Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa enää ihmisiä ympärilleen eikä parisuhdettaan.
07.08.2020 |
Ei vaan jaksa ketään tai mitään.
Oma sietokyky on ylitetty jo kauan sitten ja masennusoireet ovat huipussaan.
En muista enää mitään, lähes jatkuvasti kyrsii, käytän päihteitä, väsyttää, ahdistaa jne.
Ei kenessäkään sinänsä mitään vikaa ole tai no miehellä vahva(kontrolloiva) luonne mutta koska olen niin kiltti sekä muita huomioon ottava luonnostani, niin myös uuvun helposti. En pysty rentoutumaan ja aina olen jännittyneessä tilassa. Pää on ihan muusia nykyään sisällöltään, en muista ja olen hajamielinen. Sekin laskee entisestään itsetuntoa.
Parisuhde ei ole kaiken tämän arvoinen enkä saa omaa rauhaa. Täytyy lähteä ja toivon joskus olevani toipunut ja herään uuteen päivään onnellisena, voimakkaana ja itsenäisenä niin kuin ennen kun tähän ryhdyin.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen suorittajan kriisi.
Suorittakaa ihmiset, suorittakaa sitä elämäänne. Pyrkikää täydellisyyteen, muu ei kelpaa, älkää ikinä koskaan ottako rennosti sillä silloin voi kaikki epäonnistua.
Kyllä joku teille siitä hyvästä patsaan pystyttää.
Tai sitten ei.
Parisuhde ei ole täydellinen .
Ihmiset, ihmissuhteet ei ole niinkuin elokuvissa.
Uuvuttaa kun muuta toivoo ja ei enää halua kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suorittajan kriisi.
Suorittakaa ihmiset, suorittakaa sitä elämäänne. Pyrkikää täydellisyyteen, muu ei kelpaa, älkää ikinä koskaan ottako rennosti sillä silloin voi kaikki epäonnistua.
Kyllä joku teille siitä hyvästä patsaan pystyttää.
Tai sitten ei.
Ei sitä suorittamista tehdä siksi, että joku muu huomioi vaan siksi, että kelpaa itselleen. Se olisikin helppoa jos muille pitäisi kelvata. Voisi lyödä kaiken läskiksi ja yhä olisi ihan huippu muiden mielestä. Koska muut ne vasta alisuorittaakin kaiken.
Väliäkö sillä jos ei muisti pelaa.
Sitä tarvi kaikkea muistaakaan.
Riittää aluksi kun muistaa oman nimensä ja osoitteensa.
Nekin voi kirjoittaa lappuun ja ripustaa varmuudeksi kaulaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suorittajan kriisi.
Suorittakaa ihmiset, suorittakaa sitä elämäänne. Pyrkikää täydellisyyteen, muu ei kelpaa, älkää ikinä koskaan ottako rennosti sillä silloin voi kaikki epäonnistua.
Kyllä joku teille siitä hyvästä patsaan pystyttää.
Tai sitten ei.
Kaiken lisäksi vielä nauran kaikelle oudolle ja saatan saada jotain naurukohtauksia iloisesta ja hauskasta hetkestä, tunteet menevät ristiin rastiin. Kaikki tuntuu niin voimakkaalta hyvässä ja pahassa.
Piristyin tälle kommentille omassa sarkastisuudessaan.
ap
Ootko 40+? Mulla alkaa myös täyttyä mitta muista ihmisistä ja heidän tarpeiden tyydyttämisestä. Erakkona jossain netflixin ja satojen hyvien kirjojen kanssa olisi min unelma tällä hetkellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistiongelmista kannattas mennä lääkäriin, vaikka luultavasti johtuvatkin stressistä.
En kuitenkaan ole lainkaan oma itseni.
Tai no lainkaan on turhan liiotteleva mutta normaali en ainakaan ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista masennus on kun se oikein pahaksi pääsee. Itse en ole kyennyt olemaan sosiaalinen enää vuosiin. En vaan jaksa ihmisiä. Muuta kuin sen mitä töissä on pakko.
