Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyn Lestadiolaisuuden vasta sitten
29.01.2009 |
kun nainen on SRK:n puheenjohtaja!
T. Ex lessu, jota lähinnä surettaa kaikkien naisten kohtalo.
Kommentit (23)
Jollain taitaa olla henkilökohtainen ongelma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri niin. Kateutta monillakin. Ei hyväksytä toiselle sellaista elämää jota ei itse jaksa elää, vaikka moni haluaisikin omantuntonsa vuoksi. Moni haluaisi suurperheen mutta mies ei suostu/ itse ei uskalleta tai jakseta tai ei haluta luopua elintasosta ja helposta elämästä. Tämä on ihan psykologiaa. Halutaan nähdä huonossa valossa sellainen, mitä salaa kadehditaan. Näin on helpompi kestää se, ettei omassa elämässä ole kaikki kohdallaan.
Jollain taitaa olla henkilökohtainen ongelma...
ovatkin kaikista pahimpia höyryäjiä. He ovat nähneet sitä elämää mitä liikkeen sisällä eletään. Heillä on ikävä sinne, mutta ylpeys ja pahansuopaisuus estää. Omassa pahassa olossaan tekevät liikkeen sisäiset asiat ongelmiksi ja mustamaalaavat, vaikka ongelmaa ei tosiasiassa olisi.
Oma henkilökohtainen ongelma siis. Säälin heitä.
jos ainoa tie pois raskaasta elämästä on avioero tai itsemurha.
NAINEN SRK:n johtoon!
Ette nähtävästi kykene edes ajattelemaan, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NAINEN SRK:n johtoon!
Ette nähtävästi kykene edes ajattelemaan, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
-ap
No mitä, kerro se meille
NAINEN SRK:n johtoon!
Ette nähtävästi kykene edes ajattelemaan, mitä se käytännössä tarkoittaisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin tuota ikuista suurperheen ihannointia`? Sori nyt vaan, minulla ei ole mitään lestadiolaisia vastaan... Muutama ystäväni on lestadiolainen, ja ihan hyvin tullaan juttuun vaikka elämänkatsomus hieman eroaakin... Mutta pakko vaan oli kommentoida, että kylläpä oli typerä viesti.
Moni haluaisi suurperheen mutta mies ei suostu/ itse ei uskalleta tai jakseta tai ei haluta luopua elintasosta ja helposta elämästä. Tämä on ihan psykologiaa. Halutaan nähdä huonossa valossa sellainen, mitä salaa kadehditaan. Näin on helpompi kestää se, ettei omassa elämässä ole kaikki kohdallaan.
Jollain taitaa olla henkilökohtainen ongelma...
"Fundamentalismiin sisältyy käsitys Raamatun erehtymättömyydestä. Fundamentalistit edustavat sanainspiraatiokäsitystä, jonka mukaan Raamattu on vähäisintä yksityiskohtaa myöten erehtymätöntä jumalallista ilmoitusta.
Fundamentalismi ilmiönä ei kuitenkaan samastu sanainspiraatiokäsitykseen, koska se on raamatuntulkintakäsityksenä vanhempi kuin fundamentalismi. Fundamentalismi on laajasti modernismia, mm. liberaaliteologiaa, historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, sosialismia ja evoluutioteoriaa vastaan suunnattu liike."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän tulkinnan mukaan se johtuu kaipuusta takaisin uskoon. Entäpä, jos se johtuu siitä suuresta pettymyksestä, jota tuntee tätä ainoaa oikeaa tietä kohtaan. Pettymyksestä opin ristiriitoja kohtaan ja pettymyksestä liian koviin vaatimuksiin ja armon puutteeseen.
Tulkintakysymys. Minä ajattelen, että 25-vuotias 5 lapsen äiti, joka kieltää uskonsa, kieltää sen usein liian raskaan elämän takia. Vaatimukset ovat liian suuret. Te taas näette, etä hän kieltää uskonsa pahuuttaan. Katkeruus ei ole aina tuulesta temmattua vaan siihen on syynsä.
