Te lapsettomat, ystävättömät aikuiset, miten vietätte viikonloput?

Katson pornoa ja vedän käteen. Ja pelaan tietokoneella.

Ihan jees, en tylsisty herkästi (koska ilmeisesti olen jo senverran tylsämielinen) ja olen lisäksi erakko. Viikonloput saattaa mennä ihan sohvalla surffaillen tai telsua katsellen, välillä käyn pyöräilemässä tai kävelemässä. Olen melko sinut sen ajatuksen kanssa, ettei tulevaisuudessa ole mitään suuria rakastumisia tai muita muutoksia tiedossa.

Mua surettaa niin paljon. Ihmisiä ympärilläni ja silti niin eristäytynyt. Olen jopa vanhemmille ulvonut tästä että ei se tapa teitä vaikka tulisitte syömään, ees 1 kymmenessä vuodessa.

Jotenkin mua vaa ohitetaan.

Kotihommia, ulkoilua, urheilua, leffoja, telkkaria, pleikkaa, lukemista, museoita tai äidillä käymään.

Samalla tavalla kuin muutkin päivät, synttärit, vaput ja uv:t mukaanlukien omassa seurassani.

Vietän avopuolisoni kanssa. Tai sitten yksin, jos hän on käymässä vanhempiensa luona. Viihdyn yksinkin ja erityisesti avopuolisoni seurassa viihdyn, mutta ei ystäväkään pahitteeksi olisi. Toisaalta, kun on niin pitkään ollut ilman ystävää, niin kai se jatkossakin ilman menee.

Fäppään.

Aina ku mä fäppään, fäpil huomen fäpil tänään.

En tarvitse kädestäpitelijää. Käyn näyttelyissä, konserteissa, leffassa, teatterissa, esityksissä, festareilla, ulkona syömässä ja kahvilassa ja drinkillä, terassilla, urheilemassa, patikoimassa, kirjastossa, opiskelemassa, kursseilla, luennoilla, matkoilla. Ei ole tylsää hetkeä.

Ihan vaan olen ja lepään, aiheuttaa välillä näköjään suurtakin aggressiivisuutta ja suuttumusta lapsellisten (tai jopa vain parisuhteellisten)keskuudessa. Luen, liikun, kuuntelen musiikkia jne. Heillä tuntuu olevan kova kiire luetella mitä kaikkea on taas tehty ja missä käyty, pariskuntana tai perheellä. Halveksivat ja säälivät(?), kun mulla ei ole mitään elämää(sellainen asenne siis heillä itsellään).

Turhaan säälivät, tykkään omasta rauhastani ja seurastani enmmän kuin jatkuvan arvostelun ja joka paikkaan koko ajan juoksemisen pakossa. Eiköhän se ole yksi syy, etten ole hankkinut lapsia etten itse haluaisi ravata koko ajan lastenkin takia huvipuistoissa ym. Näköjään rauhallista elämää paheksutaan sitten kovin. Ja sitä ei ymmärretä tai uskota, jos ne välit sukulaisiin ei jostakin syystä olekaan hyvät, pitäisi ilmeisesti silti jatkuvasti niidenkin luo mennä vaikka aiheuttaisivat sulle vaan valtavaa ahdistusta käytöksensä takia.

Nukun, siivoilen, teen ruokaa tai tilaan Woltilla, luen, katselen sarjoja ja elokuvia. Nautin rauhallisesta elämästä rankan työviikon jälkeen.

Ketuttaa välillä, ku neka ihmiset ovat its ehylänneet mut vaikeuksieni keskellä ja kadonneet itse parisuhteisiin, lapsiperhe-elämiinsä ja niitten menevempien ysräviensä mukaan. Eipä siinä, niinhän s emenee usiemmilla, mutta: itten kun lopulta oppii olemaan (ja välillä menemäänkin)yksin, sitä tullaan hämmästelemään ja tivaamaan mitä oikein teen kaiket päivät yksinäni. "I am human BEING, not human doing". Pitäisköhän tuollainen postikortti heille lähettää joskus?;)

Mikä ihmisillä maksaa ottaa ihmisen mukaan illanviettoon?? Vielä jos ovat tietoisia siitä että niiden kaveri on yksinöinen ja kaipaa menoa/seuraa??