Kotona haluan vain maata ja tuijottaa tyhjyyteen. Ja lukea typeriä keskustelupalstoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko 40+? Mulla alkaa myös täyttyä mitta muista ihmisistä ja heidän tarpeiden tyydyttämisestä. Erakkona jossain netflixin ja satojen hyvien kirjojen kanssa olisi min unelma tällä hetkellä...
Ymmärrän toki sinua vaikka lähellä en vielä tuota ikää ole. Reilu vuosikymmen matkaa sinne. Minulle riittäisi vain oma huoneisto ja kalusteet normaaleihin tarpeisiin. Niin ja työt.
Sitten toipuisin ehkä ennalleni.
ap
No mä olen 47v nainen enkä meinaa jaksaa miestä tai lasta. Miehen kanssa saa jankata joka asiasta. Remontti ei ole edistynyt 15v mutta eipä suostu muuttamaan kerrostaloon vaikka peukalo on keskellä kämmentä yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista masennus on kun se oikein pahaksi pääsee. Itse en ole kyennyt olemaan sosiaalinen enää vuosiin. En vaan jaksa ihmisiä. Muuta kuin sen mitä töissä on pakko.
Kotona haluan vain maata ja tuijottaa tyhjyyteen. Ja lukea typeriä keskustelupalstoja.
Jep. Tällaista tämä on...
Hakeudutaan terapiaan. Siinä jotain toivoa.
Tämä on oikeastaan pelottavaakin ja hyvin raivostuttavaa omalla tavallaan. Ihan kuin olisi aivot sulanut joltakin alueelta. Vuosien stressitila ja sopimaton elämäntilanne ylipäätään saa kyllä aikaiseksi mielenkiintoisia olotiloja.
Yritän aina selvitä mutta tällä kertaa en ilman lääkäriä tms.
ap
Osaan vielä kirjoittaa mutta kuulisittepa puheeni tai ylipäätään puheenaiheeni.
Ei logiikkaa, unohtelen sanoja, olen outo ja kävelen kumarassa jos en keskity. Puhun joskus kuin puuroa suussa ja haluan eristäytyä koska häpeän itseäni. Yritän peitellä muistamattomuuttani tai paikkailla sanoja kun menee mönkään tarkoitukseni, yritän kiertoilmaisuja tai vastaavia sanoja löytää jos en muista jotain tiettyä mitä haluaisin sanoa. Peittelen vointiani viimeiseen asti mutta sekin on jo vaikeaa.
Kaikki minussa tuntuu huutavan apua. En minä voi tällainen olla. Mietin usein mitä on tapahtunut tai miksi. Miksi en voi olla vahva.
ap
Kannattaa nuo veriarvotkin tutkia, jos saisi osaltaan helpotusta lisäravinteista.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201807132201072447
Enkö olekaan ainoa? Oon kärsinyt hirveistä itsesyytöksistä, kun en vaan meinaa jaksaa. Miehen naama ärsyttää ja pinna kiristyy pienestäkin asiasta. Lapset käy voimille, ja tiuskin herkästi. -n31
Olen myös kiukkunen ja jokainen vastoinkäyminen suututtaa järjettömästi.
Esimerkiksi olin suunnitellut illalle hyvän liharuoan ja olin suunnitellut täydellisen reseptin ja lisukkeet. Lihaa ei sitten löytynyt edes isosta ruokakaupasta ja tuntui, että kaikki asiat ovat minua vastaan. Mitä ikinä yritänkin.
Ihan sama mitä teen tai suunnittelen, jätän tekemättä niin penkin alle menee.
Nämä pienet asiat kun toistuu jatkuvaan ja kotona huono olla niin tuntuu niin turhauttavalta.
Puren huulta yhteen ja itken sopivalla ajalla kun ei vaan nappaa mikään ja tunnen itseni häpeälliseksi, tyhmäksi olennoksi. Kun se muisitikaan ei enää pelaa.
ap