Huolissani naapurista
Kehtaanko kysyä samassa talossa asulvalta n 20 v tytöltä että onko kaikki jees? Pihalla tulee usein juteltua, mutta muuten en häntä hyvin tunne ja. Nyt kumminkin törmättiin ulkona ja hän oon ihan kamalan näköisillä mustelmilla sääristä, käsivarsista ja kaulasta. Näytyi siltä että oli itkenyt. Minulla on samanikäinen poika ja tekee pahaa nähdä joku noin surullisen näköisenä.
Kommentit (5)
Munkin mielestä voit kysyä ja kertoa että sun luo voi hiipiä kylään jos tarvetta...
Ohis, harrastin aikoinani kamppailulajeja ja olin erään Krav maga viikonloppuleirin jälkeen käsivarret mustelmilla ja iso ruhje poskessa kun eräässä 360- asteen hyökkäysharjoituksessa takaa yllättänyt lyönti päätyi, puolustukseni läpi, suoraan poskeen kun käännyin. Kaupassa joku nainen kuiskasi ohittaessani hänet, että minun ei ole pakko jäädä tuollaiseen suhteeseen. Mieheni joka oli mukana, kiukutteli mulle koko automatkan kotiin harrastuksestani ja siitä et ihmiset luulee hänen pieksevän minua. Arvostin kuitenkin tuota naisen rohkeutta silloin tosi paljon. Oli joku joka ei sulkenut silmiään siltä mitä näki. Eli uudelleen: ei toisesta välittäminen voi loukata ketään. Se voi olla tosi tärkeääkin.
Jos sanot mitään, niin koita tehdä se ehdottoman hienovaraisesti. Ketään muita ei kannata olla ympärillä. Ja varaudu siihen että hän sanoo kaiken olevan OK, se on aika normaali reaktio kun tuollainen tulee yllätyksenä naapurilta. Ei varmaan halua alkaa vuodattamaan mitään pihamaalla.
Mitä jos ojentaisitkin hänelle kirjeen ja siihen laittaisit vaikka auttavan puhelimen tai paikallisen turvakodin numeron? Ja oman numeron ja viestin että välität. Silloin hänen ei tarvitsisi juuri siinä hetkessä erityisesti osata reagoida.
Ekasta viestistä jäi pois, ehkä selventää tilannetta, mutta diis tiedän että tytöllä ei ole poikaystävää, eli en epäilä mitään parisuhdeväkivaltaa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Munkin mielestä voit kysyä ja kertoa että sun luo voi hiipiä kylään jos tarvetta...
Ohis, harrastin aikoinani kamppailulajeja ja olin erään Krav maga viikonloppuleirin jälkeen käsivarret mustelmilla ja iso ruhje poskessa kun eräässä 360- asteen hyökkäysharjoituksessa takaa yllättänyt lyönti päätyi, puolustukseni läpi, suoraan poskeen kun käännyin. Kaupassa joku nainen kuiskasi ohittaessani hänet, että minun ei ole pakko jäädä tuollaiseen suhteeseen. Mieheni joka oli mukana, kiukutteli mulle koko automatkan kotiin harrastuksestani ja siitä et ihmiset luulee hänen pieksevän minua. Arvostin kuitenkin tuota naisen rohkeutta silloin tosi paljon. Oli joku joka ei sulkenut silmiään siltä mitä näki. Eli uudelleen: ei toisesta välittäminen voi loukata ketään. Se voi olla tosi tärkeääkin.
Heh, ymmärrän erittäin hyvin miekkosta. Ihme että suostui kulkemaan kanssasi, kun olet ruhjotun näköinen. Itse en miekkosena suostuisi.
Voit kysyä