Mikä maksaa ottaa mukaan?

Kayn joogassa, luen, katson telkkaria. Suren yksinäisyyttäni.

Just nyt katselen yleisurheilua telkkarista ja palstailen, mutta pian lähden juoksulenkille ja sitten saunaan. Illalla katson varmaan Wallanderin. Aamupäivällä kävin ulkoilemassa pitkällä kävelylenkillä ja sen jälkeen olen istuttanut pari juuria kasvattanutta pelargonin poikasta ja muutenkin puuhastellut tuossa ulkona. Lisäksi join päiväkahvin ulkona ja neuloin uutta pipoa syksyä varten. Ihan jees ja aika normilauantai.

N44

Minä pöt{köt{te{len yleensä koko viikonlopun sän{gyl{lä kun ei ole mitään tekemistä eikä mitään menemistä ja selailen mitä täällä netissä tapahtuu. Jos netissä ei ole mitään hyvää elokuvaa katsottavaksi, tiedeartikkelia luettavaksi tai keskustelua kom{men{toi{ta{vak{si niin sitten yleensä la{maan{nun tyl{syy{teen ja silloin olen niin pit{käs{ty{nyt ja ma{sen{tu{nut että (I'm not kidding) on vaikeaa päästä edes nou{se{maan hä{dän{tul{len vessaan. Ja silti kaikkialla hehkutetaan är{syt{tä{väs{ti miten tylsistyminen on ihmiselle parasta ja ruokkii luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pöt{köt{te{len yleensä koko viikonlopun sän{gyl{lä kun ei ole mitään tekemistä eikä mitään menemistä ja selailen mitä täällä netissä tapahtuu. Jos netissä ei ole mitään hyvää elokuvaa katsottavaksi, tiedeartikkelia luettavaksi tai keskustelua kom{men{toi{ta{vak{si niin sitten yleensä la{maan{nun tyl{syy{teen ja silloin olen niin pit{käs{ty{nyt ja ma{sen{tu{nut että (I'm not kidding) on vaikeaa päästä edes nou{se{maan hä{dän{tul{len vessaan. Ja silti kaikkialla hehkutetaan är{syt{tä{väs{ti miten tylsistyminen on ihmiselle parasta ja ruokkii luovuttaa.

Lyhyesti sanottuna on siis tylsää.

Kutsun sinut ap luokseni Tukholmaan. Voit tulla ihan kun sinulle sopii. Toki ymmärrän, että koronan aikaan tämä Ruotsi on suomalaisille syöpä. :) olen 29-vuotta, käyn vakituisessa työssä ja vapaallani opiskelen. olen Suomessa yhden AMK-tutkinnon suorittanut. Itselle kelpaa ystävyys, jossa ollaan joskus ja jouluna tekemisissä tai halutessasi voidaan olla tiiviimminkin. Mun ei ole mikään pakko missään baareissa riekkua, rakastan käydä vaikka päiväseltään Sandhamnissa ja illalla takaisin tai käydään museoissa tai lähdetään vaikka vaeltamaan. Ihan miten on fiilistä milloinkin. Saat olla täällä yötä eli yöpymisestä ei tarvitse maksaa.

Suomessa käyn harvoin. Suomessa ei ole kuin perheeni oikeastaan. Mutta toki voin tulla moikkaamaan vastavuoroisesti joskus.

Olen töissä tai koiraharrasteissa. Tai töissä koiraharrasteissa.

Moni on hankkinut lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmisillä maksaa ottaa ihmisen mukaan illanviettoon?? Vielä jos ovat tietoisia siitä että niiden kaveri on yksinöinen ja kaipaa menoa/seuraa??

Mikä maksaa ottaa mukaan?

Kaikki ei vaan ole hyvää seuraa ja onnistuvat ihan vaan läsnäolollaan pilaamaan muidenkin fiiliksen. Osa ei myöskään osaa ottaa alkoholia kohtuudella vaan on kerta toisensa jälkeen liian päissään..