Kieltämisen ja torjunnan ero
Kieltäminen ja torjunta ovat hieman samanlaisia puolustuskeinoja. Kummassakin jätetään osa todellisuudesta pois tietoisuuden sisällöstä. Kieltämisessä pois jätettävät piirteet ovat useimmiten ulkoisia. Torjunnassa taas sisäisiä.
Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekanismeja, jotka
tiedostamattomasti vääristävät tietoisuuden sisältöä samalla kun ne vähentävät ahdistusta.
Defenssin taustalla on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta, sisäisen kuoleman tunnetta, hallitsemattoman voimakkailta tuntuvia tunnekokemuksia tai itsetunnon alentumista.
Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli se aiheuttaa itselle vääristyneen kuvan todellisuudesta, vääristymisen palkkio on miellyttävämpänä koettu tunnetila.
Defenssien etuna on tietoisuuden sisällön vääristymistä huolimatta se, että "tavallaan hallitsemme" tunteitamme paremmin, ja meillä on vahva suojapuskuri tunteiden heilahtelua vastaan. Tämä antaa meille mahdollisuuden toimia vapaammin sosiaalisessa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitejä ja isiä, jotka EIVÄT halua suurperhettä. Silti heistä tulee ehkäisykiellon vuoksi suurperheen vanhempia, suuri osa heistä joutuu vanhemmiksi ihan aikuisuuden kynnyksellä 20-vuotiaina. Mietippä siinä sitten, lapsi alkaa kasvattaa lapsia, ja joka vuosi tulee lisää. Kuinka kypsä on esimerkiksi 20-vuotias isä, joka on siihen saakka kasvanut äidin helmoissa, ottanut omasta isästään mallia, ettei poikien tarvitse osallistua kodin töihin. Hänhän odottaa automaattisesti vaimon passaavan ja vaimohan siinä hoitelee vauvaa ja miestänsä sitten hamaan tulevaisuuteen saakka.
Ei ihme että suuri osa vläideistä turvautuu mieliala- ja masennuslääkkeisiin. Joskus virtaa käydään hakemassa suljetulta osastolta.
Onko tuollainen elämä ihan oikeasti kadehtimisen arvoista? Tähän päälle vielä vaimon osaan kuuluu, ettei itseään saa laittaa, hyvältä ei saa näyttää. Sen permantentin saa käydä laittamassa, mutta anteeksi vain, ei sekään hyvältä näytä jos on jo 10. permanentti niissä maantien värisissä hiuksissa.
Urheilua äiti saa harrastaa, jos jää aikaa. Miehellähän sen sijaan on aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa milloin mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikki 20 vuotiaina äidiksi/isäksi tulevat ovat lapsia jotka alkavat kasvattamaan lapsia ja että mies on vielä lapsi ja äidille jää kaikki hoitaminen. Onhan niitä uskosta riippumatta nuoria vanhempia. Ja äiti saa harrastaa jos jää aikaa, isä milloin vaan! Paskat se niin mene joka perheessä. Uskonnon kanssa ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä!
Ja kyllähän saa näyttää hyvältä, katos kun hyvältä voi näyttää luonnollisenakin.
Joo se on varmasti totta että ei kaikki sitä suurperhettä halua enkä tajua miks täällä aina ensimmäisenä sitä ihannoidaan. Mutta on niitä myös perheitä joihin ei tuu lapsia ollenkaan. Ihan niinkuin ei lestoillakin, joilla myös saattaa olla niitä suurempia perheitä.
Täällä on just tätä että kaikki lestat ovat ei minkään näköisiä harmaavarpusia rupsahtaineta väsyneitä kun on niin monta lasta ja koko ajan raskaana ja hiukset on maantienväriset, läskejä tai alipainoisia, masentuneita, miehet määrää ja alistaa naisia jne jne. Jos vähä mietittä niin niitä löytyy ihan kaikista ihmisistä uskontoon katsomatta. Annetaan siis kaikkien elää elämäänsä uskoen miten haluaa tai uskomatta. Ei kukaan voi pakottaa olemaan uskomassa niin mitä te vouhkaatte.
