Olenko ainoa, jota ei kiinnosta rikastuminen ja materian perässä juokseminen ja haaveilee yksinkertaisesta elämästä?
Olen aina ollut lahjakas, ahkera ja tunnollinen koulussa, harrastuksissa ja töissä. Silti minua ei kiinnosta yhtään rikastuminen ja materian perässä juokseminen. Haaveilen yksinkertaisesta ja luonnonläheisestä elämäntavasta pienessä mummonmökissä tai vastaavassa. Voisin tehdä osa-aikatöitä ja sivussa pientä yritystoimintaa ja totta kai vapaaehtoistyötä, koska mulle on sydämen asia tukea heitä, jotka ovat olleet yhtä pohjalla kuin mä. Mulle riittää, että saan kustannettua perustarpeet, maksettua tietyn summan luonnonsuojeluun kuussa ja ehkä pientä ylimääräistäkin. Olen taitava siinä, että saan pienenkin summan riittämään useaksi päivåksi ja hyödynnän paljon luonnon antimia. Teen myös paljon itse. Olen nyt opiskelija ja elän noin 600-700 eurolla kuussa ja se riittää mulle mainiosti. Pystyn säästämäänkin siitä, jos haluan. Olenko ihan sekaisin, kun kaikki toitottaa aina rikastumisesta ja luokkanousuista, mutta kun mua se ei vaan kiinnosta?
Kommentit (124)
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä mitä muut ajattelevat? Jos haluat elää noin, elä. Kukaan ei estä, kunhan rahoitat elämäsi itse.
Ei sillä sinänsä olekaan, mua vaan kiinnostaa kuulla, onko muilla samantyyppisiä ajatuksia ja unelmia ja tunnen ajoittain olevani yksin näiden ajatusten kanssa. Ei sillä, että se estäisi mua tavoittelemasta haaveitani. Tarvitseeko aina olla niin töykeä?
-ap
Ainoa syy miksi haluaisin olla rikas, olisi se, että minulla olisi varaa olla olematta tekemisissä minkään kanssa tässä yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos et aio perhettä hankkia, ni tee mitä haluat. Mut tuollaisten vanhempien lapsena pyydän, älä tee tuota lapsillesi, jos sellaisia päätät hankkia.
En haaveile lapsista, koirasta ja kissasta korkeintaan. Kumppani tulee jos on tullakseen. Eli ei hätää.
-ap
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä mitä muut ajattelevat? Jos haluat elää noin, elä. Kukaan ei estä, kunhan rahoitat elämäsi itse.
Ei sillä sinänsä olekaan, mua vaan kiinnostaa kuulla, onko muilla samantyyppisiä ajatuksia ja unelmia ja tunnen ajoittain olevani yksin näiden ajatusten kanssa. Ei sillä, että se estäisi mua tavoittelemasta haaveitani. Tarvitseeko aina olla niin töykeä?
-ap
Mun mielestä olet itse kyllä huomattavasti töykeämpi kuin tuo ensimmäinen kommentoija :D
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....
-ap
Minäkin haaveilen sellaisesta elämästä sillä erotuksella että olen omaisuuteni jo tehnyt, veroja riittävästi maksanut ja mahdollisten sairauksien iskiessä pystyisin ne itse hyvin pitkälle hoidattamaan. En olisi siis yhteiskunnan avustusten/verojen kuluttaja.
Pieni mökki ja sauna vaikka ilman sähköä erämaassa on unelmani mutta en ole vielä siihen heittäytynyt. Mitä pelkään?
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Mistä tuosta ap:n tekstistä nousee esiin ylimielisyys? Minusta se on vilpitön kysymys. Olen itse 45 v ja olen tehnyt elämässä kaikenlaista, ja nyt ajattelen niin kuin ap. Ei kiinnosta enää yritysmaailma, rahan tai maineen tavoittelu, trendiruoat tai yöelämä tai somejulkkikset tai tv-sarjat tai mikään mikä tässä maailmassa näyttää niin monia kiinnostavan. Toiveena on samanlainen elämä kuin ap:lla: olla mahdollisimman omavarainen, kuluttaa mahdollisimman vähän, ja elää luonnon lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen sellaisesta elämästä sillä erotuksella että olen omaisuuteni jo tehnyt, veroja riittävästi maksanut ja mahdollisten sairauksien iskiessä pystyisin ne itse hyvin pitkälle hoidattamaan. En olisi siis yhteiskunnan avustusten/verojen kuluttaja.
Pieni mökki ja sauna vaikka ilman sähköä erämaassa on unelmani mutta en ole vielä siihen heittäytynyt. Mitä pelkään?
Aurinkopaneeleilla sähköä. Niin ne muutkin tekee ja pelko pois.
Tosi kallista on yksinkertainen elämä, ellei sitten teltta riitä majoitukseksi.
Täällä toinen samanlainen. Mutta aika monet elävät tällaista elämää, esimerkiksi useat vanhemman sukupolven ihmiset. Ehkä nykyisen suoritus- ja materiakeskeisen kulttuurin vuoksi tuntuu, että olet vähemmistössä.
Itselle henkinen työ ja kehitys materiaa tärkeämpää. Ja siinä kyllä työnsarkaa riittää. Kauheastihan mitään ei lopulta tarvitse. No kirjoja minulla on kyllä liikaa. Mutta nykyisin ehkä kyseenalaistaa, mitä joku tavara itsessään elämässä, tai omassa päässä muuttaa. Ei mitään. Ja paljon saa käytettynäkin. Entisöinti on kivaa, kun siinä oppii uusia taitoja, käyttöesineen elämänkaari jatkuu ja näkee kättensä työn jäljen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....
