Realistista kuvausta raskaudesta & vauvanhoidosta

No joo.. Ehkä hieman liian negatiivista kuvausta mun mielestä.

ovat niin hirveän erilaisia, ei voi arvata, mikä on sinun kohdallasi realismia. Joillakin menee tooodella helposti kaikki, toisilla on paljon sairauksia ym. hankaluuksia matkalla.



Itselläni raskauksissa on ollut vaivansa, ja synnytyksissä ja lastenhoidossa, mutta ei se niin rankkaa ole ollut kuin mitä luulin.. Ekan lapsen sairastelu oli rankinta. Mikset sinä voisi olla se, jolla meneekin kaikki helposti, älä pelkää :-)

Mutta vitsi on juuri tuossa, että luetaan, otetaan selvää, opiskellaan, harjoitellaan... Eikä kenestäkään tule äitiä tai isää ennen kuin oma lapsi syntyy! Aloittajallakin olisi paremmat edellytykset kokea vanhemmuus positiivisena, jos ei liikaa pelkäisi ja valmentaisi itseään tulevaa vanhemmuutta varten. Ihminen tulee äidiksi ja isäksi luonnostaan lapsensa syntymän jälkeen. Antaa palaa vaan, elämä opettaa.



Ja mitä tuon blogin juttuihin tulee... Meillä elämä suurperheessä on ollut erittäin helppoa tuohon verrattuna. Ei mun rinnoistani ole koskaan tullut muuta kuin maitoa, vaikka olen imettänyt paljon ja pitkään. Rintani ovat joskus olleet kipeät, mutteivat liian kipeät. Pääkin on ollut joskus kipeä, tai vatsa..



Eli ei vauvaelämä välttämättä ole niin kamalan kauheaa :)

Synnytys oli helppo ja vauva helppo, ja pystyin tekemään kotitöitä heti laitokselta palattuani. En siis todellakaan ollut täysin miehen autettavissa. Mutta kaipa minulla on ollut hyvä tuuri, tiedän että kaikki ei pääse näin vähällä.

Luin alkutekstit ja minusta ei mitenkään negatiivisesti kerrottu vaan realistisesti. Vauva tosiaan saattaa itkeä milloin vaan :) myös kaupassa, mutta itse en koskaan ole saanut ilkeitä katseita "huono äiti.." päinvastoin.. Viimeksi eilen tuli papparainen taputtamaan olkapäälle ja sanoi "vauvojen kuuluukin itkeä, siinä ne keuhkot vahvistuu" Silloin meinasin minäkin purskahtaa itkuun.

Toinen juttu tuo maidon nouseminen, mistä koitui minulle suurin stressi ja maito loppuikin kokonaan vauvan täyttäessä kuukauden. Kaikki lohduttivat, että kyllä sitä maitoa alkaa tulla ja jopa äitini möläytti ennen vauvan syntymää, että korvikkeet aiheuttavat lapsille sairauksia ja allergioita. Kiva tässä on nyt miettiä, että on ihan oma syy, jos lapseni sairastuu. Myös kaikki sukulaiset tulivat kertomaan tarinoita, miten olivat imettäneet lapsiaan 2-vuotiaaksi asti.

synnytys kesti 18h ja oli kivulias, tottakai.. Neuvolantätikin sanoi, että meillä on kaikki mennyt vaikeimman kautta, vauva joutui olemaan 2vk teho-osastolla, kun tulehdusarvot nousivat. Ja kotiinpäästyämme iski koliikki ja sehän vaikutti myös parisuhteeseen, kun me molemmat olimme väsyneitä.



Mutta arvaa mitä.. nuo ongelmat ovat nyt melkein unohtuneet ja elämä on juuri sitä mitä halusin!! Töihin ei ole ikävä ja viihdyn kotona lapsen kanssa, ihanaa vain olla ja tehdä ruokaa ja siivota.. Ei ahdista yhtään, että omille harrastuksille ei ole aikaa (aikaa kyllä löytyisi, mutta halua ei..)



Varmasti tulee tulevaisuudessa uusia ongelmia lapsenkasvatuksessa, mutta sitähän tämä elämä on :) matkanvarrella oppii ja ehkä toisen lapsen kanssa on jo vähän viisaampi!

mutta toisaalta on ihan totta että raskaista asioista vauvan saamisessa ei juuri puhuta. Itsellenikin tuo imetys oli suuri yllätys. Ensin vauva ei osannut imeä kunnolla eikä paino noussut tarpeeksi. Sitten onneksi löytyi oikea asento, mutta vauva halusi olla rinnalla koko ajan. Imetin valehtelematta varmaan 7-8 tuntia päivässä. Vauva tosiaan söi tunninkin putkeen ja sitten tunnin kuluttua halusi taas lisää. Välillä saattoi olla jopa (!) kaksi tuntia taukoa... Yöllä ei saa nukkua kunnolla kun vauvaa pitää imettää useita kertoja...



mutta meidän vauva ei hirveästi itkenyt, oli aika rauhallista sorttia. Vauvan saaminen on kaikesta raskaudesta huolimatta ihana kokemus. Vaikka olin aika rikki ensimmäisen vuoden, en ole myöskään koskaan ollut niin onnellinen :)

Meilläkin meni melko vaikeimman kautta, joten kyllä tuo blogi on meidän tapauksessa realistista kuvausta.

Kovin negatiivista munkin mielestäni, ainakaan mulla ei ole ollut noin rankkaa. Tosin toi kuvaus raskausajasta tuntui vähän tutulta, mutta mulla olikin poikkeuksellisen rankka raskaus, kun voin pahoin ja oksensin 9kk. Se vieraannutti maailmasta aika tehokkaasti. Vauva-aika on kuitenkin meillä sujunut tosi hyvin ja vaikka välillä vauvanhoito kyllästyttääkin (juu, kyllä se kyllästyttää, vaikka joku av:n supermammoista tuleekin kohta kommentoimaan että olis pitänyt odottaa vähän ennen kun niitä lapsia pukkaa), niin on se vauva aikas ihana! Älä usko muita, kohta se sunkin vauvasi on täällä ja sittenpähän näet miltä uusi elämä maistuu.