Joo ja mitä väliä vaikka srk:n puheenjohtaja on mies? Mun elämään se ei ainakaan vaikuta onko siellä mies vai nainen.
ovatkin kaikista pahimpia höyryäjiä. He ovat nähneet sitä elämää mitä liikkeen sisällä eletään. Heillä on ikävä sinne, mutta ylpeys ja pahansuopaisuus estää. Omassa pahassa olossaan tekevät liikkeen sisäiset asiat ongelmiksi ja mustamaalaavat, vaikka ongelmaa ei tosiasiassa olisi.
Oma henkilökohtainen ongelma siis. Säälin heitä.
Vaikka kyllähän näin ajattelevia ihan oikeastikin on olemassa. Sama ilmiö toistuu muissakin piireissä, esim. helluntailaisuudessa. Jos joku lähtee seurakunnasta tai luopuu uskosta, niin vika on AINA lähtijässä, ei seurakunnassa. Tiivis yhteisö on usein kykenemätön itsekritiikkiin.
Toivoisin todella, että näissä yhteisöissä elävien ihmisten silmät aukeaisivat todellisuudelle edes hieman. Harva sitä pelkkää piruuttaan jättää uskon - kyllä ne syyt ovat paljon syvemmällä ja useimmiten ne ovat hyvin, hyvin kipeitä.
Jos seurakunta pystyisi tunnistamaan ongelmansa ja osoittaisi nöyryyttä ja halua niiden korjaamiseen, niin moni "eksynyt lammas" palaisi kotiin. Sairaaseen yhteisöön ei kukaan halua palata - ja aivan syystä.
Toivoisin todella, että näissä yhteisöissä elävien ihmisten silmät aukeaisivat todellisuudelle edes hieman. Harva sitä pelkkää piruuttaan jättää uskon - kyllä ne syyt ovat paljon syvemmällä ja useimmiten ne ovat hyvin, hyvin kipeitä.
Läheltä on joskus vaikea nähdä asioita kunnolla, ne näkee vasta kun menee kauemmas. Minä tunnen useita uskonsa (vai vain lestadiolaisuuden?) jättäneitä eikä kukaan heistä kyllä pelkkää piruuttaan sitä ole tehnyt. Osaa ei vain kiinnosta usko, toisten elämä taas on joutunut auttamattomaan ristiriitaan sen kanssa, miten lestadiolaisen "kuuluu" elää ja siksi on ollut helpompi "kieltää usko". Muitakin syitä tietysti voi olla.
Itse olen uskovainen mutta en pidä yhteisöämme mitenkään täydellisenä. En myöskään allekirjoita kaikkia "yhteisiä käsityksiä" elämän eri asioista, mutta koska koen kuitenkin uskonyhteyttä muihin uskovaisiin (lestadiolaisiin) en ole ajatellutkaan lähteväni tästä joukosta. Ja uskon, että tässä sekalaisessa joukossa kuitenkin on piilossa (elämäntapasäännöistä yms. huolimatta) se Jumalan seurakunta johon itsekin haluan kuulua. Sekavasti selitetty...
Toivoisin vain lisää ja taas lisää avoimuutta yhteisöömme. Sitä, että asioista voitaisiin ja uskallettaisiin puhua niiden oikeilla nimillä. Sitä, että tunnustettaisiin että SRK on erehtyväinen ja erehtynyt; tietysti koska se on ihmisyhteisö. Ihmisistä koostuu lestadiolainenkin seurakunta ja näin ollen se voi olla välillä väärässä.
Toivottavasti avoimuus avaisi ristiriitoja yhteisössänne.
Eikö riitä että kansankirkko hakee hyväksyntää ja on hyljännyt Raamatun opit? Populistisuudessaan kirkko on epäsuosittu, koska ihmiset eivät tunne löytävänsä Jumalaa sen piiristä. Jotta usko voisi olla elävä, ei voi lähteä etsimään ihmisen vaan Jumalan hyväksyntää. Ja Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa.
Suotta suret naisten kohtaloa. He ovat osaansa tyytyväisiä, koska kokevat elävänsä Jumalan rauha omassatunnossaan ja muutenkin Jumalan suuren siunauksen alla. Sääli heitä, jotka vaeltavat täällä maailmassa vailla Jumalan rauhaa ja omia halujaan toteuttaen. Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Joka maailmaa rakastaa, vihaa Jumalaa. Ihmissydän on rauhaton niin kauan, kunnes löytää rauhan Jumalassa.