-ap
Ei, ei ole kyse siitä. Arvelinkin ettet ymmärtäisi yhtään. Vaan esim. sanavalinnoista "juosta materian perässä", ym. Ja myös minä vs muut -ajattelusta, joka on tyypillistä erityisesti nuorille.
"Olenko ainoa?"
"Kaikki muut...."
Samat on ajatukset täälläkin. En paljoa tarvitse. Kunhan on vapaatakin välillä ja omaa aikaa. Matkat, uudet vaatteet ja ulkonäkö eivät enää ole tärkeitä.
minuakin kiinnostaa, mutta juuri nyt ei riitä aika sen suunnitteluun. voisin ostaa entisen mummolani sitä varten, siellä on maatakin niin paljon, että voisi viljellä oman ruokansa, mutta en ole toistaiseksi tehnyt siirtymistä. haaveilen myös siitä, että olisi oma hevonen ja kulkisin joka paikkaan hevosenkanssa kärryillä. tuottaisin oman sähköni aurinko- tai tuulivoimalla ja sitten voisi hevosen lisäksi olla esim. sähköpyörä tai -potkulauta käytössä. olen senverran pitkällä, että mulla on tässä parikymmentä vuotta eläkeikään, että joko teen muutoksen sitten tuossa vaiheessa tai irtaudun yhteiskunnasta tässä vaiheessa.
suomessahan on muuten tuon tyyppisiä ekokyliä joitakin, löydät googlella lisätietoa. jotkut niistä ovat kaatuneet asukkaiden välisiiin riitoihin, jotkut siihen että kaikki ei ole tehneet tarpeeksi yhteisiä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen sellaisesta elämästä sillä erotuksella että olen omaisuuteni jo tehnyt, veroja riittävästi maksanut ja mahdollisten sairauksien iskiessä pystyisin ne itse hyvin pitkälle hoidattamaan. En olisi siis yhteiskunnan avustusten/verojen kuluttaja.
Pieni mökki ja sauna vaikka ilman sähköä erämaassa on unelmani mutta en ole vielä siihen heittäytynyt. Mitä pelkään?
Eihän ap:kaan aio olla yhteiskunnan avustusten/verojen kuluttaja. Hänhän kirjoittaa, että tekisi yritystoimintaa, osa-aikatyötä ja kaiken lisäksi vapaaehtoistyötä. Miksi kenenkään pitäisi kartuttaa tietty määrä omaisuutta ennen kuin voi alkaa elää yksinkertaista elämää? Jos voi elää pienillä tuloilla, jos maksaa niistä asianmukaiset verot, ja lisäksi vielä tekee vapaaehtoistyötä ja lahjoittaa luonnonsuojeluun, minusta se on huomattavasti ihailtavampi elämä kuin tämä nykyinen pakonomainen tarve tehdä koko ajan mahdollisimman paljon, ansaita yhä enemmän, ja ostaa yhä isompia taloja ja autoja ja veneitä ihan vain siksi että niin muka pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Mistä tuosta ap:n tekstistä nousee esiin ylimielisyys? Minusta se on vilpitön kysymys. Olen itse 45 v ja olen tehnyt elämässä kaikenlaista, ja nyt ajattelen niin kuin ap. Ei kiinnosta enää yritysmaailma, rahan tai maineen tavoittelu, trendiruoat tai yöelämä tai somejulkkikset tai tv-sarjat tai mikään mikä tässä maailmassa näyttää niin monia kiinnostavan. Toiveena on samanlainen elämä kuin ap:lla: olla mahdollisimman omavarainen, kuluttaa mahdollisimman vähän, ja elää luonnon lähellä.
Vastasin jo tähän. Kyse on tavasta suhtautua muihin ja muiden valintoihin. Tulee ilmi sanavalinnoista ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tästä nyt kuitenkin nousee vähän esiin sellanen paremmuus suhteessa muihin? Vaikka onkin ovelasti verhoiltu viattomaksi kertomuksesi yhdenlaisesta tavasta elää...
No, opiskelijoilla tunnetusti on paljon pissaa päässä ja idealismia. Sen idealismin voisit pitää, mut heivaa tuo ylimielisyys.
Ylimielisyys? Jos olisin kertonut, että haluan rikastua, kerryttää paljon omaisuutta ja tehdä ahkerasti töitä sen eteen, olisinko silloin ylimielinen? No, jokainen tietysti tulkitsee omalla tavallaan....
-ap
Ei, ei ole kyse siitä. Arvelinkin ettet ymmärtäisi yhtään. Vaan esim. sanavalinnoista "juosta materian perässä", ym. Ja myös minä vs muut -ajattelusta, joka on tyypillistä erityisesti nuorille.
"Olenko ainoa?"
"Kaikki muut...."
Jokainen varmaan ymmärtää pointin, mitä hain tällä. En tietenkään ajattele, että KAIKKI MUUT juoksee materian perässä ja minä olen se, joka ei sitä tee, mutta moni kuitenkin haaveilee rikkauksista ja omaisuudesta ja tämä yhteiskunta perustuu paljon suorituskeskeisyydelle ja kuluttamiselle, joten sen takia tunnen olevani välillä aika yksin ajatusteni kanssa.
-ap
Mitä väliä mitä muut ajattelevat? Jos haluat elää noin, elä. Kukaan ei estä, kunhan rahoitat elämäsi itse.