja eilen näin, kuinka äiti silitti ohimennen ison teinipoikansa olkapäätä. Poika mukaharmistuneena pukkasi äitiään hellästi kylkeen. Ja oman mieheni äiti laittaa edelleen liikennevaloissa käden automaattisesti viisikymppisen mieheni eteen, ettei tämä juoksisi auton alle... Se tulee kuulemma ihan automaattisesti ja anoppi ok ilmoittanut, ettei aio opetella tavasta pois.

Omia lapsiani olen rakastanut niin paljon kuin he haluavat ottaa vastaan. Olen terapiani käynyt ja ymmärrän kyllä, että äitini oli toisen polven sotatraumojen tuote. Olo on paljon helpompi kuin vaikapa parikymppisenä. Mutta silti, joskus kaihertaa.

Rakastetaan lapsianne!